7.7.  77 vuotta

Heräsin liian aikaisin, olisin halunnut nukkua pidempään, mutta unta ei riittänyt. Ehkä valo vaikutti. Olen kesän tultua nukkunut välillä aamutunnit lentokoneessa käyttämäni silmälaput silmillä. Toisaalta pidän varhaisista aamuista, koska silloin päivässäni on enemmän tunteja.

Laitoin kahvin tippumaan ja koiran kuppiin muruja. Käärin hiukseni papiljoteille. Niiden vaikutus on hyvin lyhyt, koska en halua käyttää hiuslakkaa. Hyvä jos päivän pysyvät pehmeämpinä kuin suoraan pesun jäljiltä.

Pyöräytin italialaisen silkkihuivin papiljottien päälle. Isäni on tuonut Isola Di Capri -huivin Rooman olympialaisista. Huivilla on ikää yli 60 vuotta eikä se ole lainkaan kärsinyt tästä kohtelusta. Huivi päässä tein pitkän lenkin Pepin kanssa ja totesin sään hyvin viileäksi.

Asuvalintaan varasin yhden tunnin. Kokeilin kaikenlaista. Hylkäsin kesäisemmät vaatteet vaihtelevan ja viileän sään takia, sadettakin oli luvattu. Kävellessäni ratikkapysäkille huomasin, että olin unohtanut sateenvarjon kotiin. En enää viitsinyt kääntyä.

Kuvasin Tampereen Keskustorin ihanaakin ihanammat kukka-asetelmat.

Tapasin Maikin ja Pertin Plevnan elokuvateatterin aulassa. Ihmettelin, kun ainuttakaan mainosta tästä leffasta ei näkynyt seinillä. Olisin halunnut ottaa kuvan päivitystä varten. Päivämme kohokohdaksi olin valinnut Elvis-elokuvan. Olin ostanut liput etukäteen kännykällä ja kännyssä ne myös näytettiin ovimiehelle. Ihmeellistä tämä nykyaika, ei tarvita paperitulostetta lainkaan.

Leffa kosketti, antoi meille uusia ajatuksia idolimme elämästä ja kohtalosta, jonka ajattelimme tuntevamme perinjuurin. Leffa pureutui Elviksen elämään syvällisemmin ja monipuolisemmin kuin olimme tietäneet ennestään. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia. Oliko Tom Hanks todella lihottanut itsensä? Pertti oli sitä mieltä, että se oli silmänkääntötemppu, meikkauksilla ja toppauksilla toteutettu. Elvistä esittänyt mies (nimettömämpi ilmeisesti, ainakin ennestään tuntematon minulle) oli erittäin uskottava roolissaan. Me uskoimme häneen. Me uskoimme Elvikseen. Saimme olla mukana upeissa konserteissa. Teimme myös Amerikan matkan ja vihdoinkin pääsimme Gracelandiin.

Oli alkanut sataa, kun tulimme ulos. Vastapäisen Finlaysonin oven takaa löysimme italialaisen ravintolan. Pizzoja syödessä kertasimme elokuvaa ja muistelimme, missä olimme silloin, kun tieto Elviksen kuolemasta tavoitti. Muistelimme muitakin katastrofeja. Diana, World Trade Center, Estonia.

Elokuussa 1977 olin ryhmätyökurssilla Hattulan kartanon päärakennuksessa. Istuimme auringonpaisteisella nurmikolla lounasta sulattelemassa. Kurssin vetäjä Ritu astui sisältä portaille ja huusi tullessaan ”Elvis on kuollut”.

Monet synttärit olen viettänyt elämäni aikana. Isoimpina 50 ja 60-vuotis juhlat.

Kun täytin 50, juhlimme samalla äitiäni, jonka 80-vuotis synttärit olivat lähellä. Hervannan Kupolissa pidetyssä juhlassa esiintyi monenlaisia taiteilijoita, tanssijoita, runonlausujia yms. Estradi oli vapaa esiintyjille. Seremoniamestarina toimi näyttelijä Timo Kankainen. Loppuillasta hän hurmasi äitini ja yleisön esittämällä Lauri Viidan Alfhild. Lausuja Johanna Hannus loitsi siskoni yrteillä ja sanoilla. Sisko istui hänen edessään silmät suljettuina. Tanssitaiteilija, opettajani Nastaran esitti eksoottisen tanssinsa ihailevalle yleisölle ja sai raikuvat suosionosoitukset. Saarijärven serkut yllättivät uskomattoman ihanalla kuvaelmalla Junnun laulusta ”Saimaan saaressa pikkuinen torppa” ja olivathan pienet joutsenetkin mukana, miehet tutuissaan. Nämä muistuvat mieleen päällimmäisinä.

Kun täytin 60, olin varannut juhlia varten Suikkalan tanssilavan Ruokolahdella. Samana päivänä ennen juhlan alkua me Tiuruniemen parantolan lapset ja nuoret tapasimme samassa paikassa, he olivat tietenkin kutsutut myös juhliini. Veljeni oli seremoniamestarina. Lapsenlapseni ystävänsä kera sirkustaiteili trapetsilla. Kirjoittajaystäväni lausui onnittelurunon ja ohjasi yhden senioritanssin vapaaehtoisille (!) osallistujille. Televisiossa ja Pietarissakin esiintynyt tanssiryhmämme Sahrany herätti itämaisilla tansseillaan kummastusta ja ihastusta katsojissa, jotka eivät tienneet tästä puolestani. Muutakin ohjelmaa oli, tässä vain päällimmäisinä muistuneet. Ohjelmaosuus päättyi pikkuserkkuni Juha Vartiaisen ja Variaatio-orkesterin säestämiin lavatansseihin. Vielä niidenkin loputtua jatkoimme pienellä porukalla läpi kylmän yön, soittelimme Baddingia ja yritimme nukkua kovilla penkeillä.

Nyt on 7.7. Ja täytän 77. Luvut, jotka eivät enää toistu. Papiljotit on päässä, asu pitää vielä miettiä. Elvis-elokuva ja jälkipuintia ystävieni Maikin ja Pertin kanssa.

Rentoutumista

Olen viettänyt kaksi pitkää päivää käsikirjoituksen parissa. Nyt tulee pakollinen tauko, kun pitkäaikainen ystäväni ilmoitti tulevansa nimpparikahveille. Tietenkin hän kysyi, voiko tulla.

Toivotin tervetulleeksi ja kerroin, että olinkin ajatellut leipoa korvapuusteja. Eilisen pitkän kirjoitussession jälkeen olisin voinut leipoa. Mutta: minusta on tullut sellainen, että teen vain vapaaehtoisesti sen, mitä teen. Ikävä kyllä tuntui ihan siltä, että ne pullat oli pakko leipoa. Niinpä en leiponut, vaan pelasin tietokoneella jotain höpsöä peliä rentoutuakseni.

Nyt on kuitenkin lähdettävä kauppaan ennen kuin vieraani saapuu. Viimeiset kahvin muruset käytin aamukahviin ja samalla voin ostaa jotain kahvin kanssa… jäätelö voisi olla sopivaa vaihtelua.

Juhlat jatkuvat

Olisikohan nyt arkipäiväisen aika… pyhät päättyivät. Lehtikin tuli. Aurinko paistaa – tänäänkin. On meitä hellitty hienoilla ilmoilla. Eilinen pyry oli kai pieni takapakki, mutta sekin kuuluu kevääseen. Monet linnut ovat jo saapuneet, perhosiakin on nähty ja jossain leskenlehti. Kuuntelin eilen kevään seurantaa radiosta.

Tänään lähden liikkeelle. Ensin ohjaan senioreille liikuntaa, siitä lähden kukkakaupan kautta ystävättären synttäreille toiseen kaupunginosaan ja illalla menemme porukalla jatkoille runokaraokeen synttärirunoja lausumaan.

Juhlapäivä siis tänäänkin.

Vanha kuva. Toivottavasti juhannuksena on iloa ja valoa. Sitähän on jo huhtikuussakin.