Riemuylioppilasjuhla – mitä tapahtui

83 abiturienttia valmistui ylioppilaiksi Imatran Yhteislyseosta vuonna 1965, joukostamme oli poistunut kahdeksan, nyt 50 vuotta myöhemmin meitä oli mukana 35.  Koimme iloisia jälleentapaamisia ja onnellista oloa. Suunnittelutyöryhmä (Päivi, Tommi, Raija, Eeva ja Pirjo) oli hoitanut oman osuutensa juhlan onnistumiseksi. Imatran Kylpylä oli hienosti toteuttanut puitteet toivomustemme mukaisesti.

Tuomo avasi juhlan lyhyellä katsauksella kouluun ja kirjoituksiin silloin ennen ja nykypäivänä. 1965 ylioppilaiksi valmistui 10 % ikäluokasta, kun vastaava luku nykyään on 55 %.

Timo piti pienen muistopuheen poisnukkuneille kutsuen heidät mukaan tähän hetkeen. Hiljennyimme muistelemaan koulukavereitamme.

Kahvin ja mansikkakermakakun kera aloitimme tutustumisen toisiimme. (huom. kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

kylpylallaJokaiselle luettiin caronccalaulu, jonka seitsemäsluokkalaiset olivat 50 vuotta sitten runoilleet ja sen jälkeen laulun kohteella oli mahdollisuus lyhyesti kertoa omasta elämästään koulun päätyttyä. Suosituksena oli yhden minuutin puheenvuoro, mutta harva pystyi sanomisensa tiivistämään niin pieneen pakettiin. Niinpä menikin iltaan saakka, kunnes jokainen oli saanut käyttää puheenvuoron.

Vuoksi-WilleVuoksi-Willen maisema-ajelu oli sopiva katkos iltapäiväohjelmaan. Bongailimme vanhaa maamerkkiä, yhteenkasvaneita mäntyjä. Ihmettelimme hiljaista ja tyhjentynyttä Vuoksenniskaa. Muistelimme Torikatu seiskaa, joka vielä meidän nuoruudessamme oli suosittu tanssipaikka.vuoksi2Vuoksi on ennallaan ja aina yhtä vaikuttava. Ikäänkuin sen merkitys olisi lisääntynyt vuosien myötä.

vuoksi3  Tätä siltaa kulki monen koulutie niin minunkin

Koulu oli tärkeä pysähdyspaikka. Kamerat räpsyivät, vaikka vanha lukiorakennus oli huputettu remonttia varten. Ehkä joskus pääsemme katsomaan, millainen siitä on tullut.koululla

Asetuimme vanhan vakaan Valtionhotellin portaille yhteiskuvaan ja jotkut kävivät katsomassa koskinäytöstä. Muutamat tapasivat vanhoja tuttuja Kuohussa. Se oli siinä, missä nuoruutemme Maijan kioski.

kuohussa

linkatTältä aukiolta lähtivät ennenvanhaan linja-autot. Eräät muistelivat kaiholla, kuinka useiden vuosien ajan tähän nousi heinäkuun ensimmäisellä viikolla Big Band festareiden teltta.

Juhlassamme leijui hyvä henki, siinä jäin olemaan monta päivää juhlan jälkeen. Vieläkin hymyilen onnellisena.

 

Mainokset

Toisen kerran seiskalla

valse-tristeOikein ihanalle vuosikurssille päädyin luokalle jäännin kautta. En kuitenkaan koskaan lakannut ikävöimästä entisiä kavereita. Osa jäi keskikouluun, tässä jäin minä. Onneksi olemme viime vuosina jälleen löytäneet toisemme.

↑(päiväkirja 5.9.63)

VIIB+nimetKatsoessani tätä uuden seiskaluokkani kuvaa olen edelleenkin iloinen ajasta, jonka heidän kanssaan vietin.  Niin monta rakasta kaveria tässäkin luokassa oli. VII B 1963-64

IYL:n opettajat olivat vuonna 1963 nämä.opet63

Ylhäällä artikkelikuvassa IYL:n maineikas pesäpallojoukkue, joka voitti  Suomen koulujen mestaruuden jonain vuonna. Sain tänään sähköpostiviestin  Epolta (4. oikealta), hän kertoo, kuinka asian laita oikeasti oli.  Kiitos Epo, että sain luvan julkaista viestisi. Se tuo arvokkaan lisän muisteluihini.

Terve Pirjo.

Mieltäni lämmittää se, että koulun tytöt pitivät meitä pesäpallon koulujen mestarina. Kun katselen kädessäni HOPEISTA mitalia vuodelta 1962 minua hävettää suoritus Vimpelissä. Valmistautuminen kyseiseen otteluun ei mennyt oikein putkeen, mutta ilta ja yö Äänekoskella olivat hauskoja!!!!!!!!!!!

Miltei sama joukkue voitti sitten seuraavana vuonna pesäpallon nuorten SM-kullan ja koulu sai siitä hiukan positiivista mainetta. 
IYL voitti sitten 70-luvun alussa koulujen mestaruuden ja kävin onnittelemassa Saksasen Penaa. Aistin hänen tyytyväisyyden. Vanhat oli unohdettu.
terv. epo
Tästä tuli mieleeni, että tytöt eivät päässeet mukaan Vimpelin bussiin. Ehkä tulos olisi ollut toisenlainen, jos olisimme olleet kannustamassa suosikkejamme.

luokkaretki64_valvojatKeväällä 1963 luokkamme teki retken johonkin. En tiedä, mihin, mutta tässä on muutama kuva tuolta retkeltä. Mukana oli kaksi opea valvojina.

 

luokkaretki64_nuotiollaTaisi olla lämmin päivä, kun ollaan uikkareissa.

luokkaretki64_kalliollaReiskan kanssa kalliolla radiota kuuntelemassa.

Lukioon

En lopettanut keskikouluun, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Lukiossa tuli jako uusiin luokkiin, kieli- ja matematiikkalinjat eriytyivät. Minun olisi tehnyt mieli mennä matikkalinjalle, koska en ollut kielissä erityisen hyvä. Olisin kuitenkin joutunut lukemaan kemiaa ja fysiikkaa – ne taas eivät kiinnostaneet laisinkaan. Siispä aloitin kielilinjan. Uusina kielinä tulivat englanti ja ranska. Keskikoulussa olin äidinkielen lisäksi lukenut pakollista ruotsia ja saksaa – ns. pitkää saksaa.

Kuudennen luokan kuva VI-luokkaoli pitkään kadoksissa, löysin sen äidin jäämistöstä likaisena ja revittynä. Se on varmaankin löytynyt maamökin lattialta. Muistan, että inhosin tätä kuvaa. En halunnut nähdä itseäni tuon näköisenä.

Lueskelin äsken päiväkirjaa.  Vatvotaan ja vaihdetaan poikia, puhutaan selän takana. Kauheeta säätämistä, kuten nykyään sanottaisiin. Jotenkin näissä kohdin inhottava ahdistus hiipii mieleen. Keskikoulussa oli vielä hauskaa… ei enää. Ydinsodan pelkokin leijui, Neuvostoliitto antoi nootin Suomelle.

”Nyt ei ole sota enää kovinkaan kaukana, se on aivan näiden kuukausien juttu. Ei varmaankaan mene enää kauankaan aikaa, kun Neuvostoliiton joukot miehittävät Suomen.” (Pii Kiikka 31.10.61) Parantolassa näytettiin valistusfilmejä, miten pitää suojautua, kun ydinpommi räjähtää. Vieläkin muistan sellaisen neuvon, että sisätiloissa pitää mennä makaamaan sen seinän viereen, missä päin on räjähtänyt – sillä tavoin ydinlaskeuma leijailee yli.

manni,pike,eppis

 

Kaverit vaihtuivat osittain. Manni, Eppis ja Pike iloisina meidän ulko-ovella.

 

erahiihto_

 Erähiihdon kunniakirjan koululaisten laturetkeltä on  allekirjoittanut jumppamaikkamme Elise Närhi.

 

Kevään 1962 pyöräretki suuntautui Utulaan. Kuvassa me luokkakaverit olemme koulun pihalla lähtötunnelmissa.

utulaan

kevat62

Pii Kiikka 16-vuotiaana. Äidin tekemä ruskea jakkupuku on yllä ja rakastamani ruskeat tanssikengät jalassa. Rusketus on peräisin Utulan retkeltä.

Lisään tähän loppuun valokuvassa olevien henkilöiden nimet, pari on epävarmaa, mutta aika hyvin muistan. Liiva, Pike, Rauni, Heli, Sope, Harri, Lauri, Liisa, Maila, Lissu, Tytti, Piite, Laina, Tatsu, Marja, Hele, Tarja, Leena, Ulla, Liisa, Auli, Maila, Riitta, Kipa, Kapu

Oppikoulun toinen luokka

Jatkan keskikoulun luokkakuvien esittelyä. Tässä Imatran Yhteislyseon II D-luokka 1957-58. Olin 12 -vuotias. IID_57Tämän luokan oppilaista olen kirjoittanut nimet, syntymäajat ja syntymäpaikat kaunokirjoitusvihkooni. Olemme syntyneet vuosina 1943-1946. Eri syntymäpaikkoja on hämmästyttävän paljon:  Imatrankoski, Lappeenranta, Rauha, Tiuruniemi, Viipuri, Parikkala, Taipalsaari, Ilomantsi, Kankaanpää, Vihti, Kuusankoski, Helsinki, Tainionkoski, Ruokolahti, Vuoksenniska, Enso, Oulu, Pielisjärvi, Suomenniemi, Rautjärvi, Siilinjärvi.

Eturivissä lettipäisenä raidallisissa housuissaan seisova Pii Kiikka on kirjoittanut vihkoonsa sanelujen mukaan kaunolla:

Tyytymättömyys. Tyytymättömyys ilmaisee alhaista mielenlaatua, joka on suoranaisesti sivistyksen vastakohta.

Harjoittakaamme hyvyyttä. Niin kauan kuin olemme ihmisten keskellä, harjoittakaamme hyvyyttä, älkäämme olko yhdellekään ihmiselle aiheena onnettomuuteen ja suruun.

Kauneuden merkitys. Joka ei pidä taiteesta, hän ei myöskään milloinkaan ole tajunnut kauneuden merkitystä.

Golf-peli. Golfin pelaajan tulee, pysyäkseen mahdollisimman hyvässä kunnossa, elää siistiä, terveellistä, raitista elämää. Ihmisen tulee elää tasaisesti, mutta hyvin ja hänen täytyy pitää huolta itsestään. Jos hän kuluttaa loppuun voimavaransa tai käyttää voimiaan jollakin tavoin väärin on hän heittänyt mahdollisuutensa syrjään ja joutuu heti pois pelistä. Puolinaiset keinot eivät kelpaa.

Oppikouluun

Vuoden 1956 oppikoulun pääsykokeet pidettiin 1.- 2.6. Arkistostani löytyivät silloin esitetyt kysymykset.

paasykoe1956    Klikkaa suuremmaksi!

Huonosti oltiin varauduttu isoihin ikäluokkiin ja 6.6. olikin Ylä-Vuoksessa otsikko: ”Oppikouluihin hyväksyttyjä jälleen paljon enemmän kuin mitä voidaan sijoittaa”  Lisäys 27.4.: Imatran Yhteislyseon laajennusosa oli käytössä jo 1956, jolloin aloitimme. Olin sitä epäillyt tuon otsikon perusteella.

Imatran yhteislyseossa, johon minäkin olin pyrkinyt, oli pääsykoetta suorittamassa 299. Heistä 214 selviytyi hyväksytysti, mutta näistä kouluun voitiin ottaa vain 136. Minä olin yksi armoitetuista. (hyväksyttyjen pistemäärät olivat 99-56 pisteen välillä)

ID-56

A- B- C- ja D -luokat aloittivat opiskelunsa syksyllä 1956. Itse olin D-luokalla, josta tuli myöhemmin saksan luokka. Meitä oli 40. Olen eturivissä toinen oikealta. Luokkakavereitani olivat muutamia mainitakseni, kaikkia en näköjään muista: pikku-Ilkka, Kusti, Olli, Sakari, Lokari, Timo, Harri, Hurtta, Kai, Markku, Rauno, Pusis, Marja, Seija, Kipa, Helena, Manni, Aila, Elina, Tytti, Irja, Kaisu, Leena, Arja, Kristiina, Liiva, Kapu, Ulla, Pipa

opet--56

Tällaista opettajakuntaa oli Imatran yhteislyseossa vuonna 1956. Suosikkini ekalla luokalla oli Sämpylä (Pentti Hiltula). Hän seisoo kuvassa vasemmalla. Luokanvalvojani oli Aira Parikka. Häntä en tunnista tästä kuvasta. Lisätty 27.4.: Peltsu, Possu, Kopra, Kesseli, Hannikainen, Anna-Maija, Lulu, Paarma. Nämä tunnistin. Kommenteissa voit täydentää – kiitos!

Tunnelmia viimeiseltä kouluvuodelta 1964 -1965

3.9.1964 torstai.  Uusi lukuvuosi – uudet mietteet. Syksyn alkaessa alkaa minun vuoteni. Näin on toistaiseksi – kuinka mielelläni alkaisinkaan elää kuten muutkin ikäiseni – ne muut, jotka eivät enää astele koulutietä. Vain tämä yksi vajaa vuosi minun täytyisi elää vanhaa ja tuttua tahtia. Senjälkeen saan määrätä tahdin aivan itse. Alkaa itsenäistyminen – mielenkiintoinen, mutta varmasti vaikea aika. On löydettävä itsensä – päätettävä itse elämästään.

31.12. torstai.  Lehti kääntyy jälleen. Alkaa Uusi Vuosi – uusin toivein ja odotuksin. Olen elänyt ehkä onnellisimman ja silti tuskaisimman vuoteni. Vuoteen 1965 astun kuitenkin onnellisena. Vuoden viimeinen viikko on ollut täynnä iloa ja onnea. Vasemmassa nimettömässä kimaltelee kultainen sormus. Erään maanantaiaamun päähänpisto. Vielä se täyttää elämäni loisteellaan. Voin aloittaa vuoden tyytyväisenä ja toiveikkaana. 26.12.1964 13.1.1965  Pekka on vallannut mieleni, minun täytyy yrittää unohtaa hänet ja saada tilaa sille, joka on tärkeää tulevaisuuden kannalta. KOULU. Vain vajaat 30 koulupäivää.26.3. alkaa kirjoitukset. Tunnen itseni ennenkaikkea tyhmäksi. Jos joskus saan valkolakin, saa vetää ristin seinään. Tuntuu toivottamalta. Nytkin täytyisi lukea kirkkohistoriaa. Ja luulenpa, että alan sitä lukea juuri nyt.

21.1. keskiviikko.  Saasta! Taas meni ajatukset ihan harhateille – on miltei mahdoton keskittyä psykologian kokeen kurssiin. Pekka soitti ja kertoi mitä oli tehnyt viikonloppuna! Ottanut yhteyttä vanhaan heilaan ja ryypännyt. Luulisi sormuksen velvoittavan käyttäytymään paremmin.

26.1.  Miksi Pekka, miksi valehtelit taas eilen? Kunhan et olisi sanonut meneväsi kotiin. Tiesit varmasti jo meillä, mihin menet. Rakas Pekka – etkö käsitä, etten kestä sellaista juuri nyt, Minun täytyy keskittyä kouluun. Mitäköhän tästä tulee? Ei ainakaan ylioppilasta!

16.2. tiistai.  Olemme taas viettäneet joitakin onnen tuokioita, mutta sunnuntai oli surua täynnä. Tällä kertaa olen vanhempien painostuksen alla – se tuntuu taakkana. Tajuan kuitenkin, että he tahtovat parastani. Eilen äiti sanoi, että minun lukuni menevät päin paskaa. Täytyisi lukea enemmän – täytyisi ja täytyisi – täytyisi niin paljon muutakin. No – yritetään lukea. Yritetään, sujuvatko lauantait hauskasti kirjojen ääressä näkemättä Pekkaa.

18.2. torstai.  Voi paska! En sitä paremmin sano. En tiedä, olenko katkera vanhemmille, Pekalle vai itselleni. Pekkakin muuttuu niin ymmärtäväiseksi, kun hän saa vapaat lauantait, jos minä alan lukea. Ja meikäläiset on paskoja! Olen kait itsesääliä täynnä. Ja marttyyriutta. Lauantaina Caroncca. Sinne en mene, koska ”täytyy lukea”. Pekka menee mihin menee – juomaan ja tanssimaan ja naisiin. Paska! En hyväksy, en. Kunhan kevät tulee ja kesä – toivottavasti mieleni on rauhoittunut ja kaikki paremmin myös Pekan kanssa.

26.2. perjantai.  Olinpahan Caronccassa. Ja muutenkin koko viime viikonloppu oli hieno. Caronccan jälkeen menimme Pekan kanssa Wiskyn hippoihin. Sinne saapui illan mittaan yli kolmekymmentä ihmistä yli kymmenellä autolla (mahtava autojono!) Luokkamme viimeiset hipat. Oli hienoa. Me lähdimme ensimmäisinä jo puoli kaksi yöllä. Nyt olen yrittänyt keskittyä tentteihin. Ruotsin kielioppi on jo tentitty ja huomenna on saksan kielioppi, joka onkin paljon mahtavampi pala purtavaksi kuin luulinkaan.

23.4. perjantai.  Kevät on jo pitkällä. Sinivuokotkin ovat avanneet sinisilmänsä. Kevättä on ilmassa ja rinnassa. Koko maailma tuoksuu kevättä ja sydämeni laulaa kevättä. Aurinko lämmittää jo ruskettavasti. Kirjoitukset ovat olleet ja menneet ja se kauhea hermojännitys. Vielähän sitä jännätä saa, mutta vähän on tasoittunut. Tenttejä on vain muutama jäljellä. Ja jos minä valkolakin saan, niin millään ei ole mitään väliä. Kuitenkin se on hartain toiveeni tällä hetkellä. Tai toiseksi hartain ainakin.

sinivuokot 26.4. maanantai.  Tietäisipä, mitä lähteä lukemaan, jos pääsee ylioppilaaksi. Huomenna on kirjallisuuden historian tentti. Täytyy lukea – on pakko. Nyt täytyykin vähän aikaa taas todella paneutua koulun käyntiin tai näihin tentteihin niin vaikeaa kuin se onkin.

3.6.1965 torstai.  Seitsemänkymmentäyhdeksän uutuuttaan hohtavaa valkolakkia. Ihmiset kulkevat kuin vuorta. Yhden huipun saavutettuaan, on seuraava vielä ylempänä ja sinne on päästävä. Jos saavuttaa päämääränsä, on se ollut liian alhainen. Roomassa harmaassa kivikirkossa sanat Quo Vadis? Quo Vadis – minne menet? Jokaisessa lähdössä on hiven kuolemaa. Haikeutta, huikaisevaa onnea. Julistan teidän ylioppilaiksi – Gaudeamus Igitur. Kaunista – ruusumeri punainen, hitunen keltaista. Mieli niin autuas, niin haikea. Shampanjaa ja onnelliset jalat. Nuo muutamat hetket tapahtuivat jossain tämän kaiken yläpuolella.

Lakitus 1965
Lakitus 1965