Varmuuskopiointia

Olen lopettanut useita harrastuksia, olen irtisanoutunut monista yhdistyksistä. Tämä kaikki ajan puutteen takia. Vieläkin minulle kertyy velvollisuuksia, jotka ahdistavat ja häiritsevät.

Eilisen päivän valmistauduin omaan osaani taloyhtiömme juhlailtaan. Valokuvat aiheuttivat kohtuuttomasti päänvaivaa.

Olin irroittautunut OneDrivesta ja kaikkien siellä olleiden kuvien olisi pitänyt löytyä Gigantti Cloudista. En ymmärrä, kuinka olinkin ne voinut löytää aikaisemmin silloin, kun sopimus oli tehty. Nyt löytyi vain viimeisimpiä kuvia, joiden varmuuskopiot olin sopinut tuohon pilveen.

Uuden läppärini Word ohjelma, jonka siis ostin, tallentaa tekstini automaattisesti OneDriveen. Vain osan teksteistä tallennan koneelle. Minulla siis on Wordin kautta yhteys OneDriveen. Kirjauduin OneDriveen vanhoilla tunnuksilla ja löysin kuviani sieltä… miten tää voi toimia näin?

Ehkä sovin uudelleen kuvieni varmuuskopioinnin OneDriveen…. on se sitä monta kertaa jo tarjonnutkin….

No kun sain lopultakin kuvia käyttööni, tein kolme erilaista kuvaesitystä, yksi niistä on video. Nämä olisi tarkoitus näyttää juhlassamme isolta näytöltä. Saas nähdä kuin käy.

Valokuvat talteen

Ensimmäinen kännykällä tekemäni Ifolor-kuvakirjanen valmistui. Kotelokin on niin kaunis.

Minulla on ollut tähän saakka Ifolorin kuvaohjelma vain tietokoneilla. Olen tehnyt albumeita monen vuoden ajan kamerakuvista ja olen saanut ladattua myös kännykkäkuvat koneelle. Tällä kertaa kännykkäkuvien saaminen pöytäkoneelle vaikutti ylivoimaiselta. Se ei onnistunut Googlen kuvaohjelmasta eikä One Driven pilvipalvelusta.

Otin Ifolor kuvaohjelman kännykkääni ja latasin Australian matkakuvia suoraan kännykästä. Ensin en oikein ymmärtänyt, miten ohjelma toimii. Se vaikutti vähän jäykältä systeemiltä. Ehkä aivoni olivat jähmeät, kun tein sitä illan hämäryydessä.

Sain kuitenkin ladattua 50 valokuvaa. Posti toi kirjasen, joka olikin tosi hieno. Aloittelijan tuuria: kolme kuvaa on kahdesti.

Laitoin heti tilaukseen uuden 20 valokuvan kirjasen.

Tosi kätevää!

Ähkin ja puhkin vielä isoa A-nelosen albumia tietokoneellani, 45 sivua on valmiina.

Olen niin onnellinen, että raahasin painavaa kameraani matkalla. Kuvat ovat ihan toista luokkaa kuin kännykällä otetut, jotka sopivat hyvin kyllä tällaiseen pieneen kirjaseen.

Olen myös onnellinen, ettei kameralaukkuni jäänyt lopullisesti Adelaiden lentokentälle, vaikka vähältä piti.

Summa summarum

Korona epidemia on ollut päivien puheenaihe viimeiset ajat. Se on rajoittanut yli seitsemänkymppisten elämää jo kolmatta viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin kaksinkertaisesti karanteenin kaltaisissa olosuhteissa, koska matkakin edellytti sitä. Kohtalo oli meidän puolella: Sunnuntaina palasimme ja maanantaina Suomen hallitus luki madonluvut telkkarissa.

Näinä viikkoina olen miettinyt matkaa päivittäin, koska olen aloittanut valokuva-albumeiden kokoamisen Ifolor-ohjelmilla. Toinen ohjelma on pöytäkoneellani ja toinen kännykässä.

Tunnen suurta onnea, kun katson kauniita valokuviani matkalta. Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että olen käynyt niin upeassa paikassa Intian Valtameren rannalla. Läppärini työpöydälle on jäänyt joitakin kuvia, joita olin ajatellut tänne blogiin. Laitan ne nyt tähän.

Selfietikku ja otsalamppu

Matkakäsityö

Tällaisia pyörylöitä ajattelin virkata aikani kuluksi lentokoneessa. Otsalampun ostin nähdäkseni tehdä näitä. Lankojen tähteet uppoavat somasti pikkutöihin. Tavoitemäärä on vähän alle 200, niin että näperreltävä ei lopu kesken. Nämä tulevat keskustakukiksi isoäidin neliöihin, joista rakentelen peiton Suomeen palattuani. Olen tehnyt aikaisemmin kaksi suuritöistä Mandala Madness sängynpeittoa. Nyt on ihana aloittaa pitkästä aikaa tällainen isompi projekti.

Matkaliput paikka- ja ruokavarauksineen, passit ja viisumit ovat valmiina. Tytär haki maistraatista todistuksen, että hän on kahden lapsensa yksinhuoltaja. Kolmas lapsi tarvitsee toisen yhteishuoltajuusvanhemman todistuksen siitä, että on hänen lupansa viedä lapsi maasta. Tytär sanoi eilen illalla, että voisinko kääntää sellaisen englanniksi. Vähän pähkäiltiin, mitähän siinä pitää olla, mutta ei sen tarkemmin kummallakaan ollut tietoa. Helppo nakki, ajattelin. Kirjoittelen vaan Permission… jne. Kuinka tulikin mieleeni tutkia asiaa Netistä.. ehkä siinä on jotain määrämuotoja, ajattelin. Ensin luin Ulkoministeriön sivuja ja sain selville, että maakohtaisesti ja lentoyhtiökohtaisesti on erilaisia vaatimuksia. Ei se ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. Katselin Australian sivuja, katselin Qatarin sivuja… Lopulta törmäsin tosi pätevän näköiseen englanninkielisen lomakkeeseen ja tein itse Consent Letterin, jossa on löytämäni lomakkeen tiedot. JOS tuollaista todistusta kysytään, niin toivottavasti tämä Consent Letter pätee eikä sen kolmannen lapsen matka katkea johonkin tarkastuspisteeseen. Huhhuh, pieni jännitysmomentti saatiin tästäkin.

Sidney kahvia

Facebookin puolella syntyi keskustelua kahvista. Suhtauduin epäilevästi ja ajattelin jopa viedä omat kahvit mukana. Rakas ystäväni Espoosta kommentoi, että maassa maan tavalla, etenkin ruokien ja juomien suhteen. Minäpä kävin ostamassa varmuuden vuoksi australialaista paahtoa.

Ja hei! Tämä on hyvää! Vaikka tämä on Pauligin kahvia, niin pakko on uskoa, että Australiassakin saa mainiota kahvia.

Valokuvahommat ovat olleet minulle aina tärkeitä. Selfietikku, johon voi kiinnittää älypuhelimen, on kiinnostanut viime kesästä saakka, kun näin sellaisen yhdellä kaverillani. Kävin ostamassa samanlaisen, se maksoi alle seitsemän euroa. Selfietikun kanssa saa mukavia ryhmäkuvia, kun käsivarren mitta ei riitä. Olen kuitenkin päättänyt ottaa mukaani myös perinteisen kameran, siinä on paremmat säätömahdollisuudet ja vaihdettavat objektiivit.

Sisukkuus ja kysymys

Keväistä

Tässä päivässä on erikoinen tunnelma. Minulla ei ole kiire mihinkään. Ainoakaan tekemätön työ ei painosta minua. Oli ihan vähällä, ettei tästäkin päivästä tulisi stressaava.

Kävin kuvausretkellä lähimaastossa viime kertaisen päivitykseni jälkeen. Halusin laittaa Instagramiin joitain kuvia retkeltäni. Oli pakko todeta jälleen kerran, ettei se onnistu Macin kuvaohjelmastani Aperture. Hämärästi muistin, kuinka olin aikaisemmin toiminut. Olin nimittäin käyttänyt iPadia välittäjänä. Päivitin iCloudin jakelun näillä kuvilla ja sain ne näkyviin iPadiin, mutta en saanut niitä siirrettyä Instagramiin. Huomasin tämän osaamattomuuteni jo eilen, mutta en jaksanut sitä selvittää. Avasin siis iPadin heti aamulla. En juurikaan käytä sitä ja huomasin, että siellä oli toistakymmentä ohjelmaa päivittämättä. Päivityksistä ei ollut apua kuvien siirtoon.

Kävin läpi kaikki iPadin asetukset ja yritin löytää vikaa, miksi se ei ota yhteyttä Instagramiin. Joku ”piuha” siis puuttui välistä, niin sanottiin joskus atk-sovellusneuvojan kurssilla. Olen kyllä niin sisukas tietokoneongelmissa, että en helpolla anna periksi. Kone toimii loogisesti ja käyttäjän ohjeiden mukaan. Minun on vain keksittävä, miten.

Sain ratkaistua parina edellisenä päivänä sellaisen ongelman, kuinka jaan haluamani kuvat toisen henkilön luomaan Dropbox -kansioon. Itse olen ollut useamman vuoden tämän nettitaltion laiska käyttäjä. Minulle oli tullut käyttöongelmia jo aikaisemmin, kun Dropbox oli ilmoittanut, että vanhan Maccini käyttöjärjestelmä ei ole enää yhteensopiva.

Yllätyin, kun pääsin nettitaltioon toiselta vanhalta koneeltani, siinä on Windows7. Sain laitettua kuvat tikulta itse luomaani kansioon, mutta Dropbox ei siirtänyt siitä kansiosta kuvia toisen luomaan kansioon. Vehtasin ja veivasin ennenkuin huomasin, että eihän kyseinen käyttäjä ole edes antanut lupaa laittaa kansioonsa kuvia. Hän poisti eston, mutta en vieläkään saanut kuvia siirrettyä omasta Dropbox-kansiostani. Annoin periksi ja latasin kuvat tikulta toisen kerran elikkä suoraan hänen luomaansa kansioon.

Kaikessa menee niin paljon aikaa, mutta sekään ei haittaa, kun on eläkkeellä. Yleensä keksin ongelmien ratkaisut, niin myös tänä aamuna. Instagram-ohjelma oli iPadillani ja näin aina linkin, mutta linkki ei toiminut. Siis välistä puuttui ”piuha”. Osaatko arvata, mitä tarvittiin, että kuvien laitto Instagramiin onnistui?

Arvostan vastauksianne.

Lintujen laulua ja muuta taivaallista

Facebook ja Instagram ovat some-kanavani. On kiusallista, että avaan niitä monta kertaa päivässä. Se on ihan älytöntä touhua. Tänä aamuna aurinko paistaa, kevät on parhaimmillaan. Kuuntelin radiosta lintujen laulukonserttiyön tunnelmia ja minulle tuli suuri ikävä metsään ja järven rannalle. En minä täällä kerrostaloasunnon sisällä kuule lintujen laulua kuin radiosta.

Olen viettänyt itse asiassa monta päivää sisällä. Kirjahyllyprojekti oli uskomattoman iso. Nyt mietin vielä, mitä teen poistettujen kanssa. Eilisen päivän tein kotiläksyjä yhdelle kirjoituskurssille ja tänään pitää tehdä toisen kurssin hommat. Oma iso kirjoitustyö on tauolla. Pelkään, että jääköhän se koko kesäksi tauolle. Siihen ei olisi varaa, jos aion saada kirjan valmiiksi.

Laitoin digijärjestelmäkameran akun lataukseen, vielä lataan toisenkin akun valmiiksi. Vaikka älypuhelimen kuvatkin ovat kohtalaisia, niin kameralla otetut ovat kyllä parempilaatuisia.

En aio viettää enää tätä päivää sisällä, vaan lähden metsään kuuntelemaan lintujen laulua ja kuvaamaan kesän tuloa.

Mukavaa sunnuntaita sinullekin.