Vappukin meni

Vappuaatto oli nuorempana tärkeä juhla. Karnevaalitouhua. Nyt ei enää huvita karnevaalit tai muut humut. Sain kuitenkin tehtyä jotain muuta.

Ostin pokasahan ja teräksisen sahapukin sekä kompostiherätettä. Aikaisempina päivinä olin hoitanut lämpökompostoria, mutta se ei käynnistynyt, vaikka siellä oli pieneliötoimintaa. Kahden vuoden tauko oli pysäyttänyt sen totaalisesti. Tökin massaan ilmareikiä ja ripottelin herätettä. Muutamassa tunnissa lämpötila alkoikin nousta.

Tyttären kanssa ruuvattiin sahapukin osat yhteen ja olipa mukava irroitella lapoja auringonpaisteessa saunapuita sahaamalla ja pilkkomalla.

Vappupäivänä ja seuraavana päivänä ahkeroin kirjahyllyn viimeistä osaa. Tyhjensin koko hyllykön. Purin pöytätietokonesysteemin, imuroin ja pyyhin kirjat. Löysin myös ison kasan pois heitettäviä opuksia. Nyt mietin, hävittäisinkö ne paperi- ja pahvikeräykseen vai tilaisinko jonkun kirppuotorin niitä hakemaan. Uskonnolliset kirjat sopisivat varmaan hyvin pelastusarmeijan kirpparille.


Haasteita

Uusi kuu, uudet tuumat. Virkistävää vaihtelua elämään tuovat parit haasteet, joihin olen tarttunut.

Tolkutonta tavaramäärää aloitin purkaa viemällä roskikseen lasten polkupyörän sisäkumin. Huomenna vien kaksi tavaraa, ylhuomenna kolme ja niin edelleen, 31.3. tietysti 31 tavaraa. Tämän pitäisi olla pätevä tapa aloittaa tavaroiden hävitys. Huhtikuussa laskenta alkaa alusta.

Tänään saan ensimmäisen ruksin kuntoilulomakkeeseen, jota pidän 1.3.-30.4.. Kaikkina niinä päivinä, jolloin liikun vähintään puoli tuntia, saan ruksin. Yhtenä päivänä voin saada vain yhden ruksin enkä edellisen päivän kuntoilusta saa ruksia seuraavaan päivään. Tänään tein puolen tunnin reippaan kävelyn, tosin jäätiköt vähän hidastivat tahtia.

Kesäkuu!

En yleensä käytä iPadia, joka lojuu hyllyssäni. Nyt ajattelin elvyttää sen käyttööni. Ehkä tämä olisi kätevä mökillä. Jotkut ovat kovin ihastuneita tablettiin. Minä käytän Macbookia. Olen siihen hyvin tyytyväinen. Koneeni on jo aika vanha, ehkä kohta joudun päivittämään sen uudempaan. Päivittäminen tuntuu kyllä tosi vaikealta, koska koneellani on kaikki. Kirjojen käsikirjoitukset, kuvat yms. Jatkuva varmuuskopiointi menee ulkoiselle kovalevylle. Eräs expertti sanoi, etten kuitenkaan näitä minulle tärkeitä tiedostoja saisi siirrettyä toiseen koneeseen ja että kaikki pitäisi varmistaa erikseen. Tämä kaikki askarruttaa minua, mutta nyt keskityn toisenlaisiin varmistuksiin.

Romuralli jatkuu. Olen saanut paljon aikaankin, mutta edelleen löytyy poistoja ja tyhjennyksen kohteita. Tässäpä onkin syy, miksi en ole lähtenyt mökille. Paljon on ollut virallisiakin juttuja kuumassa toukokuussa. Tänään sää on viilennyt minulle sopivammaksi. Mutta jatkan sisätiloissa.

Helteet eivät ihastuttaneet minua. Aamuisen viileyden aikana kävin kävelemässä ja senjälkeen sulkeuduin kämppääni.

Nähtäväksi jää, teenkö mökillä tilannepäivityksiä blogiini iPadilla niinkuin ajattelin. Minua on kiusannut, etten mökillä saa kirjoitettua mitään. Nyt ajattelin muuttaa käytännön jokapäiväiseksi kirjoitusharjoitukseksi.

Artikkelikuvani on mökiltä. Sinne kaipaan.

Aku Ankka trauma

Olen alkanut purkaa arkistoja. Vihdoinkin olen siinä vaiheessa elämää, että pystyn pikkuhiljaa edistämään säilyttämieni papereiden ja tavaroiden hävittämistä. Mikä riesa ne tulisivatkaan olemaan jälkipolville. Eilisessä puhelussa kouluaikainen kaverini kutsui tätä kuolinsiivoukseksi. Hänkin on aloittelemassa.

Äitini teki kuolinsiivousta monta vuotta. Hän oli onneksi jättänyt dokumentteja, valokuvia ja muutakin tavaraa, vaikka mielestäni oli hävittänyt liikaakin. Olisin halunnut äidin säilyttävän kaikki isän kirjoittamat lehtiartikkelit. Ehkä äiti ei arvostanut sanomalehtiä tai ehkä isäni ei ollut säilyttänyt niitä. Tyhjentäessämme siskon kanssa äidin asuntoa päivittelimme tavaroiden määrää ja ihmettelimme, mitä hän oli muka hävittänyt. Onneksi sain hillittyä hävitysvimmamme ja siirsimme osan arkistoista omiin koteihimme.

Tiedän, että minun lapseni eivät ala arkistoja penkoa, vaan tilaavat siirtolavan pihaan ja heittävät kaiken pois. Niin he ovat ainakin sanoneet. Olen jättänyt jokaiselle lapselleni heidän omia koulumuistojaan, ne ovat vielä muovikasseissa ja hyllyillä. Äiti oli arkistonut meille jokaiselle kolmelle lapselle yhden ison pahvilaatikollisen muistoja. Löysimme jopa herbaariomme. Pahvilaatikkoaarrearkku oli suurenmoinen teko äidiltäni, joka muutti arkistojen kanssa sairaalan virkasuhdeasunnosta kerrostalokaksioon. Siellä hänellä oli onneksi iso varastotila. Oli ihana löytää laskentovihkoja, piirustuksia, kirjoituksia ja jokunen koulukirjakin pahvilaatikosta.

Kuolintyhjennykseni tai paremminkin elintilan raivaukseni etenee. Ensimmäinen hävityksen kohteeni olivat kirjaani liittyvät paperit. Sen olin päättänyt tehdä heti ensimmäiseksi, kun saan kirjan käsistäni. Kaksi muovikassillista tulostettuja papereita, muistiinpanoja, sanomalehtikopioita yms. tyhjensin kirjailijan kammiostani. Siitä alkoi prosessi, jonka syntymistä olen odottanut hyvän tovin. Ensin töytäisin vaate- ja kenkävarastoihin. Se prosessi ei ole vielä lopussa, mieheni huone on tyhjentämättä. Hän ei ole kahteen ja puoleen vuoteen asunut täällä, mutta on vielä hengissä. Hetken tuumailtuani päätin keskittyä omiin arkistoihini ennenkuin siirryn tuon toisen jemmarin tavaroihin.

Huomasin, että aloin siirrellä tavaroita paikasta toiseen. En vielä parempaan pystynyt. Ajattelin, että tämä ei kerta kaikkiaan vetele ja tartuin vaatehuoneen lehtiarkistoihin. Olen jo kolme päivää järjestänyt Aku Ankka -lehtiä neljältä vuosikymmeneltä numeroittain vuosipinoihin. Olen kirjoittanut päälle laput, mitä numeroita pinosta puuttuu tai mitä niissä on vv. 1971-2004. Olen nyt pystynyt heittämään sellaiset lehdet pois, jotka ovat kertakaikkisen risoja, nekin olivat arkistoituna. Lisäksi on taskareita, Roope-setä lukemistoja ja muita sarjakuvalehtiä. Seuraavaksi aion selvittää, olisiko joku kiinnostunut ottamaan nämä, ehkäpä vähän maksamaankin. Tai jos joku kierrätys- tai hyväntekeväisyyskirpputori ottaisi lehdet. Minun on tosi vaikea heittää näitä lehtiroskiin. Tälle vaikeudelle on olemassa selityskin: minulla on Aku Ankka -trauma.