Kolli kotiin

Odotus kihelmöi palleassani, kun lähdin noutamaan kirjapakettia kylämme R-kioskilta. DHL oli sähköpostilla ja tekstiviestillä ilmoittanut toimittaneensa sen sinne toivomukseni mukaan. Kolli oli lähtenyt Saksasta pikana ja oli perillä viikkoa ennen vahvistettua toimitusaikaa. Tässä hetkessä olin kiitollinen, miten hyvin ja nopeasti loppu sujui.

Pitää muistaa kiittää kontaktihenkilöäni ystävällisestä ymmärryksestä ja opastuksesta ja lupauksen täyttymisestä, ajattelin. Hän nimenomaan oli luvannut nopeuttaa toimitusta enkä oikein ollut uskonut, että se oli mahdollista

Kävelen nykyisin mielelläni asioilleni. Punnitsin mielessäni, millainen kolli oli. Eihän 15 kirjaa voi kauhean paljon painaa. Olin aikaisemmin päivällä kävellyt ystäväni kanssa puolentoista tunnin lenkin ja päätin, että se riitti sille päivälle. Lähdin autolla.

Paketti painoi peräti kuusi ja puoli kiloa. Onneksi olin lähtenyt autolla. Päätin juhlia kirjaa kotonani pullakahveilla ja hain viereisestä leipomokahvilasta vaaleanpunaisella sokerilla kuorrutetun munkin. Ilahdutti, että eilinen leivonnainen maksoi vain yhden euron.

Pakettia avatessa jännäsin, ovatko kirjat tulleet ehjinä perille. Kyllä olivat. Laskin, että määrä oli oikein. Otin päällimmäisen kirjan mukaani parvekkeelle, johon olin kattanut kahvit itselleni.

Kirjan kansi ei ollut sellainen kuin alun perin olin halunnut. Se vähän kismitti, mutta ei kauan jaksanut harmittaa. Olin ylpeä, että olin onnistunut tekemään kirjan käsityönä. Tehnyt vuosia taustatyötä, kirjoittanut tekstit, skannannut ja käsitellyt valokuvat, taittanut kirjan.

Valokuvien laatu oli kannessa hyvä. Selasin kirjaa, kuvat eivät näyttäneet yhtä laadukkailta kirjan sivuilla. Mietin, että olikohan sittenkään ollut järkevää käsitellä kuvia vielä wordissä, kun olin tehnyt sitä jo kuvankäsittelyohjelmassa…. Eilen en vielä malttanut alkaa lukea kirjaa. Huomasin kuitenkin, että loppupuolella yhdestä lauseesta puuttui verbi. Täytyi hyväksyä sekin, että kirja ei ollut virheetön.

Kuten edellisenkin kirjan kohdalla mietin, niin olisi kannattanut painattaa ensin yksi kappale, korjata virheet ja teettää loput. Minulla ei ollut siihen aikaa eikä halua.

Turhaa toiveikkuutta?

Ymmärrän tietysti sen, etteivät kustantamot ennätä jokaiseen tarjoukseen tarttua. Kunhan edes vastaisivat, etteivät edes ennätä käsitellä asiaani. Neljä vastausta on tullut, yksi niistä on vähän mahdollinen, mutta toisi itselleni kustannuksia. Onko omakustanne sitten parempi vaihtoehto. En nyt kyllä tiedä.

Olen saanut taittajien yhteystietoja. Yhden kirjan taitoin itse. En enää jaksaisi perehtyä uudelleen taittamiseen. Valmiiksi taitetun voisin lähettää haluamaani kirjapainoon.

Saamani tarjous sisältää myös taiton ja markkinoinnin. Tartun siihen, jos en piakkoin saa muita vastauksia.