Kohti romaania

Keskityin isäni tarinaan kuten edellisessä kirjapostauksessani kirjoitin. Faktaa ja fiktiota somassa sovussa omasta mielestäni.

Mutta. Ei siitä tullut kuitenkaan sellaista elämäntarinaa, että voisin painattaa sitä myyntiin. Se ei mennyt läpi veljeni kritiikistä, hän ei hyväksynyt tällaista satukirjaa julkisesti jaettavaksi, vaikka tapahtumista on yli 60 vuotta. Lisäsin valokuvatkin. Käsikirjoitus näyttää hyvältä koneellani.

Ei se sinänsä haittaa, etten voi painattaa kaunista kirjaa kuin meille kolmelle eläkeläiselle. Aloinkin jo työstää tarinasta romaania julkisempaan käyttöön.

Mökki 50 vuotta

Rakas mökkimme Saimaan rannalla saavutti kesäkuussa kunnioitettavan iän. Isä rakensi saunamökin talkoomiesten kanssa. Hirret oli talvella tuotu jään yli hevosen vetämänä. Verannan pahkaiset tukipuut hän oli ostanut saarelaisilta. Heti alusta alkaen isä kirjoitti saunakirjaa. Joka päivä hän laittoi muutaman rivin kirjaan. Mitä hän oli tehnyt, kuinka monta ja millaista kalaa hän oli pyydystänyt Saimaasta.

Seuraavan vuoden maaliskuussa hän sai valmiiksi kaivon, joka on edelleen täysin toimiva. Muutaman viikon kuluttua kaivon valmistumisesta isää ei enää ollut, hänet oli äkillisesti temmattu pois tästä maailmasta.

Jo viisikymmentä vuotta olemme kaikki kolme sisarusta olleet yhdessä mökillä, nauttineet Saimaan vaihtelevista säistä, kauniista luonnosta ja metsän antimista. Ruuhkavuosina mökilläkin oli ruuhkaa lapsilaumojen ja perheiden kanssa, nykyisin vietämme kesää rauhallisemmissa merkeissä.

Isä ja äiti jättivät meille hienon perinnön. Sekä Saimaan rannan mökin että sopuisan sisarusparven.