Keskityin isäni tarinaan kuten edellisessä kirjapostauksessani kirjoitin. Faktaa ja fiktiota somassa sovussa omasta mielestäni.
Mutta. Ei siitä tullut kuitenkaan sellaista elämäntarinaa, että voisin painattaa sitä myyntiin. Se ei mennyt läpi veljeni kritiikistä, hän ei hyväksynyt tällaista satukirjaa julkisesti jaettavaksi, vaikka tapahtumista on yli 60 vuotta. Lisäsin valokuvatkin. Käsikirjoitus näyttää hyvältä koneellani.
Ei se sinänsä haittaa, etten voi painattaa kaunista kirjaa kuin meille kolmelle eläkeläiselle. Aloinkin jo työstää tarinasta romaania julkisempaan käyttöön.