Meteli metsässä

Kuljen metsäpolulla koirani kanssa. Korvissani nappikuulokkeet kertovat kirjan tapahtumia. Äänimaisemani häiriintyy pahan kerran, kun järkyttävä meteli valtaa maiseman. Niitä lentää ylempänä ja alempana, ennätän havaita muutaman. Meteli kestää useita minuutteja ja kun luulen sen loppuneen, se alkaa uudelleen.

Hävittäjälaivue Hervannan yllä.

Myöhemmin kuvaan mustesienen kännykälläni, joka on saanut kovan kolauksen pudotessaan asfalttiin edellisenä päivänä. Saan mustemerkinnän sormeeni.

Yön viileys viipyy viel’

Kaksikymmentäviisi kertoo mittari. Samanlämpöinen on aamun viileys kuin vesi läheisellä uimarannalla Suolijärvessä. Tällaisen lukeman olen pystynyt säilyttämään asunnossakin viime päiviin saakka. Mutta en enää. Asteen pari lämpö nousee päivän aikana. Odotan vapahduttavaa ukkoskuuroa.

Elementtitalon seinät ovat taatusti lämmenneet viime päivien läkähdyttävässä helteessä. Silti sisällä on helpompi olla. Ulkona läkähdyn läköttävässä liikkumattomassa lämmössä, enää ei apua tuo kadun varjoinen puoli eikä metsäkään. Alkaa ahdistaa, en saa henkeä, päässä jyskyttää. Koiran kieli roikkuu maahan, se yrittää pinnistellä eteenpäin, haluaisi jäädä makaamaan. Vedän sitä perässäni. Hengitys tihenee. Nostan uupuneen koiran syliini. Porraskäytävässä helpottaa, kuumuus on jäänyt lukitun ulko-oven taakse.

Helle

Parveke kuumenee puoleen päivään mennessä 28 asteeseen, vaikka lämpösäteitä ehkäisevät sälekaihtimet suojaavat pahimmalta. Tämä kulma talosta (pohjois-itä suunta) ja asuntoni pysyy kohtalaisissa lukemissa. 24-25 astetta, tuuletin sekoittaa ilmaa koko ajan. Helle hyökkää kimppuuni, kun astun talosta ulos.

Koiran kanssa hakeudumme varjoisille kujille ja metsään puiden suojaan. Lenkkipolulla ei näy juoksijoita, päästän koiran vapaaksi. Kyykistyn viereen, kun pyöräilijä ohittaa meidät. Lenkkikaverini kiipittelee kuono maassa sinne tänne, pysähtyy nuotiopaikalle tutkimaan, olisiko siellä jotain herkkuja, kaivelee. Pieni vihellys ja se on taas vieressäni. Loppumatkan kaverini läähättää kieli pitkällä, sekin kärsii helteestä.

Jo porraskäytävässä helpottaa, se on huomattavasti viileämpi kuin ulkoilma. Lämpö ei nouse niin kauan kuin ulko-ovi pidetään kiinni.

Jos oikein ahdistaa, menemme hillokellariin jäähdyttelemään.

Ihanaa juhannusta

Helle helli, luonto kukki ja tuoksui. Kokot syttyivät järvien rannoilla ja niemien kärjissä. Haitarin kaihoisat sävelet kiirivät vettä pitkin. Vietettiin mittumaaria, yötöntä yötä.

Tunteilen kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Toisaalta haikeanakin, toisaalta iloitsen vapaudestani tehdä, mitä pidän tärkeänä tässä hetkessä. Pukeudun kesäleninkiin, otan papiljotit pois ja vien ystäväni Pepin kävelylle vehreään luontoon.

Mukavaa oloa ja eloa sinullekin .

Lintujen laulua ja muuta taivaallista

Facebook ja Instagram ovat some-kanavani. On kiusallista, että avaan niitä monta kertaa päivässä. Se on ihan älytöntä touhua. Tänä aamuna aurinko paistaa, kevät on parhaimmillaan. Kuuntelin radiosta lintujen laulukonserttiyön tunnelmia ja minulle tuli suuri ikävä metsään ja järven rannalle. En minä täällä kerrostaloasunnon sisällä kuule lintujen laulua kuin radiosta.

Olen viettänyt itse asiassa monta päivää sisällä. Kirjahyllyprojekti oli uskomattoman iso. Nyt mietin vielä, mitä teen poistettujen kanssa. Eilisen päivän tein kotiläksyjä yhdelle kirjoituskurssille ja tänään pitää tehdä toisen kurssin hommat. Oma iso kirjoitustyö on tauolla. Pelkään, että jääköhän se koko kesäksi tauolle. Siihen ei olisi varaa, jos aion saada kirjan valmiiksi.

Laitoin digijärjestelmäkameran akun lataukseen, vielä lataan toisenkin akun valmiiksi. Vaikka älypuhelimen kuvatkin ovat kohtalaisia, niin kameralla otetut ovat kyllä parempilaatuisia.

En aio viettää enää tätä päivää sisällä, vaan lähden metsään kuuntelemaan lintujen laulua ja kuvaamaan kesän tuloa.

Mukavaa sunnuntaita sinullekin.