Taidan olla museokamaa

Löysin vanhan raameihin laitetun valokuvan, joka oli liimautunut keskeltään lasiin. Kiertävä valokuvaaja on tallentanut äitini lapsuuden perheen 1920 -luvulla. Teetin kopiot sisaruksilleni ja serkuilleni. Annoin kuvan veljelleni eikä hän tuntenut, keitä siinä oli.

Eräänä iltana isän puoleisen serkkuni tytär vieraili luonani. Näytin hänelle valokuvia, karttoja ja kertomuksia yhteisistä juuristamme, joista hänen tietonsa vaikuttivat olevan puutteellisemmat kuin minun. Iltamme ei meinannut loppua millään, koska historia vei meidät mennessään. Näytin hänelle yhteisen esiäitimme hartauskirjat, virsikirjat, perheraamatun ja keittokirjan, jotka ovat kirjahyllyni aarteita. Valokuva-albumit ja kartat kertovat omalta osaltaan yhteisen sukumme historiaa.

Viime viikolla ilmoittauduin irtisanomiskokemuksien keruuseen. Eilen kävin työväenmuseo Werstaalla haastattelussa tapauksestani vuodelta 1986, kun kenkätehdas Lana lopetti toimintansa. (Kuvassa on Lanan kenkä)

Lapsuudestani kertovan kirjani ”Sairaalan iloiset lapset” jälkeen minulle avautui kaksi polkua seuraavaa kirjaa varten. Lapsuuden jälkeinen oman elämäni aika tai isän ja äidin tarina ja heidän historiansa. Muutama viikko sitten istuin nojatuolissa tekemättä mitään, mikä on aika poikkeuksellista minulle. Siinä lorvaillessani sain selkeän vision, että minun tehtäväni on kertoa historiaa ja tarinat, jotka katoavat mukanani, jos en niistä kirjoita. Ainakin itselleni nämä vanhat jutut ovat kiinnostavampia ja niistä löytyy tarinoiden aiheita. Itse on liian lähellä omia kokemuksia ja etäännyttäminen on haastavaa.

Tänä keväänä olen koonnut taustatietoja, tehnyt sukupuita ja aloittanut kirjoittamaan tarinoita vanhoista ajoista. Tyhjennysprojektini tuli väliin ja aloitan kesän jälkeen uudella innolla siitä aiheesta.

Nyt odottelen pakkaustouhuissani huomista siirtymistä Saimaan syleilyyn.

 

Mainokset

Minulle teetetyt ja muita

Tasavallan presidentin puoliso rouva Tellervo Koivisto oli tulossa Hervantaan kylään. Minulla oli kunnia olla mukana seurueessa yhtenä järjestävän yhdistyksen edustajana. Tilaisuus herätti huomiota myös töissä ja minulle teetettiin toiveideni mukaiset, uniikit Lana-kengät. Laukkukin oli samasta nahkasta. Laukkua en nyt löytänyt, mutta yllä on kengät.  Yhtenä vierailukohteena oli Invalidiliiton palvelutalo. Seurue vieraili myös  Postipankin kirjauskeskuksessa. Siellä syötiin lounas. Istuin lounaalla presidentin adjutantin komentajakapteeni Kaskealan vastapäätä. Siinäpä oli miellyttävä mies!

lana1Sensijaan näihin mustiin kenkiin tehty laukku on tallella. Laukkua olen vieläkin silloin tällöin käyttänyt. Jalkani eivät enää siedä kapeita, korkeakorkoisia kenkiä. Joten nämä ovat museokamaa.

 

lana6Sinimustat korkkarit ovat olleet mieluisat. Juhlissa ja tanssikenkinä. Voih. Ei mun käpälä enää näihin mahdu.

lana5Kulahtaneet remmikengät joutaisivat heittää pois.

lana4Mokkanahkaiset pinkit ihanuudet ovat sen sijaan jääneet vähälle käytölle.

Näitäkään tyylikkäitä popoja en ole paljon käyttänyt.lana3

lana7Hassun hauskat ja mieluisat ovat nämä. Ja silloin aikanaan hyvät jalassa.

lana8

Summa summarum. Lana. Made in Finland. Päällinen ja vuori nahkaa.

Lana kuten Lana Turner

Tässä rakennuksessa aloitin tamperelaisen työurani. Ensin katutasossa. Myöhemmin konttori siirtyi toiseen kerrokseen niinkuin minäkin muiden mukana. Naistenlahden voimalaitos oli edelleen työhuoneeni ikkunanäkymä.

Kenkätehdas Lanan perustaja herra Arkia oli ihastunut amerikkalaiseen filmitähteen Lana Turneriin. Tehtaan nimeksi ja maineikkaan tuotteen nimeksi tuli tämän ihastuksen johdosta Lana. Tehdas oli toki vanhempi kuin minun työurani Lanassa. En ollut aikaisemmin työskennellyt yksityisellä sektorilla enkä ollut koskaan edes käynyt tehtaassa.

Aloitin Kenkätehdas Lana Rentto Oy:ssä konttorin esimiehenä toukokuussa 1973, kilometritehtaalle jouduin kolmetoista vuotta myöhemmin, kun tehdas lopetettiin. Tämän päivän taloudellisen tilanteen kurjimuksessa olen monta kertaa muistellut, mistä 1990-luvun lama alkoi ja kuinka se vaikutti elämääni.

Suomalaisilla kenkätehtailla alkoi mennä huonosti jo 1980 -luvun puolivälissä (Lana lopetettiin 1986). Kenkä- tekstiili- ja konepajateollisuus olivat kärsijöitä Neuvostoliiton kanssa käydyn bilateraalikaupan loppumisesta. Monella tuotantolaitoksella olivat kaikki marjat samassa korissa…   Lana harjoitti vientikauppaa länsimaihin. Rentto Oy piti tätä tulosyksikköään eräänlaisena lippulaivana muodikkaille jalkineille. Oltiin kilpasilla Palmrothin kanssa muodikkuuden saralla. Hyvinkäällä oleva Kenkätehdas Rentto valmisti Reko-merkkisiä miesten kenkiä ja krouvimpaa naisten saapasta, joiden vienti suuntautui Neuvostoliittoon. Naapurit tarvitsivat jalkineita ja suomalaiset kenkätehtaat olivat täystyöllistettyjä.

Lana oli länsivientiä varten, mutta sitten muuttui suunta ja Lanassakin alettiin tehdä jalkineita itäiselle naapurille. Ehkä Rentto Oy tarvitsi lisää kapasiteettia siihen suuntaan tapahtuvaan kauppaan. Sitä en muista. Mutta syöksykierre alkoi Neuvostoliiton kaupan tyrehtymisestä.

Miten lama vaikutti minun elämääni. Halusimme perheeni kanssa muuttaa hervantalaisesta kolmiosta hervantalaiseen rivitaloasuntoon. Olimme sopineet kaupat uudisrakennukseen tulevasta asunnosta, käsiraha oli maksettu. Sitten vaan kerrostaloasunto myyntiin. Asuntokauppa hyytyi noihin aikoihin totaalisesti. Useat jäivät tässä tilanteessa kahden asunnon loukkuun, sitä emme vielä tienneet, kun jouduimme ilmoittamaan rakennuttajalle Hakalle, ettei kukaan käy edes asuntonäyttelyissä. Hakan asuntomyyjä löysi rivitaloasunnollemme hyvin pian ostajan. Peruimme kaupat ja huokasimme helpotuksesta: saimme käsirahankin takaisin. Tässä samassa kerrostalokolmiossa asustelemme edelleen.

Isoja työpaikkoja lopetettiin. Toimistoalan työttömiä oli paljon. Uudesta työpaikasta ei voinut edes haaveilla. Lanassa ei oltu käytetty tietotekniikkaa, joka tänä päivänä on monelle varmaan hyvin vieras asia. Siitä, mitä tehtiin ennen tietokoneita, voisin kertoa jossain toisessa tarinassa. Olin kauppaopistossa Lappeenrannassa ottanut vapaaehtoiseksi aineeksi ATK:n, mutta ohjelmointi opeista ei ollut kovin paljon hyötyä, kun pöytätietokoneita valmiine sovelluksineen alkoi tulla Suomeen.

Olin Työvoimatoimiston vuoden kestävällä työllistämiskurssilla valmistumassa ATK-sovellusneuvojaksi, kun kurssin loppuvaiheessa alkoi tulla Windows -koneita. Meillä ei sellaisia vielä opetuksessa käytetty. Yhteydet olivat omalta pöydältä keskusyksikköön, jota kautta esim. tulostettiin. Toimittiin DOS:issa.

Työharjoittelun loputtua jäin ATK-töihin harjoittelupaikkaani tilitoimistoon, jossa edelleen toimittiin keskusyksikön kautta.

 

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/1990-luvun-laman-paasyy-erikoinen-idankauppa/