Jännän äärellä

Nyt on kirja painettavana. Onpa jännittävää nähdä se valmiina parin viikon päästä. Tähän mennessä olen katsellut vedoksia tietokoneelta. Pdf:nä sivut ovat tietenkin sellaisina kuin ne ovat painetussa kirjassa oikeastikin. Entä sitten, kun kirjaan lisätään kannet ja se on konkreettisesti käsissäni…. siinä olen jännän äärellä niinkuin nykyään sanotaan.

Uudet teemat pyörivät mielessä. Menenkö eteen vai taaksepäin? Ehkä huomenna toisten kanssa keskustellessa sekin selviää. Mahdollisesti kirjoitan ensin vanhemman, osittain jo valmiin materiaalin ensiksi ja kurssilla alan kirjoittaa sitä toista teemaa.

Tänään on pyrypäivä, jonkun verran tuuli liikuttelee puiden latvoja. Ajattelin lähteä ihmisten ilmoille vähäksi aikaa. Ehkäpä käyn ennakkoäänestämässä.

Tehty mikä tehty

Eilen lähetin käsikirjoituksen taittajalle viikon kestäneen loppurutistuksen jälkeen.

Ei kirjaa saa kyllä omin voimin millään täydelliseksi. Välillä tuntui, etten osaa edes kirjoittaa. Siellä oli paljon pientä sälää, jota loppuvaiheessa yritin yhdistellä uusiksi kokonaisuuksiksi. Mitä olisin voinut tehdä toisin, sitä en voi enää ajatella. Tehty mikä tehty. Tämä on niinkuin joku synnytyspuserrus.

Olen viime aikoina käyttänyt työpisteenäni keittiön pöytää. Nostin tietokoneen tähän, kun halusin heti aamusta tarttua töihin. Pöytä pursuaa paperia jos jonkinlaista. On muistiinpanoja, kässäriversioita, vanhoja dokumentteja, pari esimerkkikirjaa, suunnitelmia, sanomalehtiä, kuumemittari, Bafucin-purkki, ristikkokirja, maksamattomia laskuja, verottajan kirjeitä, maistraatin kirjeitä kolme kappaletta. Jospa ensimmäinen päämäärä olisikin pöydän tyhjennys.

Laittaisin pöytäliinan, hakisin kukkakimpun ja sytyttäisin kynttilän.

Uuden vuoden aattona 2017

Älä katso kortin vuosilukua – se on turhaa! Vilkaisit! Joskus oli aikaa väsäillä näitäkin. Minulla on koiravieraita. Olemme kyllä käyneet säännöllisesti ulkona. Kävely tekee minullekin hyvää, vaikka olenkin kaiken toimintakyvyn vievässä yskässä.

Tärkeämpi asia on nyt kuitenkin se, että vihdoinkin kirjaprojektini nytkähtää eteenpäin. Jännityksellä odotan, minkä näköinen kirja tästä tulee. Minulla on vain jonkinlainen aavistus, mitä haluan. On ihan eri asia nähdä se kirja valmiina. Onhan tässä vielä työtä, muttei enää kirjoitustyötä. Kaikki on valmista. Ensin taitto, sitten painatus. Yhdestä asiasta olen ihan varma: kirja on valmis ensi vuoden puolella.

HAUSKAA AATTOILTAA SINULLE!

 

Kirja/joulu

Laatikoita olen saanut valmiiksi. Ensimmäisessä family dinnerissä eilen ne on todettu ihan kelvollisiksi. Tänään jatkan valmisteluja. Vaikea on keskittyä olennaiseen, koska kirjani elää jossain aivon sopukassa kutsuen minua luokseen.  Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että ensin jouluaatto ja sen jälkeen aikaa kirjalle. Ensimmäisen ja toisen joulupäivän käytän kirjan viimeistelyyn. Kestänköhän siihen saakka? Onkohan se kuitenkin avattava jo tänään? En vielä tiedä, lähitunnit näyttävät, miten tämä päivä menee. Klo 16.30 alkaa kuitenkin paikallisessa elokuvateatterissa ensi-ilta ja sinne menen.

Nyt olen valmistamassa porkkanalaatikon emmeitä. Siemenleivän paistan myös tänään. Ryynirieska on jo käytännöllisesti katsoen syöty. Porkkanoita täytyy hakea lisää, koska ne loppuivat taas ja rosolli on vielä tekemättä.

Tällaisia touhuja on kiva tehdä jouluradion säestyksellä.

 

Jouluvalmisteluja

En millään malta pitää näppejäni erossa kirjaprojektista, vaikka tällä viikolla pitäisi keskittyä jouluun. On kyllä aika ihanaa olla yksin, koska voin tehdä ihan mitä haluan. Jouluruokien valmistus on mieluista puuhaa. Tarvikkeet laatikkoihin ovat valmiina. Paitsi että tyttären kanssa jutellessa totesin muutamien lajikkeiden jääneen pois tekolistaltani ja joudun käymään kaupassa ostamassa lisää tarvikkeita.

Uutena tuotteena listallani on graavilohi ja eilen päätin vielä ottaa sinapinkin valmistuksen kohteeksi. Näiden kahden tuotteen valmistusohjeet ovat entisiltä koulukavereilta.

Lanttulaatikko, imelletty perunalaatikko, bataattilaatikko, bataatti/punajuurilaatikko (uusi tuote), porkkanalaatikko, rosolli. Tytär hankkii kinkun ja kalat.

Eilen tein ennen joulua syötäviksi ryynirieskan ja jouluruukun, jotka ovat omat perinteeni.

Kirjapohdintaa

Luin aamun aloitukseksi joitakin tänne kirjoittamiani vanhoja tekstejä. Yhtäkkiä ne tuntuvatkin aika kiinnostavilta. Mielestäni olen onnistunut niiden kirjoittamisessa ehkä paremminkin kuin kirjan tekstien. Olen antanut itselleni vapauden kirjoittaa lennokkaasti. Kirjassa saattaa olla samoja asioita, mutta eri tavalla käsiteltyinä.

Onko kirja itseisarvo? Onko pakko saada tekstinsä kansien väliin? Nykyään useat ihmiset lukevat kirjoja Netistä. – Jos oikein olen ymmärtänyt. Olen joitakin ilmaiskirjoja ladannut koneelleni, yrittänyt lukea, mutta olen huomannut, etten osaa lukea näyttöruudulta. En ole tottunut äänikirjoihinkaan, jotkut ystävät pitävät niistä.

Otin kerran kirjastosta yhden äänikirjan, laitoin sen soittimeen ja otin käsityön esiin. Ajattelin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Alku meni hyvin. Jossain vaiheessa huomasin, että olin täysin pudonnut tarinasta ja ajatukseni harhailivat ihan omilla teillään. Yritin kyllä muutaman kerran kuunnella, mutta sama ilmiö toistui. En pystynyt kuuntelemaan. Jotkut jopa siivoavat kuulokkeet korvilla.

Istuin eilen kirjani esilukijan kanssa kapakassa. Kahvila, johon olimme sopineet treffit, oli lopetettu. Kaksi muuta kahvilaa niillä paikkeilla eivät olleet sunnuntaisin auki. Menimme siis kulmakuppilaan. Kello oli puoli neljä, pubissa oli aika tyhjää ja vielä rauhallista. Kuuteen saakka käsittelimme käsikirjoitusta, sitten alkoi pubivisa. Siihenkin osallistuimme, huonolla menestyksellä tosin.

Käsikirjoitus sai myönteisen yleisarvion ja lukija koki varsinkin kässärin keskivaiheen yhtenäiseksi ja kiinnostavaksi. Hän oli lukenut sitä kuin valmista kirjaa. Se ilahdutti minua suuresti. Sain todella hyviä vinkkejä häneltä, esim. ajankuvaan liittyviä ja myös sellaisia, mihin hän kaipasi lisätietoa. Minulle tuli korjattavaa ja lisättävää.

On kyllä niin ihanaa, että löytyy ihmisiä, jotka auttavat minua tällä tiellä, jolle olen lähtenyt. Vaude! Nyt taas uusin innoin eteenpäin. Vaikka jouluhan tässä nyt olisi tärkeämpi.

Kässäriä ja joulua

Olin viikon tyttären koiria ja poikia hoitamassa toisella paikkakunnalla. Minulla oli päivisin aikaa käydä tekstiäni läpi. Vaihdoin kaikki nimet. Enpä tiedä, mitä merkitystä sillä on. Ehkä se, että jos joku on tunnistavinaan itsensä ja on kiukkuinen kirjoituksistani, niin voin kertoa, ettei kysymys ole hänestä.

Tänään en voinut olla tarttumatta taas kässäriin. Nyt sovittelin teksteihini otsikoita. Saa nähdä miten se vaikuttaa siihen. Ehkä ihan positiivisesti.

Huomenna saan vielä toiselta lukijaltani palautteen. Tosin käsikirjoituksen se vaihe, jota hän kommentoi, on jo ohi. Mutta kaikki palaute on tärkeää.

Olisi jo korkea aika miettiä joulua. Kauppalistan tein jouluruokien valmistamista varten tarvittavista tuotteista. Muuta en ole tehnyt. Kortitkin jäävät lähettämättä.

Joulu tulla jolkottaa, sitä ei estä mikään. Sehän on ihan vapaaehtoista, miten sen antaa vaikuttaa päivien kulkuun. Ruokia aion valmistaa tyttären luona pidettävälle jouluaterialle. Niitäkään ei kauhean paljon liian aikaisin voi valmistaa. Minulla ei ole ollut tapana pakastaa laatikoita.