…kun joulukiireet helpottavat…

Aatonaattona 2018

Levottomia unia olen nähnyt viime öinä. Stressiäkö? Nousen yöllä sille yhdelle asialle ja pian olenkin jo täysin hereillä, vaikka yritän pitää silmiäni kiinni. Viime yönä valvoin neljästä lähtien. Tällä kertaa virkistyin siihen, että naapurit juhlivat, ovet paukkuivat, puheet olivat äänekkäitä kuten känniläisillä aina ja hissi kulki ylös-alas-ylös-alas. On sekin, että jouluaamu alkaa humalassa. Voi surku. Ei sentäs surmattu alakoululaista kuten tänään on tapahtunut jossain päin Suomea kotioloissa. Se on järkyttävä uutinen.

Nousin neljän jälkeen sängystä ja luin sohvatuolilla istuen iltalukemisena pitämääni kirjaa kymmeniä sivuja. Joskus viiden maissa palasin kokeilemaan unta ja vähitellen äänet häipyivät mielestäni. Nukuin kymmeneen ilman pahoja unia.

Olin suunnitellut jatkavani kirjoitushommia heti tänä päivänä. Tein pitkän metsälenkin, söin myöhäisen aamupalan ja avasin tekstin kirjoitusohjelmaan. En ollenkaan pystynyt keskittymään siihen … ehkä sitten huomisaamuna. Tutkin sentäs joitain tietoja sukukirjasta, jotka olivat jääneet painamaan mieltä.

Mainokset

Kokoa itsesi!

Pakkaanko lahjat, valmistanko joulupöydän, tuonko syömiset parvekkeelta lämpiämään, voinko istua vain ja antaa ajan kulua. Ajatukset sinkoilevat sieluni laidasta laitaan. Suunnittelemattomuus sekoittaa pääni ja minut.

Huoneeseen leviää herkullinen imelletyn perunalaatikon tuoksu. Keitän kahvit, istahdan alas ja puran epätietoisuuden tuskan ihmisten ilmoille. Koko sotku alkoi siitä, kun menin parvekkeelle. Tarkoitukseni oli hakea karjalanpiirakoita huoneen lämpöön. En ollut orientoitunut muuhun, vain niihin piirakoihin. Alkoi ahdistaa, kun huomasin pullat ja kakun parvekkeella. Hetkeä aikaisemmin olin ajatellut, mitähän tarjoan jälkiruoaksi. Siinähän ne jälkkärit olivat nenäni edessä. Jotenkin tämän kirjoittaminen selkiytti minut, osansa lienee kahvillakin.

Nyt tiedän mitä teen. Annan perunalaatikon muhia uunissa, otan kaapin ylähyllyltä suuren pyöreän tarjoilulautasen ja teen siihen jälkiruoka-asetelman.

Joulu tulla jollottaa

SONY DSC

Olen työstänyt uutta kirjaani lokakuusta alkaen hyvin intensiivisesti. Rakastan viettää kaamosta tällaisissa merkeissä. Lähestyvä joulu on saanut viimeinkin vedettyä minut hetkeksi pois tuosta varsinaisesta tehtävästäni. Huomaan, että tekeekin hyvää pitää välillä taukoa sukuhistoriasta. Sukulaiset ovat alkaneet elää unissani… he eivät halua tulla unohdetuiksi..

Minä halusin unohtaa joulun, olla viettämättä sitä. Luulin, että en kerkiä, kun on niin kiire noiden kuolleiden sukulaisten kanssa. Korttien lähetyksestä tämä alkoi. Olin päättänyt olla lähettämättä kortteja. Sitten muistin, kuinka harmittaa, kun tulee kortteja sellaisilta, joille ei ole itse lähettänyt. Juoksin postiin viho viimeisenä punaisen korttikuoren lähettämishetkenä niitä muutamia pakollisia korttejani viemään. Syöksyin kauppoihin lahjaostoksille, vaikka ei pitänyt. Sukkia olen koko syksyn neulonut ihan huvikseni, ajatellut, että niistä riittäisi jouluksi jokaiselle. Lastenlasten lahjalistoilla ei ollut sukkia ja jouduin jonkunlaiseen paniikkiin.

Suurimmat ja tärkeimmät juhlatunnelman tuojat minulle ovat olleet ruokien ja leipomusten puuhaaminen sekä huushollin siivous ja koristelu. Yleensä olen alkanut touhuta viimeistään itsenäisyyspäivänä. Nyt siis en. Siivouksen ja etenkin koristelun päätin jättää suosiolla väliin tänä vuonna. Ehkä imuria pitää taluttaa joku päivä. Onhan tässä vielä aikaa.

Olen keskellä joulutohinaa, joutoaikana viimeistelen niitä sukkia. Viikossa kerkiää ihan hyvin tehdä joulun, kun keskittyy olennaiseen. Keittiön pöytä on raivattava tostaiksi, kun tulee sukulaisia jouluaterialle.

Talo elää tavallaan vieraat tulee ajallaan. Hyviä jouluvalmisteluja sinulle lukijani!

Kirja/joulu

Laatikoita olen saanut valmiiksi. Ensimmäisessä family dinnerissä eilen ne on todettu ihan kelvollisiksi. Tänään jatkan valmisteluja. Vaikea on keskittyä olennaiseen, koska kirjani elää jossain aivon sopukassa kutsuen minua luokseen.  Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että ensin jouluaatto ja sen jälkeen aikaa kirjalle. Ensimmäisen ja toisen joulupäivän käytän kirjan viimeistelyyn. Kestänköhän siihen saakka? Onkohan se kuitenkin avattava jo tänään? En vielä tiedä, lähitunnit näyttävät, miten tämä päivä menee. Klo 16.30 alkaa kuitenkin paikallisessa elokuvateatterissa ensi-ilta ja sinne menen.

Nyt olen valmistamassa porkkanalaatikon emmeitä. Siemenleivän paistan myös tänään. Ryynirieska on jo käytännöllisesti katsoen syöty. Porkkanoita täytyy hakea lisää, koska ne loppuivat taas ja rosolli on vielä tekemättä.

Tällaisia touhuja on kiva tehdä jouluradion säestyksellä.

 

Jouluvalmisteluja

En millään malta pitää näppejäni erossa kirjaprojektista, vaikka tällä viikolla pitäisi keskittyä jouluun. On kyllä aika ihanaa olla yksin, koska voin tehdä ihan mitä haluan. Jouluruokien valmistus on mieluista puuhaa. Tarvikkeet laatikkoihin ovat valmiina. Paitsi että tyttären kanssa jutellessa totesin muutamien lajikkeiden jääneen pois tekolistaltani ja joudun käymään kaupassa ostamassa lisää tarvikkeita.

Uutena tuotteena listallani on graavilohi ja eilen päätin vielä ottaa sinapinkin valmistuksen kohteeksi. Näiden kahden tuotteen valmistusohjeet ovat entisiltä koulukavereilta.

Lanttulaatikko, imelletty perunalaatikko, bataattilaatikko, bataatti/punajuurilaatikko (uusi tuote), porkkanalaatikko, rosolli. Tytär hankkii kinkun ja kalat.

Eilen tein ennen joulua syötäviksi ryynirieskan ja jouluruukun, jotka ovat omat perinteeni.

Joulu hiipii luokseni salaa

Tänä aamuna tapahtui ratkaiseva mielen käänne joulun suuntaan.

Edellisen postauksen mietteeni olivat vielä kaukana jouluisista. Ehkä eilinen koko päivän kuuntelemani jouluradio syöpyi sieluni syvyyksiin, koska heti aamulla otin esille korttisalkkuni. Siihen olen kerännyt matkoilta ostettuja kortteja, alennusmyynneistä hankittuja ja eri järjestöjen lähettämiä. Löysin aika kasan jouluisia. Tiesin, että niitä on siellä.

Olen etsinyt monta päivää osoitelistoja. Se, etten löytänyt niitä, oli suurin syy siihen, että aioin jättää kortit lähettämättä. Muistin viimeisen kerran nähneeni listat saaressa. Tänä aamuna mietin, että sinne tuvan pöydälle ne jäivät. Minulla oli vain yksi kymmeniä vuosia vanha, jo revennytkin lista. Onneksi vanhat ihmiset ainakin pysyttelevät samoissa osoitteissa koko ikänsä. Aloin kirjoitella kortteja.

Kaivoin salkkua löytääkseni kookkaampiin kortteihin sopivia kortteja. Löysin pinon kuoria. Ihmeiden ihme! Osoitelistat piileksivät kuorien välissä. Joulu on pelastettu.

On ihan pakko laittaa jouluradio päälle taas. Taidan sytyttää kynttilänkin.

 

Kässäriä ja joulua

Olin viikon tyttären koiria ja poikia hoitamassa toisella paikkakunnalla. Minulla oli päivisin aikaa käydä tekstiäni läpi. Vaihdoin kaikki nimet. Enpä tiedä, mitä merkitystä sillä on. Ehkä se, että jos joku on tunnistavinaan itsensä ja on kiukkuinen kirjoituksistani, niin voin kertoa, ettei kysymys ole hänestä.

Tänään en voinut olla tarttumatta taas kässäriin. Nyt sovittelin teksteihini otsikoita. Saa nähdä miten se vaikuttaa siihen. Ehkä ihan positiivisesti.

Huomenna saan vielä toiselta lukijaltani palautteen. Tosin käsikirjoituksen se vaihe, jota hän kommentoi, on jo ohi. Mutta kaikki palaute on tärkeää.

Olisi jo korkea aika miettiä joulua. Kauppalistan tein jouluruokien valmistamista varten tarvittavista tuotteista. Muuta en ole tehnyt. Kortitkin jäävät lähettämättä.

Joulu tulla jolkottaa, sitä ei estä mikään. Sehän on ihan vapaaehtoista, miten sen antaa vaikuttaa päivien kulkuun. Ruokia aion valmistaa tyttären luona pidettävälle jouluaterialle. Niitäkään ei kauhean paljon liian aikaisin voi valmistaa. Minulla ei ole ollut tapana pakastaa laatikoita.