Riemuylioppilasjuhla – mitä tapahtui

83 abiturienttia valmistui ylioppilaiksi Imatran Yhteislyseosta vuonna 1965, joukostamme oli poistunut kahdeksan, nyt 50 vuotta myöhemmin meitä oli mukana 35.  Koimme iloisia jälleentapaamisia ja onnellista oloa. Suunnittelutyöryhmä (Päivi, Tommi, Raija, Eeva ja Pirjo) oli hoitanut oman osuutensa juhlan onnistumiseksi. Imatran Kylpylä oli hienosti toteuttanut puitteet toivomustemme mukaisesti.

Tuomo avasi juhlan lyhyellä katsauksella kouluun ja kirjoituksiin silloin ennen ja nykypäivänä. 1965 ylioppilaiksi valmistui 10 % ikäluokasta, kun vastaava luku nykyään on 55 %.

Timo piti pienen muistopuheen poisnukkuneille kutsuen heidät mukaan tähän hetkeen. Hiljennyimme muistelemaan koulukavereitamme.

Kahvin ja mansikkakermakakun kera aloitimme tutustumisen toisiimme. (huom. kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

kylpylallaJokaiselle luettiin caronccalaulu, jonka seitsemäsluokkalaiset olivat 50 vuotta sitten runoilleet ja sen jälkeen laulun kohteella oli mahdollisuus lyhyesti kertoa omasta elämästään koulun päätyttyä. Suosituksena oli yhden minuutin puheenvuoro, mutta harva pystyi sanomisensa tiivistämään niin pieneen pakettiin. Niinpä menikin iltaan saakka, kunnes jokainen oli saanut käyttää puheenvuoron.

Vuoksi-WilleVuoksi-Willen maisema-ajelu oli sopiva katkos iltapäiväohjelmaan. Bongailimme vanhaa maamerkkiä, yhteenkasvaneita mäntyjä. Ihmettelimme hiljaista ja tyhjentynyttä Vuoksenniskaa. Muistelimme Torikatu seiskaa, joka vielä meidän nuoruudessamme oli suosittu tanssipaikka.vuoksi2Vuoksi on ennallaan ja aina yhtä vaikuttava. Ikäänkuin sen merkitys olisi lisääntynyt vuosien myötä.

vuoksi3  Tätä siltaa kulki monen koulutie niin minunkin

Koulu oli tärkeä pysähdyspaikka. Kamerat räpsyivät, vaikka vanha lukiorakennus oli huputettu remonttia varten. Ehkä joskus pääsemme katsomaan, millainen siitä on tullut.koululla

Asetuimme vanhan vakaan Valtionhotellin portaille yhteiskuvaan ja jotkut kävivät katsomassa koskinäytöstä. Muutamat tapasivat vanhoja tuttuja Kuohussa. Se oli siinä, missä nuoruutemme Maijan kioski.

kuohussa

linkatTältä aukiolta lähtivät ennenvanhaan linja-autot. Eräät muistelivat kaiholla, kuinka useiden vuosien ajan tähän nousi heinäkuun ensimmäisellä viikolla Big Band festareiden teltta.

Juhlassamme leijui hyvä henki, siinä jäin olemaan monta päivää juhlan jälkeen. Vieläkin hymyilen onnellisena.

 

Keskikoulun viimeinen luokka

Iskelmien sanoja kirjoitin 15-vuotiaana pieniin sinisiin vihkoihin. Monen laulun sanat muistuvat vieläkin mieleen kuten tämän Marinankin.

Imatran Yhteislyseo V D 1960 -61

VD

pojat

Olen aina pitänyt tästä luokkamme pojista otetusta kuvasta. Etenkin eturivissä vasemmalla oleva Wiski on tosi tyylikäs ja ajanmukainen farkuissaan ja Elvis-tukassaan. Brylkreemillä toisetkin ovat hiuksensa asetelleet.

Jatkoin päiväkirjaani elokuussa 1960 pidettyäni toista vuotta taukoa sen kirjoittamisessa. Pojat, pojat, pojat, kouluhipat, yleiset tanssit.  Ennen rippikoulua ei olisi saanut tansseihin mennä vanhempien mielestä. Mutta minä kävin Töllillä ja Ukoskassa ainakin. Baareissa istuttiin, kulmia kierrettiin.

hiihtopaivanaTalvella hiihdettiin satoja kilometrejä. Käytiin Ukoskan hiihtomajalla munkilla ja mehulla. Osallistuttiin erähiihtoihin. Tässä kuva koulun hiihtopäivältä. Varsinaista hiihtomuotia ei oltu vielä keksitty. Hiihtohousut olivat kapealahkeiset, monot koppuraiset. Kenellä ei ollut anorakkia, piti villapaitaa.

penkkaripaivaKoulunpihalla penkkaripäivänä 61 Hiihtohousuja pidettiin myös koulussa. Poikien muotiin kuuluivat lippalakit ja huivit. Paljon on pyöriä pihassa. Takana on vielä baari/apteekkirakennus.

Kuvateksti: ”Huviteltalla”.  huviteltallaKuva on Piponiuksen kentältä. Minkähänlainen huviteltta siinä olikaan keväällä -61. Näytämme juhlamekoissamme siltä, että käsissämme ovat keskikoulun päästötodistukset.

aitsaari3Tykkäsimme retkeillä polkupyörillä toistemme mökeille. Tässä ollaan menossa Tirkkosen mökille. Äitsaareen mentiin silloin näköjään lossilla. Nykyäänhän siinä on silta. Kaikki ovat meidän luokan tyttöjä. Alemmassa kuvassa ollaankin jo varmaan poistulossa.

Ympäristöoppia luonnossa

Oppikoulun kolmasluokkalainen Pii Kiikka väsäsi kieli keskellä suuta eläin- ja kasvimaailman sekä maantiedon vihkoja, mitkä ovat kaikille tuttuja viivattomia ja ruuduttomia sinisiä vihkoja A5. Ensin ne piti päällystää ohuilla erivärisillä papereilla ja liimata nimilappu kanteen. Kasvioppivihkon päälle vihreä paperi, eläinopille punainen ja maantiedolle keltainen.

hetapipohenaAnkarasti kiellettyä kosken pohjalla kävelyä harrastimme ryhmällä Heta, Pipa, Hena, Manni ja minä. (Oikean puoleinen Liisa ei kuulu joukkoon.)

kosken-rannalla

 

 

 

 

 

IIIDIYL:n kolmannella D-luokalla 1958-59 meitä oli 43. Tässä iässä olemme kasvaneet eri tahtiin, se näkyy varsinkin pojissa, jotka seisovat takana penkillä.

opet--58

Nämä opettajat ovat jo paljon tutumpia kuin pari vuotta aikaisemmin kuvassa olleet. Pätkä-Pena, Anna-Maija, Lulu, Peltsu, Kessi, Riitta, Tantta, Parikka, Kopra, Elise, Topi-reksi, Terttu, Emmi

Oppikouluun

Vuoden 1956 oppikoulun pääsykokeet pidettiin 1.- 2.6. Arkistostani löytyivät silloin esitetyt kysymykset.

paasykoe1956    Klikkaa suuremmaksi!

Huonosti oltiin varauduttu isoihin ikäluokkiin ja 6.6. olikin Ylä-Vuoksessa otsikko: ”Oppikouluihin hyväksyttyjä jälleen paljon enemmän kuin mitä voidaan sijoittaa”  Lisäys 27.4.: Imatran Yhteislyseon laajennusosa oli käytössä jo 1956, jolloin aloitimme. Olin sitä epäillyt tuon otsikon perusteella.

Imatran yhteislyseossa, johon minäkin olin pyrkinyt, oli pääsykoetta suorittamassa 299. Heistä 214 selviytyi hyväksytysti, mutta näistä kouluun voitiin ottaa vain 136. Minä olin yksi armoitetuista. (hyväksyttyjen pistemäärät olivat 99-56 pisteen välillä)

ID-56

A- B- C- ja D -luokat aloittivat opiskelunsa syksyllä 1956. Itse olin D-luokalla, josta tuli myöhemmin saksan luokka. Meitä oli 40. Olen eturivissä toinen oikealta. Luokkakavereitani olivat muutamia mainitakseni, kaikkia en näköjään muista: pikku-Ilkka, Kusti, Olli, Sakari, Lokari, Timo, Harri, Hurtta, Kai, Markku, Rauno, Pusis, Marja, Seija, Kipa, Helena, Manni, Aila, Elina, Tytti, Irja, Kaisu, Leena, Arja, Kristiina, Liiva, Kapu, Ulla, Pipa

opet--56

Tällaista opettajakuntaa oli Imatran yhteislyseossa vuonna 1956. Suosikkini ekalla luokalla oli Sämpylä (Pentti Hiltula). Hän seisoo kuvassa vasemmalla. Luokanvalvojani oli Aira Parikka. Häntä en tunnista tästä kuvasta. Lisätty 27.4.: Peltsu, Possu, Kopra, Kesseli, Hannikainen, Anna-Maija, Lulu, Paarma. Nämä tunnistin. Kommenteissa voit täydentää – kiitos!

Tunnelmia viimeiseltä kouluvuodelta 1964 -1965

3.9.1964 torstai.  Uusi lukuvuosi – uudet mietteet. Syksyn alkaessa alkaa minun vuoteni. Näin on toistaiseksi – kuinka mielelläni alkaisinkaan elää kuten muutkin ikäiseni – ne muut, jotka eivät enää astele koulutietä. Vain tämä yksi vajaa vuosi minun täytyisi elää vanhaa ja tuttua tahtia. Senjälkeen saan määrätä tahdin aivan itse. Alkaa itsenäistyminen – mielenkiintoinen, mutta varmasti vaikea aika. On löydettävä itsensä – päätettävä itse elämästään.

31.12. torstai.  Lehti kääntyy jälleen. Alkaa Uusi Vuosi – uusin toivein ja odotuksin. Olen elänyt ehkä onnellisimman ja silti tuskaisimman vuoteni. Vuoteen 1965 astun kuitenkin onnellisena. Vuoden viimeinen viikko on ollut täynnä iloa ja onnea. Vasemmassa nimettömässä kimaltelee kultainen sormus. Erään maanantaiaamun päähänpisto. Vielä se täyttää elämäni loisteellaan. Voin aloittaa vuoden tyytyväisenä ja toiveikkaana. 26.12.1964 13.1.1965  Pekka on vallannut mieleni, minun täytyy yrittää unohtaa hänet ja saada tilaa sille, joka on tärkeää tulevaisuuden kannalta. KOULU. Vain vajaat 30 koulupäivää.26.3. alkaa kirjoitukset. Tunnen itseni ennenkaikkea tyhmäksi. Jos joskus saan valkolakin, saa vetää ristin seinään. Tuntuu toivottamalta. Nytkin täytyisi lukea kirkkohistoriaa. Ja luulenpa, että alan sitä lukea juuri nyt.

21.1. keskiviikko.  Saasta! Taas meni ajatukset ihan harhateille – on miltei mahdoton keskittyä psykologian kokeen kurssiin. Pekka soitti ja kertoi mitä oli tehnyt viikonloppuna! Ottanut yhteyttä vanhaan heilaan ja ryypännyt. Luulisi sormuksen velvoittavan käyttäytymään paremmin.

26.1.  Miksi Pekka, miksi valehtelit taas eilen? Kunhan et olisi sanonut meneväsi kotiin. Tiesit varmasti jo meillä, mihin menet. Rakas Pekka – etkö käsitä, etten kestä sellaista juuri nyt, Minun täytyy keskittyä kouluun. Mitäköhän tästä tulee? Ei ainakaan ylioppilasta!

16.2. tiistai.  Olemme taas viettäneet joitakin onnen tuokioita, mutta sunnuntai oli surua täynnä. Tällä kertaa olen vanhempien painostuksen alla – se tuntuu taakkana. Tajuan kuitenkin, että he tahtovat parastani. Eilen äiti sanoi, että minun lukuni menevät päin paskaa. Täytyisi lukea enemmän – täytyisi ja täytyisi – täytyisi niin paljon muutakin. No – yritetään lukea. Yritetään, sujuvatko lauantait hauskasti kirjojen ääressä näkemättä Pekkaa.

18.2. torstai.  Voi paska! En sitä paremmin sano. En tiedä, olenko katkera vanhemmille, Pekalle vai itselleni. Pekkakin muuttuu niin ymmärtäväiseksi, kun hän saa vapaat lauantait, jos minä alan lukea. Ja meikäläiset on paskoja! Olen kait itsesääliä täynnä. Ja marttyyriutta. Lauantaina Caroncca. Sinne en mene, koska ”täytyy lukea”. Pekka menee mihin menee – juomaan ja tanssimaan ja naisiin. Paska! En hyväksy, en. Kunhan kevät tulee ja kesä – toivottavasti mieleni on rauhoittunut ja kaikki paremmin myös Pekan kanssa.

26.2. perjantai.  Olinpahan Caronccassa. Ja muutenkin koko viime viikonloppu oli hieno. Caronccan jälkeen menimme Pekan kanssa Wiskyn hippoihin. Sinne saapui illan mittaan yli kolmekymmentä ihmistä yli kymmenellä autolla (mahtava autojono!) Luokkamme viimeiset hipat. Oli hienoa. Me lähdimme ensimmäisinä jo puoli kaksi yöllä. Nyt olen yrittänyt keskittyä tentteihin. Ruotsin kielioppi on jo tentitty ja huomenna on saksan kielioppi, joka onkin paljon mahtavampi pala purtavaksi kuin luulinkaan.

23.4. perjantai.  Kevät on jo pitkällä. Sinivuokotkin ovat avanneet sinisilmänsä. Kevättä on ilmassa ja rinnassa. Koko maailma tuoksuu kevättä ja sydämeni laulaa kevättä. Aurinko lämmittää jo ruskettavasti. Kirjoitukset ovat olleet ja menneet ja se kauhea hermojännitys. Vielähän sitä jännätä saa, mutta vähän on tasoittunut. Tenttejä on vain muutama jäljellä. Ja jos minä valkolakin saan, niin millään ei ole mitään väliä. Kuitenkin se on hartain toiveeni tällä hetkellä. Tai toiseksi hartain ainakin.

sinivuokot 26.4. maanantai.  Tietäisipä, mitä lähteä lukemaan, jos pääsee ylioppilaaksi. Huomenna on kirjallisuuden historian tentti. Täytyy lukea – on pakko. Nyt täytyykin vähän aikaa taas todella paneutua koulun käyntiin tai näihin tentteihin niin vaikeaa kuin se onkin.

3.6.1965 torstai.  Seitsemänkymmentäyhdeksän uutuuttaan hohtavaa valkolakkia. Ihmiset kulkevat kuin vuorta. Yhden huipun saavutettuaan, on seuraava vielä ylempänä ja sinne on päästävä. Jos saavuttaa päämääränsä, on se ollut liian alhainen. Roomassa harmaassa kivikirkossa sanat Quo Vadis? Quo Vadis – minne menet? Jokaisessa lähdössä on hiven kuolemaa. Haikeutta, huikaisevaa onnea. Julistan teidän ylioppilaiksi – Gaudeamus Igitur. Kaunista – ruusumeri punainen, hitunen keltaista. Mieli niin autuas, niin haikea. Shampanjaa ja onnelliset jalat. Nuo muutamat hetket tapahtuivat jossain tämän kaiken yläpuolella.

Lakitus 1965
Lakitus 1965