Seikkailu erämaassa

Pallo piti saada pois paahtavasta keskipäivän paisteesta. Skarabèe, vihreä koppakuoriainen mönki äärettömässä hiekkaerämaassa. Se suunnisti kohti kangastusta, joka välkehti kaukana. Pikku koppis töni päällään ulostepalloa, joka kuorruttui hiekanjyvillä kierros kierrokselta. Pallo kasvoi ja kasvoi. Se kohosi jo korkealle Skarabèen yläpuolelle. Taivaanrannasta lähestyi kamelikaravaani.

Kamelien sorkat painuivat pehmeään hiekkaan. Pöly pöllähteli askel askeleelta lähemmäksi. Skarabèe työnsi suureksi kasvaneen ulostepallon kohtitulevan kamelin sorkan viereen. Pallo pyörähti pölyn voimasta ilmaan, skarabèe tarttui siihen kiinni ja nousi pallon mukana korkeuksiin. Kakkapallo putosi takaisin hiekalle ja skarabèe jäi pallon alle kiinni. Sen jalat sätkivät vimmatusti. Se ei kuullut eikä nähnyt mitään. Karavaanin töminä oli myös kaikonnut. Kamelin selässä istunut skorpiooni oli pudottautunut nähdessään hiekalla vihreän kuoriaisen. Nyt se seisoi hiekalla hölmistyneenä, kun ei enää nähnyt sitä.

Skarabèe oli piilottanut itsensä kamelin jalan jälkeen. Se oli kasannut päälleen hiekkaa ja pysyi ihan liikkumattomana. Se tiesi, että pienikin liike olisi kohtalokas. Skorpiooni kierteli ympäri aavikkoa etsien pikkukuoriaista. Se olisi ollut juuri sopiva suupala. Vihreä skarabèe pysyi ihan yöhön asti paikallaan ja säästi nahkansa.

Näin se oppi rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Niillä ominaisuuksilla oli myöhemmin paljon käyttöä pienen kuoriaisen elämässä.

Luovan kirjoittamisen kurssilla tällä viikolla Kinnalan Koukulla teimme mukavia tehtäviä. Tämä tarina on yksi tuotos sieltä ja olen sen saanut sen julkaisemiseen kahden muun kirjoittajan luvat, itse olen kirjoittanut yhden osion.

Tehtävän anto: kirjoittakaa arpanoppakuvasta tarina, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Kolme kirjoittajaa, joista yksi kirjoittaa alun, antaa paperin seuraavalle kirjoitettavaksi ja hän puolestaan viimeiselle. Kirjoitusaika 10 minuuttia kullakin.

Kokonainen tarina oli näkyvissä vasta kun kaikki osat olivat valmiit. Meidän arpanoppakuvamme oli koppakuoriainen. Tämän artikkelin valokuvan olen ottanut kotona tänä aamuna eikä se liity tarinaan suoranaisesti.

 

Pilvinen päivä

Lunta satelee hiljalleen. Aurinko on taivaan peittävän pilviverhon takana. Laittaisin kuvan, jos osaisin liittää puhelimestani. Saisinkohan sen OneDrivestä. Onnistuihan se.  Eikä ollut edes vaikeaa. OneDrive on aika mainio. Se tallentaa Windows-puhelimeni kuvat suitsaitsukkelaan. En ole selvittänyt tämän pilvipalvelun kaikkia mahdollisuuksia enkä osaa käyttää sitä sujuvasti.

Tämän WordPressin kanssa on vähän sama juttu. Olen jumiutunut tähän muotoon, jonka alunperin otin käyttöön. Nyt tekisi mieli muokata ulkoasua. Se vaatii perehtymistä. Jospa joskus….

Nyt menen saunaan. Hauskaa päivää. Have a nice day!

 

Lehtien hinnoittelu myyntiin

Ensimmäiset kappaleet lehtivarastoista olen laittanut nyt Huutonettiin. Se on vasta pienen pieni alku. Hinnoittelin ne siten, että toimituskulut kuuluvat hintaan. Kun selaan myynti-ilmoituksia enemmän, huomaan, että kukaan ei ole sisällyttänyt niitä hintaan. Voisin tietysti muokata ilmoituksia, mutta annan niiden nyt olla tämän ensimmäisen viikon noilla hinnoilla ja vaihdan hinnat seuraaviksi viikoiksi. Näköjään Aku Ankat on pistetty pidemmiksi ajoiksi yleensä, minä valitsin vain seitsemän päivää. Laitoin myös Non Stop -lehtiä 1970-luvulta. Aku Ankat ovat myös samalta vuosikymmeneltä.

Minä olen kauhistellut postipakettien hintoja. Mutta olenkin aina mennyt suoraan postiin lähetyksiä laittamaan. Onkin olemassa edullisempia pakettien lähetystapoja. Pakettiautomaatti on edullinen ja saman hinnan maksaa myös verkon kautta lähetys. Tämä edullisempi hinnoittelu oli hyvä huomata myös tulevia kirjalähetyksiäni varten.

Sain pimeimmän ajan sujumaan kirjan parissa

Otin eilen käsityön esiin pitkästä aikaa. Mandala Madnessin toinen peitto on ollut kohta vuoden tekeillä. Mutta sillä ei olekaan deadlinea. Teen kun kerkiän. Eilen kerkesin. Muutama pitkä kerros vielä ja sitten se on valmis. Teen sen neliöksi, edellinen on ympyrä. Pitäneeköhän aloittaa vielä kolmaskin? Lankoja olisi kyllä. Vai tekisinkö välillä tumppuja ja sukkia.

On tämä eläkeläisen elämä oikeastaan aika ihanaa. Jos jotain et saa tehtyä tänään, voit tehdä sen toisena päivänä. Ainoa este on oma mieli. Asioiden on annettava olla, ei niistä kannata stressaantua. Se ei kyllä ole helppoa, kun on sellainen tekeväinen ihminen – ollut ainakin.

Nyt pää humisee, korvat soi ja limaa nousee. Lepopäivä siis tämäkin.

Sain pimeimmän ajan sujumaan kirjan parissa. Se oli kaamokseni pelastus. En minä päivän valoa tarvitse kirjoittaessa enkä kirjoittaessa ajattele, onko päivä pimeä vai valoisa. Uloslähtö ei stressaa hippuakaan, kun on hämärää, sumuista, ja pimeää.

Maanantaiaamu

Kello on puoli yhdeksän. On harmaata ja pimeää. Sadepisaroita ikkunassa. Nautin niin paljon kotona olemisesta, etten lähde mihinkään ylimääräiseen. Sunnuntaipäivät olen pyhittänyt laiskuudelle. Eilinen päivä sujui Skypessä, käsitöitä tehden, Jari Tervon Matriarkkaa lukien ja telkkaria katsoen. Kaikkia erikseen, ei yhtä aikaa. Paitsi, että aloitin neulontatyön, jota pystyn tekemään myös tv:tä katsoessa.

Tänään on pakko lähteä liikkeelle, on kirjastolainojen viimeinen palautuspäivä. Samalla poikkean parilla liikuntatunnilla. Kokeilen, miten kroppa kestää. Jos lisäksi kävelen sinne, niin saan liikuntaa monen päivän edestä.

Lopputarkastuksessa sain hyvät arviot kuntoutumisesta. Leikatun puolen lonkan pieniä lihaksia pitää herätellä ja kuntouttaa. Simpukkaliike onnistuu vain sentin tai kaksi, toisella puolella ei ole mitään vaikeutta nostaa reittä ylös saakka. Coxasta sain Netissä olevan harjoitusohjelman kotona kuntoutumiseen. En ole vielä avannut sitä mutta enhän ole ollut kotonakaan kuin eilisen päivän.

Talvirenkaiden vaihtoaika on huomenna. Aion soittaa myös influenssarokotusajan! Tänä aamuna heräsin taas flunssaisena, vaikka jo muutamana päivänä olen ollut terveempi. Juu, tiedän, ettei flunssassa saa rehkiä… mutta menot on ip. Jospa tää aamutunne menee ohi.

Harmaus ja pimeys eivät ole helpottaneet.