Yön viileys viipyy viel’

Kaksikymmentäviisi kertoo mittari. Samanlämpöinen on aamun viileys kuin vesi läheisellä uimarannalla Suolijärvessä. Tällaisen lukeman olen pystynyt säilyttämään asunnossakin viime päiviin saakka. Mutta en enää. Asteen pari lämpö nousee päivän aikana. Odotan vapahduttavaa ukkoskuuroa.

Elementtitalon seinät ovat taatusti lämmenneet viime päivien läkähdyttävässä helteessä. Silti sisällä on helpompi olla. Ulkona läkähdyn läköttävässä liikkumattomassa lämmössä, enää ei apua tuo kadun varjoinen puoli eikä metsäkään. Alkaa ahdistaa, en saa henkeä, päässä jyskyttää. Koiran kieli roikkuu maahan, se yrittää pinnistellä eteenpäin, haluaisi jäädä makaamaan. Vedän sitä perässäni. Hengitys tihenee. Nostan uupuneen koiran syliini. Porraskäytävässä helpottaa, kuumuus on jäänyt lukitun ulko-oven taakse.

Helle

Parveke kuumenee puoleen päivään mennessä 28 asteeseen, vaikka lämpösäteitä ehkäisevät sälekaihtimet suojaavat pahimmalta. Tämä kulma talosta (pohjois-itä suunta) ja asuntoni pysyy kohtalaisissa lukemissa. 24-25 astetta, tuuletin sekoittaa ilmaa koko ajan. Helle hyökkää kimppuuni, kun astun talosta ulos.

Koiran kanssa hakeudumme varjoisille kujille ja metsään puiden suojaan. Lenkkipolulla ei näy juoksijoita, päästän koiran vapaaksi. Kyykistyn viereen, kun pyöräilijä ohittaa meidät. Lenkkikaverini kiipittelee kuono maassa sinne tänne, pysähtyy nuotiopaikalle tutkimaan, olisiko siellä jotain herkkuja, kaivelee. Pieni vihellys ja se on taas vieressäni. Loppumatkan kaverini läähättää kieli pitkällä, sekin kärsii helteestä.

Jo porraskäytävässä helpottaa, se on huomattavasti viileämpi kuin ulkoilma. Lämpö ei nouse niin kauan kuin ulko-ovi pidetään kiinni.

Jos oikein ahdistaa, menemme hillokellariin jäähdyttelemään.

KANOJEN HOITOA

Menin äidin perässä kanalaan. Puhtaiden purujen tuoksussa tuli heti turvallinen olo. Roikkalamppu antoi keskelle huonetta kellertävän valokeilan ja lämmitti muuten ulkoilman kanssa saman lämpöistä tilaa. Purujen peittämällä lattialla piti liikkua hitaasti, etteivät kanat säikähtäneet. Takaikkunan edessä olevalla orrella istui neljä lintua pörheänä. Yksi kana lennähti pesästä lattialle ja yksi oli menossa luukusta ulos kotkottaen. Työnsin käteni pesään ja hamusin ympäri.

  • Äiti katso, täällä on muna! Tämä on ihan lämmin ja ihana.

Pidin löytöä nyrkissäni, jota raotin vähän äidille.

  • Kana on tainnut ihan äsken munia sen, äiti sanoi. – Laitapa se tuohon koriin varovaisesti.

Koitin toista pesää.

  • Täällä on kaksi munaa.
  • Annapa äidille toinen.

Äiti kävi läpi ylärivin pesät ja minä alarivin. Saimme kokonaisen pajukorillisen munia. Kurkistelin kanojen luukusta ulos tarhaan sillä aikaa, kun äiti siivosi puruja. Kanat kuljeskelivat pihamaalla ja joku lähti tulemaan rappuja ylös. Niillä oli ihan omat pienet rappuset.

  • Mennään käymään kaivolla, äiti sanoi. – Haetaan kanoille vettä.

Kaivon päällä oli kolmion mallinen pikkuinen punainen talo. Äiti aukaisi haan, joka oli niin ylhäällä, että en ylettänyt siihen.

  • Tätä luukkua et saa koskaan avata yksin. Muistathan, miten kävi sille amerikkalaiselle tytölle, joka putosi kaivoon.
  • Sitä ei saatu pois ja se kuoli, vastasin.

Äiti oli näyttänyt minulle lehtiartikkelin ja tyttö oli minun kokoiseni. Isä leikkasi jutun lehdestä ja laittoi sen syntymäkirjani väliin. Halusin katsoa kuvaa aina uudelleen.

  • Tulepa katsomaan, kuinka syvä kaivo on.

Äiti piti minusta kiinni ja kurkistimme yhdessä alas.

  • En minä näe mitään, sanoin. – Siellä on ihan pimeää.
  • Nouse vähän suoremmaksi ja kurkistetaan uudelleen.

Silloin kaukana pohjalla veden pinta välähti.

  • Tuolta ei voisi ikinä päästä pois, sanoin.
  • Niinhän se on. Menepä vähän kauemmaksi, äiti nostaa vettä.

Hän otti kädellään kannen ulkopuolella olevasta kahvasta ja piti siitä kiinni, kun pudotti talon sisällä olevan hopean värisen ämpärin kaivoon. Veden loiskaus kuului himmeänä ja kaukaisena. Äiti veivasi kahvaa hitaasti ja laski vettä täynnä olevan ämpärin maahan.

  • Pidä kiinni punaisesta ämpäristä, kaadan siihen vettä.

Kävimme täyttämässä kanojen juoma-astiat tarhassa ja sain heitellä kauran jyviä maahan. Äiti haravoi lintujen kakat sieväksi keoksi haapojen juurelle. Kukko tepasteli ylväänä pihan perällä ja vahti vaimojaan, jotka nostelivat hauskasti ryppyisiä kananjalkojaan samalla, kun kaula meni eteen ja taakse.

Myöhemmin kesällä isä katkaisi kirveellä kanan kaulan. Pää putosi pölkyltä ja lintu lensi muutaman metrin ilmassa ilman päätä. Keräsin vihkon väliin niitä ihanan pehmeitä höyheniä, jotka lennähtelivät lattialle, kun äiti nylki kanan sormillaan.