Vanhat poikaystävät

Ensimmäinen blogiystäväni SusuPetal Tanssivan Harmaan Pantterin ajoilta (alk. 2005) on julkaissut tekstejään vuosilta 2006-2016. Kirjassa on runoja, proosarunoja ja proosaa monipuoliselta ja lahjakkaalta kirjailija/käsityöläis/valokuvaus/maalaus -taiteilijalta.

Oi niitä aikoja! kun aamuisin ensi töikseni avasin SusuPetalin blogin ja huokailin hänen reippaita kantaaottavia tekstejään. Tämä kirja tuntuu raikkaalta tuulahdukselta eikä millään muotoa vanhan toistolta, vaikka tematiikka on pysynyt osittain samana ja teksti on tunnistettavaa SusuPetalin tyyliä. Minä-kertoja on ehkä nyt enemmän paikalla.

Teksteissä ei kaunistella eikä kumarrella ketään, ne ovat karskin rehellisiä ja paljastavia. SusuPetal huomioi terävästi ympäristöään ja tökkii sanoillaan kuten mainiossa, hienosti havainnoidussa proosarunossa Keittokatos, jossa ensin iloitaan porukalla ja lopuksi pidetään vain ikävää, kun tässä taloyhtiössä ei perkele naureta, ei lauleta. Tekstit ovat elämänmakuisia ja hyvin kirjoitettuja: Iloa, surua, sarkasmia, empatiaa kansikuvan mukaisesti, kun vanhat poikaystävät makaavat jo hautausmailla ja punalakkinen odottaa suukkoa punaisilta huulilta. Runot liikkuvat muuallakin kuin kirjailijan päässä: Sierra Nevadassa, Juttutuvassa, Turussa ja erämaassa junalla, linja-autolla ja kävellen toinen toistaan tuntien.

Kiitos SusuPetal mainiosta kirjasta.

Mainokset

Paluu juurille

Blogielämäni alkoi kaksitoista vuotta sitten marraskuussa. En ole koskaan lopullisesti luopunut, mutta SOME on vetänyt aktiviteetit toisille alustoille. Vanhat blogini ovat edelleen olemassa. Tanssiva harmaa pantteri sekä Viimeiset tanssit. Merkittävää oli myös se, että löysin erään vanhan salaisen blogini. Mikään ei häviä mitä Nettiin laitat, mietin silloin.

Noita vanhoja blogejani en ole enää päivittänyt, mutta olen erityisen tyytyväinen, että THP:n päiväkirjamerkinnät ovat olemassa. Niille saattaa olla käyttöä tulevaisuudessa.

Kirjaprojekti edistyi ennen kesää sellaiseen vaiheeseen, että saatoin viedä tekstit siskolleni luettavaksi. Kesän jälkeen työstin hänen huomioitaan käsikirjoitukseen. Lokakuussa olin Luovan kirjoittamisen kurssilla ja sieltä sain voimia viimeisimpään ponnistukseen. Kaksi kuukautta joka aamu aukaisin tekstin ja työstin sitä eteenpäin, kirjoitin uutta ja etsin johtolankaa.

Nyt kässäri on lukuvaiheessa ihanilla kirjoitustovereilla, jotka lupautuivat siihen työhön. Olen alkanut selvittää painotaloja. Mihinkään en ole vielä ottanut yhteyttä, mutta synopsiksen olen jo luonnostellut, sekin on tarkastettavana.