Tiistaina Suomessa

Olipa komea naisrivi, kun kuusi Suomen hallituksen ministeriä ja pääministeri pitivät eilen tiedotustilaisuuden. Jokainen jo tietää tänään, mitä se merkitsee tälle yhteiskunnalle ja ihmisille.

Tässä yhteydessä me Australiasta palanneet jouduimme karanteeniin kahdeksi viikoksi. Nyt minulla on aikaa kirjoittaa lisää. Viimeiset päivät jäivät kertomatta ja haluan täydentää kertomusta niin, että matkaan tulee loppukin.

Blogini jatkuu. Sitä ei ole tarkoitus lopettaa, vaikka Australian matka ehkä päättyykin.

Helteisen päivän helteinen ilta

Toinen kuuma päivä peräkkäin. Oli erikoinen, hautova ilma. Lämpötila pysytteli korkealla, ilma kirkkaana ja taivas kokonaan pilvessä. Meri lainehti loivasti.

Helteinen päivä Henley Beachilla

Ilta on tähän asti lämpimin, uikkareissa voi kulkea vielä kymmenen aikaan, kun lämpötila on 26 (en minä!) Kadunvarsikahvilat ovat täynnä kahvin ja teen juojia, ravintoloiden terassit asiakkaita, useat ruokailevat, viini- ja olutlaseja näkyy pöydillä. Yhdessä ravintolassa kaikuu kuorolaulu happy birthday.. Ruuhkaisinta on kuitenkin Copenhagen –jäätelömyymälässä. Tänään otan Royal Copenhagen tuutin. Kahtena aikaisempana päivänä olen käynyt iltajäätelöllä yksi poika kerrallaan mukanani. Tänään olisi ollut Pessin vuoro, mutta hän ei jaksanut lähteä.

Pojat saivat koulusta vapaata, mutta eivät opiskelusta. Pojista se on niin väärin eikä läksyjen teko oikein maitakaan. Pirita on tehnyt kovan työn, että edes jotain opiskeluun viittaavaa tapahtuisi poikien päissä. Nuorimmainen Severi on parhaiten selättänyt annetut tehtävät. Kaksi muuta pullikoivat koko ajan vastaan. Lisäksi pojat kaipaavat jo kavereitaan ja kotielämää. Eräs heille kaikille annettu tehtävä oli kirjoittaa matkapäiväkirjat kukin omalla tyylillään. Sitäkin Severi on tehnyt eniten, Pessi on kirjoittanut lähtöpäivästä, Peetu ei ollenkaan. Tänään joku heistä laukaisi, että kopioidaan se mummon päiväkirja. Eihän se nyt niin käy, mutta osviittaa näistä muistiinpanoista voi tietenkin saada.

Euroopan korona tilanne vaikuttaa huolestuttavalta ja päivä päivältä yhä enemmän myös Suomen tilanne. Vaikka emme uutisia täällä juuri luekaan, minä ainakaan, niin koronasta keskustelemme päivittäin. Tämä paikka on ainakin toistaiseksi koronavapaa, ja muutenkin Australiassa on uutisoitu aika harvoista tapauksista. Lentokenttätilanne kiinnostaa meitä kovasti ja tietysti oma lentomme Adelaidesta Dohaan ja Helsinki-Vantaalle. Toistaiseksi Qatar-lentoyhtiö ei ole perunut Australian lentoja, joten pääsemme kai lähtemään. Paluumatkamme alkaa aikataulun mukaan lauantaina joskus klo 22:n jälkeen. Toivottavasti pääsemme Dohasta eteenpäin aikataulun mukaan.

Muutamana päivänä en ole ottanut kamerakameralla valokuvia. Olen näpsinyt kännykällä niinkuin nyt nämäkin iltakuvat.

Tällainen näkymä oli edessäni, kun nautin Royal Copenhagenia.

Elämä kantaa

Päivä, jolloin kävimme Adelaide Zoossa, oli mielettömän kuuma. Etenkin kaupungilla olosuhde oli sietämätön. Eläintarhassa oli miellyttävämpi ilmanala runsaan kasvillisuuden ja vesipaikkojen vuoksi, näin oli etenkin Australian sademetsäksi rakennetussa osiossa.

Onneksi mennessä sekä tullessa sattuivat ilmastoidut bussit. Yhdellä aikaisemmalla matkalla ei ollut ilmastointia tai harjoittelukuski ei ollut osannut laittaa sitä päälle. Hiki virtasi silloin kaikella kansalla ja bussi oli tietenkin ruuhkabussi. Tällä kertaa kaupunkiin mennessä autoa ajoi turbaanipäinen intialainen, joka päästeli tuhatta ja sataa. Vieressäni istuva nainen lähes putosi penkiltä mutkassa. Kaikilla matkustajalla näytti olevan ennakkoon hankittu lippu tai joku kortti, jota he vilauttivat maksulaitteeseen. Me olimme saaneet ilmaisen matkan, koska intialaisella ei ollut vaihtokassaa.

Linja-automatkalla Adelaiden keskustaan.

Jäimme bussista Botanic Gardenin pysäkillä, jonka numero on 12. Tarkoituksemme oli mennä Gardenin läpi, koska Zoo oli sen toisella puolella. Pirita huomasi kuitenkin linja-auton ikkunasta kadunvarsiviitan, joka näytti meille oikean tien. Kävelimme reippaasti yliopistorakennusten ohi, ja pääsimme perille. Ostimme perhelipun, jolla kaksi aikuista ja kolme lasta pääsi yhteishintaan 97 AUSD. Kassalla istui ystävällisesti hymyilevä, lempeän näköinen vanhempi mieshenkilö, joka kyseli, mistä päin me olemme. Kun kerroimme, että olemme Suomesta, hän sanoi, että täällä oli kerran aikaisemminkin käynyt hänen aikanaan suomalainen, ja että nyt eläintarhaan oli tutustumassa norjalainen pariskunta. Hän näytti pitävän meitä pohjoismaalaisia vähän eksoottisina. Eipä täällä suomenkieltä kuule muuta kuin perheen kesken.

Jättiläiskilpikonna
Tapiiri
Kirahvi
Jacaranda

Eilinen tuskainen lämpötila oli 27 astetta ja tänään on ollut 31.

Helteisellä rannalla hiekka poltti jalkapohjia.

Vietimme tämän aamun rannalla tutuissa puuhissa; simpukoita, makoilua, uintia. Minusta oli oikein mukava uida, kun merenkäynti oli vaisua. Vesi on äärettömän kirkasta, kun aallot eivät sotke sitä. Pojat näyttivät nauttivan tästäkin erilaisesta tilanteesta. Piritakin uskaltautui mereen.

Onko ihminen kevyempi suolaisessa vedessä? Muistan kuulleeni, että merivesi kantaa ihmistä. Asetuin siten, että varpaat olivat veden pinnalla. En viitsinyt kastella hiuksia, joten pidin niskan jännityksessä. Ojensin kädet sivuille ja heiluttelin niitä. Tunsin, miten erilaista vesi on kuin järvessä ja ajattelin, että se tosiaankin voisi kantaa. Jotain oli kuitenkin pielessä, koska en pysynyt pinnalla kovin pitkää aikaa. Asetuin uudelleen selälleni, lopetin käsien vatkaamisen ja nostin lantion vaakatasoon. Heti meni paremmin. Rentoutin niskan ja päästin hiukset veteen, ja siinä se oli. Korvat sulkeutuivat veden alla, eikä niihin mennyt lainkaan vettä. Äänet hiljenivät ja muuttuivat veden alla  kaukaisiksi. Oli upea kokemus luottaa, että vesi kantaa. Niinhän se on elämässäkin: pitää luottaa, että elämä kantaa.

Adelaide Zoo

Tänään oli eläintarhapäivä (linkki). Lämpöä oli 27 astetta, mittariin tuli 12.500 askelta. Täytyy myöntää, että voimani olivat koetuksella kuuden tunnin retkellä. Etenkin kun vesipullo jäi matkasta. Tännekin pitäisi mennä toisen kerran, koska on niin paljon nähtävää. Tämä eläintarha on mm. pandojen koti. Valitettavasti pandat makoilivat puissa enkä saanut kunnollista kuvaa niistä. On se kyllä monien muidenkin eläinten koti.

Olen nyt aika väsynyt enkä jaksa kirjoitella. Laitan muutaman tuijotuskuvan päivän reissulta ja jatkan huomenna.

Klo 20 aikaan illalla oli 23 astetta lämmintä. Voitte kuvitella, kuinka ihanaa sellainen on pimeässä yössä. Ihan kuin olisi ulkomailla… hih.

Krokotiili
Meer kat
Koala
Pöllö
Casuarius casuarius – Kypäräkasuaari

Erilainen maanantai

Heräsin aika varhain. Join pannullisen kahvia ja lähdin ulos. Tarkoitukseni oli aamukävelyn jälkeen käydä kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeet, koska emme eilen käyneet kaupassa ja jääkaappi oli tietenkin ”tyhjä”- ainakin poikien mielestä olisi.. Kävelin laiturilla ja kuvasin laskuveden laajentamaa rantaa. Ihmettelin, kun ranta oli maanantaiaamuna täyttynyt ihmisistä ja koirista. Kahvilat ja ravintolat olivat myös aivan täynnä aamiaisruokailijoita. Ihmiset kansoittavat ravintolat jo aamulla, joten en pitänyt sitä erityisen kummallisena. Täkäläiset eivät käy aamukaljoilla, vaan syömässä ja kahvilla. En oikeastaan ajatellut sen enempää, vaan otin valokuvia.

Laiturin tältä puolen olemme löytäneet parhaat simpukat.
Laiturin tälle puolelle levitämme rantapyyhkeemme. Tämä on suoraan Jukala alas.
Laiturikuva. Jukka asuu pitkässä talossa vasemmalla takana.

Hämmästyin käsin kirjoitettua lappua kaupan ovella. Suljettu tänään. Ajattelin, että nyt on sitten se päivä, jolloin syömme aamiaisen ravintolassa. Olimmehan jo ajatelleet, että kokeilemme joskus paikallista tapaa.

Vähitellen meille selvisi – Netistä tietenkin -, että maaliskuun toinen maanantai eli Cup Day on Adelaidessa virallinen vapaapäivä. Adelaide Cup on hevoskilpailu, joka on vuodesta 1864 ollut täällä urheilun ja sosiaalisen elämän kohokohtana. Monet paikat ovat tietenkin kiinni, koska se on ylimääräinen vapaapäivä. Onneksi Seaview Roadin ravintolat hyödynsivät tämän juhlapäivän, ja mekin pääsimme aamiaiselle.

Jouduimme odottamaan lähes tunnin, koska paikka oli aivan tupaten täynnä. Henkilökunta juoksi edestakaisin taukoamatta. He kantoivat ruokia pöytiin ja tiskejä pois. Kiikuttivat vesipulloja täytettäviksi ja asiakkaille, välillä pyyhkäisivät pöytien pintoja. Melkoinen päivä heille. Meidän pöydässä alkoi turhautuminen, koska kaikki olivat nälkäisiä. Tappelun merkit olivat ilmassa. Siirsimme kaksi nuorinta kahden hengen pöytään, jossa he odottivat ihan kiltisti Crepsejään Chai – juomiaan maistellen. Useisiin muihin ravintoloihin pääsi vain paikkavarauksella.

Hevosrata sijaitsi aika lähellä meitä, sitä emme tietenkään tienneet. Jukka oli töissä klo 16:een ja tullessaan kertoi, että loppukilpailut alkoivat jo klo 14, joten emme ennättäneet niitä katsomaan. Olisipa ollut hienoa liittyä niiden arvokkaiden daamien ja herrojen joukkoon, jotka pukeutuvat parhaimpiinsa tässä tapahtumassa. Monet vanhat elokuvat tulevat mieleen tästä tavasta.

Lämpötila oli tänään 25 paikkeilla. Pilvisyyden takia ei ollut niin kuuma kuin edellisenä päivänä, iltapäivällä alkoi myös tuulla. Auringonlasku oli komein, mitä olemme täällä nähneet. Pilvet leiskuivat punaisina oranssia taivasta vasten. Ja tämä näytös oli suoraan edessämme Jukan parvekkeella.

Auringon laskettua ilta pimeni ja viileni. 18 astetta oli kuitenkin mukava lämpötila kuljeskella sametinmustassa illassa kamera kaulassa ja paljain säärin. Pojat viihtyivät laiturin päässä odottamassa kalastajien haisaaliita. He seurasivat vielä parvekkeeltakin valaistuja vieheitä, jotka keinuivat mustilla aalloilla pimeässä yössä.

Rannan pienimuotoinen tulishow ilahdutti ohikulkijaa ja valokuvaajaa.

Laiturilta otettu kuva. On siellä tuliakin.

Elvis Memorial ja lisää aurinkoa

Aamupäivällä kävelimme Piritan kanssa simpukoita etsimässä. Laskuveden aikaan niitä löytää parhaiten. Meistä on tullut valikoivia, enää parhaimmat ja harvinaisemmat yksilöt kelpaavat. Kaikki ehjät Muumipapan näkinkengät kelpaavat, niitä löydämme harvemmin ja ne ovat usein hiekkaan kaivautuneina. Tosin tänä aamuna löysimme erityisesti niitä.

Iltapäivästä lähes iltaan makasimme rannalla. Tuo musta-valkoraidallinen rantapyyhe on minun. Mukavan lämmin merituuli tekee makaamisen siedettäväksi ja oikeastaan ihan miellyttäväksi. Severi rakensi hiekkatunnelia ja nouti juosten monta lastia merivettä siihen. Lämpötila oli 25-26 paikkeilla. Keskiviikoksi on luvattu jopa 32 asteen lämpötilaa.

Alemmassa kuvassa jossain kaukana näkyvät pieninä Peetun, Pessin ja Piritan päät.

Kaupungissa olisi monta nähtävyyttä vielä katsottavana. Muut eivät niihin varmaankaan lähde, mutta lähdenkö minä… Adelaide Zoo (linkki) isoine eläimineen saattaisi kiinnostaa poikiakin, vaikka joka päivä sanovat, etteivät he lähde. Pääsenhän minä sinne yksinkin. Uskoisin, että tämä Adelaide Zoo korvaa kyllä villieläinsafarin.

Henley Beach (Henley Square) on luokiteltu viiden tähden nähtävyydeksi Adelaiden nähtävyyslistassa. Olemme täällä aivan Squaren keskiössä. Valokuvat, jotka listaan on laitettu, voisivat olla vaikka minun kamerastani.

Tutkin tänään karttalehtistä, joka näyttää Botanic Gardenin nähtävyydet. Sain lehtisen käsiini, kun tapasin eilen kaksi saksalaista naista, joilla oli kaksi karttaa alueesta. He halusivat antaa toisen minulle. (Olipa mukava puhella saksaa…) Yritin kartan kanssa etsiä ruusutarhaa, jota he kehuivat kovasti. Mutta en ymmärtänyt, mistä ja mihin kuljin, vaikka kuinka kääntelin karttaa. Kyllä sinne tarhaankin lopulta löysin. Jälkeenpäin on mukava tutkia paikkoja, ja käymäni kohteet saavat nimetkin.

Aikaisemmassa postauksessa Botanic Gardenista Pirita, minä ja pojat (paitsi kuvaaja Peetu) seisomme rautaisessa, koristeellisessa paviljongissa. Karttaa tutkimalla minulle selvisi, että paviljonki on pystytetty Adelaiden Elvis fanien kustantamana ja on nimeltään Elvis Memorial !!! Olisinpa tiennyt silloin. En tiedä, olisiko se oikeasti muuttanut mitään… Ehkä olisin halunnut tulla yksin ikuistetuksi Elviksen muistomerkillä.

Jukka paloi ilman suojavoiteita muutaman tunnin rantaoleskelussa eilispäivänä eikä tohtinut tänään rannalle. Mirkku matkusti Kenguru-saarelle seitsemäksi viikoksi perunafarmille töihin. Hänenkin yhden vuoden viisuminsa jatko edellyttää 88 päivän työskentelyä eri kohteissa. Hesari kirjoitti tästä viisumiasiasta laajasti (kiitos Eppis linkistä), ja kuinka reppureissaajia värvätään nyt maastopaloalueiden jälkihuoltoon.

Tässä pari eläinkuvaa Adelaide Hills’ille tekemästämme reissusta. Muskelimiehen lepotauko ja matelija.