Sisukkuus ja kysymys

Keväistä

Tässä päivässä on erikoinen tunnelma. Minulla ei ole kiire mihinkään. Ainoakaan tekemätön työ ei painosta minua. Oli ihan vähällä, ettei tästäkin päivästä tulisi stressaava.

Kävin kuvausretkellä lähimaastossa viime kertaisen päivitykseni jälkeen. Halusin laittaa Instagramiin joitain kuvia retkeltäni. Oli pakko todeta jälleen kerran, ettei se onnistu Macin kuvaohjelmastani Aperture. Hämärästi muistin, kuinka olin aikaisemmin toiminut. Olin nimittäin käyttänyt iPadia välittäjänä. Päivitin iCloudin jakelun näillä kuvilla ja sain ne näkyviin iPadiin, mutta en saanut niitä siirrettyä Instagramiin. Huomasin tämän osaamattomuuteni jo eilen, mutta en jaksanut sitä selvittää. Avasin siis iPadin heti aamulla. En juurikaan käytä sitä ja huomasin, että siellä oli toistakymmentä ohjelmaa päivittämättä. Päivityksistä ei ollut apua kuvien siirtoon.

Kävin läpi kaikki iPadin asetukset ja yritin löytää vikaa, miksi se ei ota yhteyttä Instagramiin. Joku ”piuha” siis puuttui välistä, niin sanottiin joskus atk-sovellusneuvojan kurssilla. Olen kyllä niin sisukas tietokoneongelmissa, että en helpolla anna periksi. Kone toimii loogisesti ja käyttäjän ohjeiden mukaan. Minun on vain keksittävä, miten.

Sain ratkaistua parina edellisenä päivänä sellaisen ongelman, kuinka jaan haluamani kuvat toisen henkilön luomaan Dropbox -kansioon. Itse olen ollut useamman vuoden tämän nettitaltion laiska käyttäjä. Minulle oli tullut käyttöongelmia jo aikaisemmin, kun Dropbox oli ilmoittanut, että vanhan Maccini käyttöjärjestelmä ei ole enää yhteensopiva.

Yllätyin, kun pääsin nettitaltioon toiselta vanhalta koneeltani, siinä on Windows7. Sain laitettua kuvat tikulta itse luomaani kansioon, mutta Dropbox ei siirtänyt siitä kansiosta kuvia toisen luomaan kansioon. Vehtasin ja veivasin ennenkuin huomasin, että eihän kyseinen käyttäjä ole edes antanut lupaa laittaa kansioonsa kuvia. Hän poisti eston, mutta en vieläkään saanut kuvia siirrettyä omasta Dropbox-kansiostani. Annoin periksi ja latasin kuvat tikulta toisen kerran elikkä suoraan hänen luomaansa kansioon.

Kaikessa menee niin paljon aikaa, mutta sekään ei haittaa, kun on eläkkeellä. Yleensä keksin ongelmien ratkaisut, niin myös tänä aamuna. Instagram-ohjelma oli iPadillani ja näin aina linkin, mutta linkki ei toiminut. Siis välistä puuttui ”piuha”. Osaatko arvata, mitä tarvittiin, että kuvien laitto Instagramiin onnistui?

Arvostan vastauksianne.

Lintujen laulua ja muuta taivaallista

Facebook ja Instagram ovat some-kanavani. On kiusallista, että avaan niitä monta kertaa päivässä. Se on ihan älytöntä touhua. Tänä aamuna aurinko paistaa, kevät on parhaimmillaan. Kuuntelin radiosta lintujen laulukonserttiyön tunnelmia ja minulle tuli suuri ikävä metsään ja järven rannalle. En minä täällä kerrostaloasunnon sisällä kuule lintujen laulua kuin radiosta.

Olen viettänyt itse asiassa monta päivää sisällä. Kirjahyllyprojekti oli uskomattoman iso. Nyt mietin vielä, mitä teen poistettujen kanssa. Eilisen päivän tein kotiläksyjä yhdelle kirjoituskurssille ja tänään pitää tehdä toisen kurssin hommat. Oma iso kirjoitustyö on tauolla. Pelkään, että jääköhän se koko kesäksi tauolle. Siihen ei olisi varaa, jos aion saada kirjan valmiiksi.

Laitoin digijärjestelmäkameran akun lataukseen, vielä lataan toisenkin akun valmiiksi. Vaikka älypuhelimen kuvatkin ovat kohtalaisia, niin kameralla otetut ovat kyllä parempilaatuisia.

En aio viettää enää tätä päivää sisällä, vaan lähden metsään kuuntelemaan lintujen laulua ja kuvaamaan kesän tuloa.

Mukavaa sunnuntaita sinullekin.

Pilvinen päivä

Lunta satelee hiljalleen. Aurinko on taivaan peittävän pilviverhon takana. Laittaisin kuvan, jos osaisin liittää puhelimestani. Saisinkohan sen OneDrivestä. Onnistuihan se.  Eikä ollut edes vaikeaa. OneDrive on aika mainio. Se tallentaa Windows-puhelimeni kuvat suitsaitsukkelaan. En ole selvittänyt tämän pilvipalvelun kaikkia mahdollisuuksia enkä osaa käyttää sitä sujuvasti.

Tämän WordPressin kanssa on vähän sama juttu. Olen jumiutunut tähän muotoon, jonka alunperin otin käyttöön. Nyt tekisi mieli muokata ulkoasua. Se vaatii perehtymistä. Jospa joskus….

Nyt menen saunaan. Hauskaa päivää. Have a nice day!

 

Häirintää

HS Viikko -lehdessä on kaksi aukeamaa Seksuaalista häirintää. Televisiossa tuli keskusteluohjelma tästä aiheesta, radiossa tänään kerrottiin, että USA on historiansa ehkä suurimman muutoksen edessä tässä asiassa. Ruotsissa metoo -kampanjalla on jo ollut vaikutuksia, kun taas suomalainen ministeri nikotteli TV-keskustelussa, kierteli ja kaarteli, kun penättiin lakimuutoksia. On ihan järkyttävää, että puolitoista vuotta sitten julkaistu väitöskirja seksuaalisesta häirinnästä Suomen elokuva- ja teatterimaailmassa on vaiettu kuoliaaksi.

Minua harmitti aika paljon, kun oman eläkeläisjärjestöni boccia -kerhossa sekä miehet että naiset naureskelivat häirinnälle ja sen esiinnostamiselle. He vain heittivät hurttia huumoria. Mutta enpä minä mitään siihen sanonut. Pidin suuni kiinni, kun olisi pitänyt sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että häirintä/ahdistelu on noussut keskiöön ja että toivottavasti saadaan myös jotain aikaan. Ajattelin, että jos ne rivot vitsit eivät lopu siitä ryhmästä, lähden kävelemään.

Ehkä niitä lakimuutoksiakin saadaan vähitellen aikaan. Niin että seksuaalinen häirintä ja ahdistelu tulisivat rangaistaviksi ja raiskaustuomiot asianmukaisemmiksi. On järkyttävää, että edelleenkin mielipideilmasto on sellainen, että uhrista tulee helposti syyllinen.

Haparoivaa aloittelua

Kuvan mörkö on vainonnut tämän kesän olemista ja vielä paluutakin.

Ei se niin vain sujunut heti: saada artikkelikuva oikeaan kokoon. En ole muutamaan kuukauteen kirjoittanut tänne enkä muutenkaan. En mitään. Niin juu – feisbukkia. Pikkujuttuja – enempi kai valokuvia – sinne. Tuntui ylivoimaiselta edes Saunakirjaa pitää mökillä. Aikaisempina vuosina olen kirjoittanut siihen jopa joka päivä, nyt en pystynyt. Ei silti, ettei aikaa ja asiaa olisi ollut..

JOS aion saada jotain valmista, niin mörön on syytä haihtua taivaan tuuliin. Työtä on tehtävä ja paljon. Istuttava persuuksilleen ja kirjoitettava. En nyt tarkoita tätä blogia, vaan sitä elämäntarinaa, jota olen tekemässä.

Työväenopistosta varasin paikan kahdelle kirjoituskurssille. Yleensä sieltä tai joiltain kesäkursseilta olen saanut potkua.

Riemuylioppilasjuhla – mitä tapahtui

83 abiturienttia valmistui ylioppilaiksi Imatran Yhteislyseosta vuonna 1965, joukostamme oli poistunut kahdeksan, nyt 50 vuotta myöhemmin meitä oli mukana 35.  Koimme iloisia jälleentapaamisia ja onnellista oloa. Suunnittelutyöryhmä (Päivi, Tommi, Raija, Eeva ja Pirjo) oli hoitanut oman osuutensa juhlan onnistumiseksi. Imatran Kylpylä oli hienosti toteuttanut puitteet toivomustemme mukaisesti.

Tuomo avasi juhlan lyhyellä katsauksella kouluun ja kirjoituksiin silloin ennen ja nykypäivänä. 1965 ylioppilaiksi valmistui 10 % ikäluokasta, kun vastaava luku nykyään on 55 %.

Timo piti pienen muistopuheen poisnukkuneille kutsuen heidät mukaan tähän hetkeen. Hiljennyimme muistelemaan koulukavereitamme.

Kahvin ja mansikkakermakakun kera aloitimme tutustumisen toisiimme. (huom. kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

kylpylallaJokaiselle luettiin caronccalaulu, jonka seitsemäsluokkalaiset olivat 50 vuotta sitten runoilleet ja sen jälkeen laulun kohteella oli mahdollisuus lyhyesti kertoa omasta elämästään koulun päätyttyä. Suosituksena oli yhden minuutin puheenvuoro, mutta harva pystyi sanomisensa tiivistämään niin pieneen pakettiin. Niinpä menikin iltaan saakka, kunnes jokainen oli saanut käyttää puheenvuoron.

Vuoksi-WilleVuoksi-Willen maisema-ajelu oli sopiva katkos iltapäiväohjelmaan. Bongailimme vanhaa maamerkkiä, yhteenkasvaneita mäntyjä. Ihmettelimme hiljaista ja tyhjentynyttä Vuoksenniskaa. Muistelimme Torikatu seiskaa, joka vielä meidän nuoruudessamme oli suosittu tanssipaikka.vuoksi2Vuoksi on ennallaan ja aina yhtä vaikuttava. Ikäänkuin sen merkitys olisi lisääntynyt vuosien myötä.

vuoksi3  Tätä siltaa kulki monen koulutie niin minunkin

Koulu oli tärkeä pysähdyspaikka. Kamerat räpsyivät, vaikka vanha lukiorakennus oli huputettu remonttia varten. Ehkä joskus pääsemme katsomaan, millainen siitä on tullut.koululla

Asetuimme vanhan vakaan Valtionhotellin portaille yhteiskuvaan ja jotkut kävivät katsomassa koskinäytöstä. Muutamat tapasivat vanhoja tuttuja Kuohussa. Se oli siinä, missä nuoruutemme Maijan kioski.

kuohussa

linkatTältä aukiolta lähtivät ennenvanhaan linja-autot. Eräät muistelivat kaiholla, kuinka useiden vuosien ajan tähän nousi heinäkuun ensimmäisellä viikolla Big Band festareiden teltta.

Juhlassamme leijui hyvä henki, siinä jäin olemaan monta päivää juhlan jälkeen. Vieläkin hymyilen onnellisena.