Takaisin kaupunkiin

Aivan erikoiset ajatukset valtaavat aamumielen. Kävelisinkö pitkän aamulenkin, ehkä kameran kanssa. Kävisinkö uimassa läheisessä järvessä, vain mäki alas ja siinä se on uimaranta. Lähtisinkö metsään – olisivatko sienet nousseet.

Matkatavarat ovat purkamatta, kahdeksan kassillista. Pyykit mökiltä, ruokavarastot tyhjäksi. Ajoin eilen autollani etelä-Suomen halki ja huomasin ensimmäisen kerran, että jaksan tehdä sen matkan, kun pidän yhden pitkän tauon. Aikaa meni eilen kuusi ja puoli tuntia yhden tunnin kestäneen pysähdyksen taktiikalla.

En oikeastaan osannut surra mökiltä lähtöä. En pidä helteistä ja niitä nyt olisi ollut luvassa. Elokuu, lämpimät yöt ja päivät on kyllä vastustamaton yhdistelmä, mutta ehkä olin jo tarpeeksi sivistyksen ulottumattomissa, kun kaupunkielämäkin tuntuu ihan hyvältä.

Mainokset

Lintujen laulua ja muuta taivaallista

Facebook ja Instagram ovat some-kanavani. On kiusallista, että avaan niitä monta kertaa päivässä. Se on ihan älytöntä touhua. Tänä aamuna aurinko paistaa, kevät on parhaimmillaan. Kuuntelin radiosta lintujen laulukonserttiyön tunnelmia ja minulle tuli suuri ikävä metsään ja järven rannalle. En minä täällä kerrostaloasunnon sisällä kuule lintujen laulua kuin radiosta.

Olen viettänyt itse asiassa monta päivää sisällä. Kirjahyllyprojekti oli uskomattoman iso. Nyt mietin vielä, mitä teen poistettujen kanssa. Eilisen päivän tein kotiläksyjä yhdelle kirjoituskurssille ja tänään pitää tehdä toisen kurssin hommat. Oma iso kirjoitustyö on tauolla. Pelkään, että jääköhän se koko kesäksi tauolle. Siihen ei olisi varaa, jos aion saada kirjan valmiiksi.

Laitoin digijärjestelmäkameran akun lataukseen, vielä lataan toisenkin akun valmiiksi. Vaikka älypuhelimen kuvatkin ovat kohtalaisia, niin kameralla otetut ovat kyllä parempilaatuisia.

En aio viettää enää tätä päivää sisällä, vaan lähden metsään kuuntelemaan lintujen laulua ja kuvaamaan kesän tuloa.

Mukavaa sunnuntaita sinullekin.

Vappukin meni

Vappuaatto oli nuorempana tärkeä juhla. Karnevaalitouhua. Nyt ei enää huvita karnevaalit tai muut humut. Sain kuitenkin tehtyä jotain muuta.

Ostin pokasahan ja teräksisen sahapukin sekä kompostiherätettä. Aikaisempina päivinä olin hoitanut lämpökompostoria, mutta se ei käynnistynyt, vaikka siellä oli pieneliötoimintaa. Kahden vuoden tauko oli pysäyttänyt sen totaalisesti. Tökin massaan ilmareikiä ja ripottelin herätettä. Muutamassa tunnissa lämpötila alkoikin nousta.

Tyttären kanssa ruuvattiin sahapukin osat yhteen ja olipa mukava irroitella lapoja auringonpaisteessa saunapuita sahaamalla ja pilkkomalla.

Vappupäivänä ja seuraavana päivänä ahkeroin kirjahyllyn viimeistä osaa. Tyhjensin koko hyllykön. Purin pöytätietokonesysteemin, imuroin ja pyyhin kirjat. Löysin myös ison kasan pois heitettäviä opuksia. Nyt mietin, hävittäisinkö ne paperi- ja pahvikeräykseen vai tilaisinko jonkun kirppuotorin niitä hakemaan. Uskonnolliset kirjat sopisivat varmaan hyvin pelastusarmeijan kirpparille.


Pääsiäinen

Riemullista pääsiäistä

Pääsiäinen oli pyhä silloin ennen vanhaan, kun olin lapsi ja nuori. Se oli hiljainen juhla, jota vietimme perheen kesken. Vasta toisena pääsiäispäivänä otimme yhteyttä toisiin perheisiin. Vietimme joulun aikaa sillä tavalla samoin, että vasta tapaninpäivänä menimme kylään. Näissä molemmissa juhlissa olivat myös omat ruokaherkkunsa. Meillä ne olivat samoja vuodesta toiseen.

Äiti oli valmistanut mämmiä pääsiäiseksi. Herkuttelimme sillä kerman ja sokerin kanssa. Koko perhe maalasi ison kasan omien kanojemme munia, jotka äiti oli keittänyt sipulivedessä ruskeiksi. Taiteellisia munia sai syödä, jos raaski. Muita erityisiä ruokia en muista pääsiäiseltä. Pajunkissaoksat ja vihertävät koivun oksat koristivat pöytiämme.

Pääsiäinen on nyttemmin maallistunut. Mikään ei ole enää pyhää. Harras olo on ilmeisesti kovin tylsää. Ravintolat ja elokuvateatterit tarjoavat joka päivä huvitusta pitkästymiseen. Ihmiset pääsevät kauppaan kaikkina pyhäpäivinä myös pääsiäisen aikaan. Silloin kun kauppa vapautui sunnuntaipäivien aukiololle, päätin elää kuten ennenkin toisin sanottuna ilman sunnuntaiostoksia. Olen lipsunut tuosta päätöksestä tänä vuonna. Olen yllättynyt, kuinka paljon ihmiset käyvät pyhäisin ostoksilla.

Minunkin pääsiäiseni on maallistunut. Kauppaan en kuitenkaan aikonut mennä.

Olen pessyt kahden päivän aikana parvekelasit sekä keittiön ja olohuoneen ikkunat. Tein lisäksi isomman muutoksen olohuoneessa. Muutos alkoi siitä, etten päässyt ikkunoiden luokse. Olin kerännyt niiden eteen ja koko huoneeseen järkyttävän määrän tavaroita. Vaihdoin järjestyksen toisinpäin. Sen seurauksena minulla on lattiatilaa vaikka tanssit järjestäisin. Tämä ei ollut niin yksinkertainen prosessi kuin miltä se tuossa kuulostaa. Sain purettua ylimääräisiä johtokasoja, siirtelin kirpputorille joutavat tavarat toiseen huoneeseen, joistakin pääsin jopa eroon.

Ehkä joutavat tavarat päätyvät lopulta kaatopaikalle… en motivoidu nyt kirpparipöydän vuokraukseen. Siinäkin on kova homma, kun ensin hinnoittelet, teet pöydän, hoidat sitä, hävität loput. Vuosi sitten minulla oli pöytä kolme viikkoa. Myin reilut 120 tuotetta. Pöytävuokrien jälkeen minulle jäi viisikymppiä. Tavara kiertää, mutta kannattaako se? Ei ainakaan rahallisesti. Ehkä siinä pitää miettiä muitakin arvoja. Toisen roska on toisen aarre.

Seuraavaksi aion käydä kirjahyllyjen kimppuun. Sormeni jo syyhyävät.


Hyvää ja huonoa

Kymmenen päivän poissaolo normaalista elämästä aiheuttaa arvaamattomat seuraukset. Yksi tutkimusaika meni ohi, siitä tulee sakko. Saan myös ylinopeussakot. Kotikaupunkini nopeusrajoitukset olivat kaikonneet mielestäni ja salama välähti. Turhat rahanmenot harmittavat suunnattomasti.

Meillä sisaruksilla oli hurja remonttisessio toisella puolen Suomea, kun pintaremontoimme äitimme entistä asuntoa. Emme ennättäneet edes mökillä käydä, se olisi ollut päivän reissu. Fyysinen rasitus oli kova kaikilla. Aivan täysin uvahdin vasta sitten, kun saavuin kotiin keskiviikkona. Sen illan tehtävänä oli lukea useita torstain kirjoituskurssille laadittuja tekstejä. En pystynyt edes aloittamaan lukemista, istuin vain telkkarin ääressä koko illan ja syödä mussutin.

Eilinen meni vielä väsymyksen piikkiin, mutta mukavaakin tapahtui. Aamulla ennätin lukea toisten tekstit ennen työväenopistoon menoa. Omista kirjoitelmistani sain positiiviset ja kannustavat palautteet. Tapani käsitellä sukuhistoriaa meni loistavasti läpi. Jännitin sitä aika paljon etukäteen. Nyt tiedän, että voin jatkaa isoa työtäni samaan malliin. Helpotuksen huokaus on suunnaton.

Kaamoksen loppu

Herään kaamosmasennuksesta kevääseen. Aurinko paistaa, taivas on sininen, lintujen liverrykset ilahduttavat erityisesti. Huomaan, että olen saanut ihan uutta puhtia ja olemisen iloa. En stressaa kirjoituksiani, kun kirjoittelen muitakin tekstejä kuin tuota varsinaista työtä. Olenkohan niistä jo postannut…. Työväenopiston ryhmässä päätimme koota nuoruusantologian. Toisessa opistossa osallistun joululehden tekoon. Lisäksi yritän runoilla ainakin kerran kuukaudessa.

Ihan pieniä ituja nousee jo siivouksenkin suuntaan, hyvänä mallina 1.3. aloittamani tavaroiden hävitys. Ensimmäisenä päivänä yksi tarpeeton tavara, toisena kaksi jne.

Se, että jaksan kiinnostua käsitöistäkin, on selvä merkki piristymisestä. Neulon toista lasten sormikasta, ensimmäinen on lankojen päättelyä vailla. Kunhan nämä ovat valmiit, aloitan jotain vauvajuttuja…

Haasteita

Uusi kuu, uudet tuumat. Virkistävää vaihtelua elämään tuovat parit haasteet, joihin olen tarttunut.

Tolkutonta tavaramäärää aloitin purkaa viemällä roskikseen lasten polkupyörän sisäkumin. Huomenna vien kaksi tavaraa, ylhuomenna kolme ja niin edelleen, 31.3. tietysti 31 tavaraa. Tämän pitäisi olla pätevä tapa aloittaa tavaroiden hävitys. Huhtikuussa laskenta alkaa alusta.

Tänään saan ensimmäisen ruksin kuntoilulomakkeeseen, jota pidän 1.3.-30.4.. Kaikkina niinä päivinä, jolloin liikun vähintään puoli tuntia, saan ruksin. Yhtenä päivänä voin saada vain yhden ruksin enkä edellisen päivän kuntoilusta saa ruksia seuraavaan päivään. Tänään tein puolen tunnin reippaan kävelyn, tosin jäätiköt vähän hidastivat tahtia.