Kevät

Pyhäjärvi ja taivas samaa väriä

Eräänä aamuna heräät ja on kevät. Auringon valoa ja lämpöä on tiedossa moneksi päiväksi ja pölyä. Sitä on etenkin ikkunoissa, jokaisessa kirjassa ja hyllyssä. Vaikka olen nyt saanut toimimaan hävitysoperaation, niin pölyn kimppuun en ole päässyt. Onneksi maapallo kääntyy niin, ettei aurinko paista kotiini kuin aamupäivällä.

Aistin huhtikuun kevättä Pariisissa melkein tasan 28 vuotta sitten. Olin ymmärtänyt, että oikean kevään voi kokea vain Pariisissa. Sää kuitenkin yllätti. Ei ollutkaan kovin ihanaa kuljeskella kylmissään kevyissä kevätasuissa, jotka olin ommellut juuri tätä matkaa varten. Sitten hoksasin laittaa vaatteideni alle yöpuvun mustat nilkkaresoriset puuvillaneulehousut, kun muuta lämmintä ei ollut mukana. Myönnän kyllä, että hävetti kulkea moisessa varustuksessa muotitietoisten pariisittarien joukossa. Myöhemmin naureskelin, että olin tuolloin aikaani edellä.

Satoja vuosia vanha Notre Dame oli yksi vierailuni must kohde. Kiipesimme jopa puuportaita vintin kautta näköalatasanteelle siskon kanssa. Nyt en ollut uskoa silmiäni, kun katsoin uutisia tulipalosta, joka riehui katedraalissa. Jotenkin lohdullista on se, että rakennus ei ihan poroksi palanut ja raunioille rakennetaan uusi Notre Dame.

Hyvää ja huonoa

Kymmenen päivän poissaolo normaalista elämästä aiheuttaa arvaamattomat seuraukset. Yksi tutkimusaika meni ohi, siitä tulee sakko. Saan myös ylinopeussakot. Kotikaupunkini nopeusrajoitukset olivat kaikonneet mielestäni ja salama välähti. Turhat rahanmenot harmittavat suunnattomasti.

Meillä sisaruksilla oli hurja remonttisessio toisella puolen Suomea, kun pintaremontoimme äitimme entistä asuntoa. Emme ennättäneet edes mökillä käydä, se olisi ollut päivän reissu. Fyysinen rasitus oli kova kaikilla. Aivan täysin uvahdin vasta sitten, kun saavuin kotiin keskiviikkona. Sen illan tehtävänä oli lukea useita torstain kirjoituskurssille laadittuja tekstejä. En pystynyt edes aloittamaan lukemista, istuin vain telkkarin ääressä koko illan ja syödä mussutin.

Eilinen meni vielä väsymyksen piikkiin, mutta mukavaakin tapahtui. Aamulla ennätin lukea toisten tekstit ennen työväenopistoon menoa. Omista kirjoitelmistani sain positiiviset ja kannustavat palautteet. Tapani käsitellä sukuhistoriaa meni loistavasti läpi. Jännitin sitä aika paljon etukäteen. Nyt tiedän, että voin jatkaa isoa työtäni samaan malliin. Helpotuksen huokaus on suunnaton.

Houkutuksia

Niin paljon mukavia menoja tänäkin kesänä. En anna niiden haitata. Keskityn olennaiseen. Siitä tuli yhä vaikeampaa, kun sisko meni mökille. Lupasi siivota mökin, jos tulisin. Sanoin, etten tule. Liian pitkä matka, liian pitkät portaat enkä veneeseenkään pääsisi. Metsät mustikoita täynnä. Hyvä sato tänä kesänä, olen kuullut kerrottavan. Sieniäkin tulee kuin sateella, olosuhteet erinomaiset.

Kaupungissakin houkutuksia. Konsertteja, näytöksiä, veneretkiä, kesäteatteria… marjat jäävät  pensaisiin, omenat puiden alle. Koukussa voisin olla taas kirjoittamiseen koukussa ja Amalfin kirjoitusmatkasta voin vain unelmoida.

Sanon kaikille houkutuksille ´kiitos ei´niinkuin tuollekin lehden myyjälle, joka juuri keskeytti ajatukseni. Hän tarjosi Kodin Kuvalehden kylkiäisiä. Kurjaa olisi olla lehden myyjänä näinä aikoina, kun ei kaikkien raha riitä edes ruokaan.

Lokakuussa joudun asettamaan vaakakuppiin, otanko lainaa keittiöremonttiin vai matkustamiseen. Eurojackpot -voitotkin ovat olleet kympin luokkaa eikä lotosta tule mitään. Tässä pienesti eläessäni olen alkanut haaveilla Amerikan matkasta. Ja syksyllä tulee eteen mahdollisuus lähteä kaukomatkalle Thaimaan Koh Tao -saarelle.

Uudella lonkalla tulee uusia mahdollisuuksia. Ja kirjakin on vielä kirjoittamatta.