Takaisin kaupunkiin

Aivan erikoiset ajatukset valtaavat aamumielen. Kävelisinkö pitkän aamulenkin, ehkä kameran kanssa. Kävisinkö uimassa läheisessä järvessä, vain mäki alas ja siinä se on uimaranta. Lähtisinkö metsään – olisivatko sienet nousseet.

Matkatavarat ovat purkamatta, kahdeksan kassillista. Pyykit mökiltä, ruokavarastot tyhjäksi. Ajoin eilen autollani etelä-Suomen halki ja huomasin ensimmäisen kerran, että jaksan tehdä sen matkan, kun pidän yhden pitkän tauon. Aikaa meni eilen kuusi ja puoli tuntia yhden tunnin kestäneen pysähdyksen taktiikalla.

En oikeastaan osannut surra mökiltä lähtöä. En pidä helteistä ja niitä nyt olisi ollut luvassa. Elokuu, lämpimät yöt ja päivät on kyllä vastustamaton yhdistelmä, mutta ehkä olin jo tarpeeksi sivistyksen ulottumattomissa, kun kaupunkielämäkin tuntuu ihan hyvältä.

Lintujen laulua ja muuta taivaallista

Facebook ja Instagram ovat some-kanavani. On kiusallista, että avaan niitä monta kertaa päivässä. Se on ihan älytöntä touhua. Tänä aamuna aurinko paistaa, kevät on parhaimmillaan. Kuuntelin radiosta lintujen laulukonserttiyön tunnelmia ja minulle tuli suuri ikävä metsään ja järven rannalle. En minä täällä kerrostaloasunnon sisällä kuule lintujen laulua kuin radiosta.

Olen viettänyt itse asiassa monta päivää sisällä. Kirjahyllyprojekti oli uskomattoman iso. Nyt mietin vielä, mitä teen poistettujen kanssa. Eilisen päivän tein kotiläksyjä yhdelle kirjoituskurssille ja tänään pitää tehdä toisen kurssin hommat. Oma iso kirjoitustyö on tauolla. Pelkään, että jääköhän se koko kesäksi tauolle. Siihen ei olisi varaa, jos aion saada kirjan valmiiksi.

Laitoin digijärjestelmäkameran akun lataukseen, vielä lataan toisenkin akun valmiiksi. Vaikka älypuhelimen kuvatkin ovat kohtalaisia, niin kameralla otetut ovat kyllä parempilaatuisia.

En aio viettää enää tätä päivää sisällä, vaan lähden metsään kuuntelemaan lintujen laulua ja kuvaamaan kesän tuloa.

Mukavaa sunnuntaita sinullekin.

Kevättä ilmassa

Sinivuokot kukkivat jo.

Runsaslumisen talven jälkeen on hämmästyttävää, kuinka nopeasti kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Lumet haihtuivat ilmaan, hiekka ja pöly lentelevät kaupungin kaduilla. Kukat ponnistelevat vilkuilemaan aurinkoa. Linnut kirkuvat kumppania ja etsivät pesäpaikkoja.

Jätin välihousut pois ja siirsin piikkikengät odottamaan ensi talvea. Oli ilo huomata, että vuosia vanhat farkut mahtuvat jälleen päälle. Ne olivat välillä liian piukeat, mutta en raaskinut niistä luopua. Housut tuovat mieleeni Englannin matkan. Olin varustautunut mahdollisimman vähillä matkatavaroilla ja nämä olivat ainoat päällyshousut. Voi kuinka kuuma niillä oli taivaltaa.. tähän kevään viileyteen ne ovat aivan sopivat ja ilman välläreitä tietenkin.

Illan rauhaa

Sieluni lepää luonnon sylissä. Mieli tasoittuu ja asettuu. Luonto, vesi ja metsä tekevät työtään minussa. Antaudun hiljaisuuden vietäväksi. En mittaa enää aikaa, mittarimato hoitakoon sen. Nukun kun nukuttaa. Puuhastelen, kun keho sitä vaatii. Sauna sulattaa viimeisetkin huolet ja heittää ne hormista. Unimaailma vilkastuu.

Ihminen ei tarvitse paljon elääkseen täyttä elämää. Hyviä hetkiä sinunkin elämääsi.

Nuotiolla veden rajassa

Aika lisääntyi. Eikä siihen sen kummempaa tarvittu kuin päätös siirtää matkalle lähtöä. Päätöksen teki veljeni – en minä. Lähdemme yhtä matkaa. Veli ei kuulostanut ilahtuvan siitä, että haluan viedä kaksi 140 senttistä penkkilautaa mukana. Enpä ole mitannut, mahtuvatko ne autooni. Pirttikaluston hävitin ja nämä säästin nuotion ympärille laitettaviksi. Meillä ei ole grilliä.

Kylläpä odotankin niitä rauhallisia iltoja tuleen tuijottaen, kun edessä aukeaa laaja Saimaan selkä kuin meri ja taivas jatkuu äärettömiin. Illan puna värittää vastakkaisen rannan ja puiden yläpuolelle kohoavan sairaalan, jossa olemme viettäneet lapsuutemme.

Useissa eri vuosien valokuvissa istumme siinä toppatakeissa, pipot päässä juhannusaattoiltaa viettämässä. Kymmeniä vuosia nuorempana istuimme kivillä, pojilla oli kitarat ja laulu raikui rannalla. Nyt haluan istua mukavammin. Kitaransoitto sopii tunnelmaan vieläkin.

Juhlat jatkuvat

Olisikohan nyt arkipäiväisen aika… pyhät päättyivät. Lehtikin tuli. Aurinko paistaa – tänäänkin. On meitä hellitty hienoilla ilmoilla. Eilinen pyry oli kai pieni takapakki, mutta sekin kuuluu kevääseen. Monet linnut ovat jo saapuneet, perhosiakin on nähty ja jossain leskenlehti. Kuuntelin eilen kevään seurantaa radiosta.

Tänään lähden liikkeelle. Ensin ohjaan senioreille liikuntaa, siitä lähden kukkakaupan kautta ystävättären synttäreille toiseen kaupunginosaan ja illalla menemme porukalla jatkoille runokaraokeen synttärirunoja lausumaan.

Juhlapäivä siis tänäänkin.

Vanha kuva. Toivottavasti juhannuksena on iloa ja valoa. Sitähän on jo huhtikuussakin.

Sain pimeimmän ajan sujumaan kirjan parissa

Otin eilen käsityön esiin pitkästä aikaa. Mandala Madnessin toinen peitto on ollut kohta vuoden tekeillä. Mutta sillä ei olekaan deadlinea. Teen kun kerkiän. Eilen kerkesin. Muutama pitkä kerros vielä ja sitten se on valmis. Teen sen neliöksi, edellinen on ympyrä. Pitäneeköhän aloittaa vielä kolmaskin? Lankoja olisi kyllä. Vai tekisinkö välillä tumppuja ja sukkia.

On tämä eläkeläisen elämä oikeastaan aika ihanaa. Jos jotain et saa tehtyä tänään, voit tehdä sen toisena päivänä. Ainoa este on oma mieli. Asioiden on annettava olla, ei niistä kannata stressaantua. Se ei kyllä ole helppoa, kun on sellainen tekeväinen ihminen – ollut ainakin.

Nyt pää humisee, korvat soi ja limaa nousee. Lepopäivä siis tämäkin.

Sain pimeimmän ajan sujumaan kirjan parissa. Se oli kaamokseni pelastus. En minä päivän valoa tarvitse kirjoittaessa enkä kirjoittaessa ajattele, onko päivä pimeä vai valoisa. Uloslähtö ei stressaa hippuakaan, kun on hämärää, sumuista, ja pimeää.