Taidan olla museokamaa

Löysin vanhan raameihin laitetun valokuvan, joka oli liimautunut keskeltään lasiin. Kiertävä valokuvaaja on tallentanut äitini lapsuuden perheen 1920 -luvulla. Teetin kopiot sisaruksilleni ja serkuilleni. Annoin kuvan veljelleni eikä hän tuntenut, keitä siinä oli.

Eräänä iltana isän puoleisen serkkuni tytär vieraili luonani. Näytin hänelle valokuvia, karttoja ja kertomuksia yhteisistä juuristamme, joista hänen tietonsa vaikuttivat olevan puutteellisemmat kuin minun. Iltamme ei meinannut loppua millään, koska historia vei meidät mennessään. Näytin hänelle yhteisen esiäitimme hartauskirjat, virsikirjat, perheraamatun ja keittokirjan, jotka ovat kirjahyllyni aarteita. Valokuva-albumit ja kartat kertovat omalta osaltaan yhteisen sukumme historiaa.

Viime viikolla ilmoittauduin irtisanomiskokemuksien keruuseen. Eilen kävin työväenmuseo Werstaalla haastattelussa tapauksestani vuodelta 1986, kun kenkätehdas Lana lopetti toimintansa. (Kuvassa on Lanan kenkä)

Lapsuudestani kertovan kirjani ”Sairaalan iloiset lapset” jälkeen minulle avautui kaksi polkua seuraavaa kirjaa varten. Lapsuuden jälkeinen oman elämäni aika tai isän ja äidin tarina ja heidän historiansa. Muutama viikko sitten istuin nojatuolissa tekemättä mitään, mikä on aika poikkeuksellista minulle. Siinä lorvaillessani sain selkeän vision, että minun tehtäväni on kertoa historiaa ja tarinat, jotka katoavat mukanani, jos en niistä kirjoita. Ainakin itselleni nämä vanhat jutut ovat kiinnostavampia ja niistä löytyy tarinoiden aiheita. Itse on liian lähellä omia kokemuksia ja etäännyttäminen on haastavaa.

Tänä keväänä olen koonnut taustatietoja, tehnyt sukupuita ja aloittanut kirjoittamaan tarinoita vanhoista ajoista. Tyhjennysprojektini tuli väliin ja aloitan kesän jälkeen uudella innolla siitä aiheesta.

Nyt odottelen pakkaustouhuissani huomista siirtymistä Saimaan syleilyyn.

 

Mainokset

Minulle teetetyt ja muita

Tasavallan presidentin puoliso rouva Tellervo Koivisto oli tulossa Hervantaan kylään. Minulla oli kunnia olla mukana seurueessa yhtenä järjestävän yhdistyksen edustajana. Tilaisuus herätti huomiota myös töissä ja minulle teetettiin toiveideni mukaiset, uniikit Lana-kengät. Laukkukin oli samasta nahkasta. Laukkua en nyt löytänyt, mutta yllä on kengät.  Yhtenä vierailukohteena oli Invalidiliiton palvelutalo. Seurue vieraili myös  Postipankin kirjauskeskuksessa. Siellä syötiin lounas. Istuin lounaalla presidentin adjutantin komentajakapteeni Kaskealan vastapäätä. Siinäpä oli miellyttävä mies!

lana1Sensijaan näihin mustiin kenkiin tehty laukku on tallella. Laukkua olen vieläkin silloin tällöin käyttänyt. Jalkani eivät enää siedä kapeita, korkeakorkoisia kenkiä. Joten nämä ovat museokamaa.

 

lana6Sinimustat korkkarit ovat olleet mieluisat. Juhlissa ja tanssikenkinä. Voih. Ei mun käpälä enää näihin mahdu.

lana5Kulahtaneet remmikengät joutaisivat heittää pois.

lana4Mokkanahkaiset pinkit ihanuudet ovat sen sijaan jääneet vähälle käytölle.

Näitäkään tyylikkäitä popoja en ole paljon käyttänyt.lana3

lana7Hassun hauskat ja mieluisat ovat nämä. Ja silloin aikanaan hyvät jalassa.

lana8

Summa summarum. Lana. Made in Finland. Päällinen ja vuori nahkaa.