Artikkeli katosi…

Kirjoitin pitkän tarinan tästä päivästä. Tarina oli valmis ja yritin esikatsella sitä ennen julkaisua kuten aina teen. Esikatselu ei avautunut. Ei avautunut mediasivu. Mitä lie tein. Tallensin mielestäni luonnoksen ja lopetin kirjoituksen. Ajattelin, että saan sen uudelleen esille luonnoksena. Sitten vasta huomasin wi-fi toiminnan loppuneen. En löytänyt luonnostakaan, joten koko artikkeli katosi taivaan tuuliin… kirjoitan sen aamulla uudestaan. Nyt on yö. Nukkukaa hyvin sitten kun on aika.

Valmisteluja

Tänään yritän saada iPadin toimimaan. Nihkeää on ollut. En juurikaan ole käyttänyt tablettia. 17 päivitystä oli odottamassa ilmestymistäni. TOOOOOSI hitaasti kaikki sujui, myös haut ym. Piikiikanmaailmakaan ei auennut ensin, puhumattakaan, että olisin päässyt päivittämään. Kävin läpi asetukset ja poistin turhia toimintoja yms. Viimeisin hankaluus tuli irrallisen näppäimistön kanssa. Asetuksissa näkyi, että se on käytössä. Vaan ei se toiminut. No lopulta onnistuin ja nyt kokeilen päivittää tällä. Jos tämä toimii näin hitaasti joka paikassa, kun wlanini nopeus on sentään 100, niin ei tuu mittää. Tietokone ja puhelin ovat kätevämpiä.

Lopultakin näyttää siltä, että kaikki alkaa toimia. Ei pitäisi olla niin hätäinen.

Muokkauksia

On tämä hidasta. Yritin tietokoneella muokata sivustoani mukavamman näköiseksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. En saanut kuitenkaan ihan sellaiseksi kuin ajattelin. Menköön nyt näin.

Nyt kokeilen päivittää kännykällä. Tämäkin on minulle ihan uutta.

Aamu

Kevät keikkuen tulevi

Maisema on tänä aamuna valkoinen

On tässä sivupohjassa jotain erilaista. En saa enää lisättyä artikkelikuvaa sivupalkista. Se johtuu ehkä lohkoista, joita en halunnut opetella. Kirjoittaessa lohkojen käyttö kuitenkin yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuu. Ilmeisesti.

Piikkikengät pitänee tänään ottaa uudelleen käyttöön. En halua kaatua liukkaalla tiellä, kun lähden päivän ”töihin”. Vedän paria liikuntaryhmää eläkeläisille vielä tänään ja ensi viikolla, sitten ryhmät jäävät kesälomalle. Onhan lopetus aika varhain, mutta opistoissa on sama tahti. Ryhmät loppuvat pääsiäiseen.

Sain eilen tehtyä yhden kirjoituksen, joka oli kaihertanut mieltäni enemmän kuin uskoinkaan. Sain sen lähtemään käsistäni eteenpäin ja tänään tunnen aivan erilaiset energiat. Vanhemmiten pienetkin asiat saattavat viedä tolaltaan. Nuorempana elämä oli kiihkeämpää ja pienet harmit sujahtivat kuin vesi sorsan selästä. Ehkä niistäkin on jäänyt joitain jälkiä alitajuntaan, koska unielämäni on hyvin vilkasta tällaisina vedenjakajaöinä.


Kaamoskiireitä

Pääsisinpä kotiin nainen miettii Nyssessä.

Kaamos on vahva. Se pystyy lyömään ihmisen maahan. Sielu supistuu hämäryyden myötä ja ihminen kutistuu. Joukko vaeltaa sumuisessa maisemassa mustissa vaatteissa päätä roikottaen. Kukaan ei reagoi toiseensa. Välillä riepoo tuuli, välillä pieksää sade. Sateenvarjon alle voi piiloutua.

Matkan loputtua hän juoksee porraskäytävään ja seisoo hississä kammoten, että joku muu ennättää samaan kopperoon. Hän sormeilee kotiavainta ja ennättää avata oven ennen kuin naapuri tulee ulos omastaan.

Nainen avaa tietokoneen, etsiytyy Someen. Ystävät ovat siellä. Puhelin ei soi enää koskaan, yhteydenotot ovat Facebookissa, Instagramissa, blogeissa. Nainen kirjoittaa sähköposteja enemmän kuin oikeita kirjeitä tai kortteja. Mistään ei jää enää mitään jälkeä. Kaikki katoaa, kun hän kuolee.

Hän kirjoittaa kirjoja, että jäisi joku jälki. Hän työskentelee kaamoksen ajan aamusta iltaan. Kun päivät pitenevät, kirja on valmis tai ei. Jos ei, niin kirja jää kesäksi odottamaan seuraavaa kaamosta.