…kun joulukiireet helpottavat…

Aatonaattona 2018

Levottomia unia olen nähnyt viime öinä. Stressiäkö? Nousen yöllä sille yhdelle asialle ja pian olenkin jo täysin hereillä, vaikka yritän pitää silmiäni kiinni. Viime yönä valvoin neljästä lähtien. Tällä kertaa virkistyin siihen, että naapurit juhlivat, ovet paukkuivat, puheet olivat äänekkäitä kuten känniläisillä aina ja hissi kulki ylös-alas-ylös-alas. On sekin, että jouluaamu alkaa humalassa. Voi surku. Ei sentäs surmattu alakoululaista kuten tänään on tapahtunut jossain päin Suomea kotioloissa. Se on järkyttävä uutinen.

Nousin neljän jälkeen sängystä ja luin sohvatuolilla istuen iltalukemisena pitämääni kirjaa kymmeniä sivuja. Joskus viiden maissa palasin kokeilemaan unta ja vähitellen äänet häipyivät mielestäni. Nukuin kymmeneen ilman pahoja unia.

Olin suunnitellut jatkavani kirjoitushommia heti tänä päivänä. Tein pitkän metsälenkin, söin myöhäisen aamupalan ja avasin tekstin kirjoitusohjelmaan. En ollenkaan pystynyt keskittymään siihen … ehkä sitten huomisaamuna. Tutkin sentäs joitain tietoja sukukirjasta, jotka olivat jääneet painamaan mieltä.

Kiusanhenki

Tuoretta verta oli saatava, tarve oli taottu sen DNAhan. Se nuolaisi pitkää imupiikkiään, oikoi jäseniään, levitti siipensä ja syöksyi hajua kohti.

Otus tömähti odottamattomasta huitaisusta telttakankaaseen. Se pyöritteli päätään, ojenteli kuutta hentoa raajaansa kutakin vuorotellen ja totesi itsensä ehjäksi. Se pyyhkäisi etujalallaan piikkiä ja oli valmis seuraavaan hyökkäykseen. Oli pimeää, tuttu punainen haju ohjasi sitä kohti ihmisparkaa, joka yritti piiloutua peittojen alle.

Ihmisen kuuloaisti herkistyi, ininä ärsytti suunnattomasti. Kimeä ääni loppui äkisti, kun itikka kömpi kohteen harmittavan runsaisiin hiuksiin. Imupiikki  ei yltänyt mihinkään ja otus nousi taas siivilleen.

  • Voi hemmetti, ihminen manasi ja kopeloi otsalampun.

Inisijä oli painautunut teltan seinään. Ihminen huitaisi. Ilmavirta lennätti kiusanhengen nurkkaan. Se päristeli siipiään, lipoi pitkää pilliään ja valmistautui uuteen hyökkäykseen.

Ihminen tähtäsi valon ääntä kohti ja nappasi pahalaisen lennosta.

  • No niin. Hyvää yötä, hän ennätti huokaista itselleen ennenkuin nukahti.

Sen pituinen se.

Häirintää

HS Viikko -lehdessä on kaksi aukeamaa Seksuaalista häirintää. Televisiossa tuli keskusteluohjelma tästä aiheesta, radiossa tänään kerrottiin, että USA on historiansa ehkä suurimman muutoksen edessä tässä asiassa. Ruotsissa metoo -kampanjalla on jo ollut vaikutuksia, kun taas suomalainen ministeri nikotteli TV-keskustelussa, kierteli ja kaarteli, kun penättiin lakimuutoksia. On ihan järkyttävää, että puolitoista vuotta sitten julkaistu väitöskirja seksuaalisesta häirinnästä Suomen elokuva- ja teatterimaailmassa on vaiettu kuoliaaksi.

Minua harmitti aika paljon, kun oman eläkeläisjärjestöni boccia -kerhossa sekä miehet että naiset naureskelivat häirinnälle ja sen esiinnostamiselle. He vain heittivät hurttia huumoria. Mutta enpä minä mitään siihen sanonut. Pidin suuni kiinni, kun olisi pitänyt sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että häirintä/ahdistelu on noussut keskiöön ja että toivottavasti saadaan myös jotain aikaan. Ajattelin, että jos ne rivot vitsit eivät lopu siitä ryhmästä, lähden kävelemään.

Ehkä niitä lakimuutoksiakin saadaan vähitellen aikaan. Niin että seksuaalinen häirintä ja ahdistelu tulisivat rangaistaviksi ja raiskaustuomiot asianmukaisemmiksi. On järkyttävää, että edelleenkin mielipideilmasto on sellainen, että uhrista tulee helposti syyllinen.