Maanantaiaamuna

Kahden päivän kirjoituspaaston jälkeen on ihmeen selkeä olo. Nautin aurinkoaamusta, suljen silti sälekaihtimen. Olen tottunut hämärään. Tämä alkoi kaihileikkauksen jälkeen, kun kaikki kirkkaus koski silmiin. Silloin oli talvi, ja hanget moninkertaistivat valosäteilyn. Nykyisin muistan käyttää aurinkolaseja ulkona. Jos tarkemmin muistelen, niin entiset lasit olivatkin tummenevat. Tämä on parempi. Huomaan hämärän ja kirkkaan eron.

Aikaisemmin minulle oli olemassa vain yksi radiokanava. Yle Radio Suomi. Yhä useammin käännän Yle Yhdelle. Niin tänäänkin. Tämän kanavan musiikki on alkanut kuulostaa miellyttävämmältä. Nytkin Aamusoitto on aivan loistava. Se rauhoittaa. Kuuntelen Ykköseltä myös puheohjelmia, esim. Sari Valton ohjelmia. Muistojen bulevardilla kuljeskelen aamuisin. Ne eivät ole joka aamu yhtä hyviä.

Kirjoittaminen on ollut tämän kesän tärkein tehtäväni. Olen saanut tehdä sitä ihan rauhassa, siitä olen tyytyväinen. Ainoat esteet ovat ilmestyneet omasta päästäni. Erityisesti tänään koen itseni vapaaksi tehdä mitä haluan, vaikka minua askarruttaakin, fakta/fiktio. Autofiktio kertoisi omasta elämästä. Tämä ei kerro minun elämästäni, mutta pohjautuu faktoihin. Kuinka saisin tästä luettavan?

Jaakko heittää tänään kylmän kiven enkä ole edes aloittanut vielä uintia.

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s