Helle

Parveke kuumenee puoleen päivään mennessä 28 asteeseen, vaikka lämpösäteitä ehkäisevät sälekaihtimet suojaavat pahimmalta. Tämä kulma talosta (pohjois-itä suunta) ja asuntoni pysyy kohtalaisissa lukemissa. 24-25 astetta, tuuletin sekoittaa ilmaa koko ajan. Helle hyökkää kimppuuni, kun astun talosta ulos.

Koiran kanssa hakeudumme varjoisille kujille ja metsään puiden suojaan. Lenkkipolulla ei näy juoksijoita, päästän koiran vapaaksi. Kyykistyn viereen, kun pyöräilijä ohittaa meidät. Lenkkikaverini kiipittelee kuono maassa sinne tänne, pysähtyy nuotiopaikalle tutkimaan, olisiko siellä jotain herkkuja, kaivelee. Pieni vihellys ja se on taas vieressäni. Loppumatkan kaverini läähättää kieli pitkällä, sekin kärsii helteestä.

Jo porraskäytävässä helpottaa, se on huomattavasti viileämpi kuin ulkoilma. Lämpö ei nouse niin kauan kuin ulko-ovi pidetään kiinni.

Jos oikein ahdistaa, menemme hillokellariin jäähdyttelemään.

Ihanaa juhannusta

Helle helli, luonto kukki ja tuoksui. Kokot syttyivät järvien rannoilla ja niemien kärjissä. Haitarin kaihoisat sävelet kiirivät vettä pitkin. Vietettiin mittumaaria, yötöntä yötä.

Tunteilen kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Toisaalta haikeanakin, toisaalta iloitsen vapaudestani tehdä, mitä pidän tärkeänä tässä hetkessä. Pukeudun kesäleninkiin, otan papiljotit pois ja vien ystäväni Pepin kävelylle vehreään luontoon.

Mukavaa oloa ja eloa sinullekin .

Kesän toinen päivä

Vihdoinkin voin nauttia parvekekahvit ilman villasukkia ja muita lämmikkeitä. Jo toisen kerran tänä kesänä. Juhannus on tuloillaan ja piha tuoksuu. Sireenit ja ruusut huumaavat aromeillaan.

Siirrän kirjoitustyöni parvekkeelle. Eilen tuli jumi, jonka aion tänään selvittää. Olin muokannut tekstiä keskeltä alkaen jo aikaisemmin enkä jotenkin muistanut sitä ennenkuin törmäsin siihen. Onneksi koko teksti on tulostettuna. Olen niin kaavoihini (papereihin) kangistunut, etten pysty tietokoneen ruudulla käsittelemään kokonaisuuksia.

Elokuvailta

Nukahdit eilen illalla myöhemmin ja nukuit vähemmän. Tarkkaile, vaikuttaako tämä mielialaasi päivän aikana. Yritä tänään nukkua hieman enemmän, jotta univelkaa ei kerry, kertoi National Sleep Foundation tänä aamuna.

Todella nukuin yhtä tuntia vähemmän kuin yleensä. Viime yönä vain 7 h 10 min. Siihen, että menin myöhemmin levolle, vaikutti elokuva, joka päättyi puolen yön jälkeen. Nukuin varsin mainiosti rankasta aiheesta huolimatta. Katsoin eilen kaksi elokuvaa.

The Zookeeper’s wife kertoi tositarinan Varsovan Ghetosta pelastetuista juutalaisista ja natsien hirmuteoista. Kunniattomat paskiaiset kertoi samoista ajoista rankemman fiktion keinoin.

Olen aikaisemmin katsonut ainakin osia näistä kummastakin. Eilen näkemäni syvensi kumpaakin elokuvaa. Ehkä voisin katsoa molemmat vielä kolmannenkin kerran. Varsinkin jälkimmäisessä elokuvassa oli oleellista nähdä se ensimmäisistä minuuteista saakka. Zookeeper ’s wife olin katsonut sieltä täältä ja nyt nämä molemmat avautuivat uudella tavalla.

Ei portaita

Sataa, sataa ropisee. Pili-pili-pom… lämpötilakin on vähemmän kesäinen. Ei haittaa, päinvastoin. Olen päättänyt jäädä toistaiseksi kaupunkiin. Mökki siintelee taka-ajatuksena, ei edes haaveena. Se on ihan kummallista, olenhan pari kuukautta kesistäni viettänyt Saimaan rannalla lähes koko ikäni.

Ehkä haaveilin vielä muutama viikko sitten lähdöstä ja ajattelin jo ahdistuneena, etten sittenkään ehkä pääse mökille. Nyt olen sinut sen asian kanssa ja kirjoitustyöni on alkanut taas sujua.

Hakeuduin lääkäriin inhottavan, elämää haittaavan polvikivun takia. Röntgenkuvasta selvisi, että polvessa on sekä kulumia että kipuja aiheuttava nivelrikko. Hyvin nopeasti sain ajan fysioterapeutille. Sain häneltä kuntoutusohjeita sekä seuraavan tapaamisajan.

Mökillä on joka paikassa portaita, hyvin korkeitakin. Portaissa kulku on nykytilassani aika epätoivoista. Olen päättänyt pysytellä toistaiseksi kuivissa lämpimissä huoneissa. Koiran kanssa jaloittelen kolmesti päivässä. Liike on lääke myös minun tilanteessani.

TOIVUMMEKO

Kuinka monta sukupolvea pitää mennä ennenkuin niin suuren kuilun yli voi ojentaa kätensä kuin veli veljelle. Toivummeko ikinä?

Olin jo aikaisemmin lukenut Heidi Köngäksen Sandran. Nyt kuuntelin sen äänikirjana. Kansalaissodan tapahtumat porautuivat korvistani syvemmälle sieluuni kuin lukiessa. Samoista asioista ovat kirjoittaneet toisetkin. Mieleeni tulevat lukukokemuksina Väinö Linna ja Anneli Kanto.

Aivan käsittämättömiä julmuuksia ihmiset ovat tehneet toisilleen. Eikö tämä sama toistu myöhemmissäkin isoissa sodissa. Kauhea järjetön viha ja pelko toista ihmistä tai ihmisryhmiä kohtaan.

Aina, aina ja aina… eikö se lopu koskaan. Kuinka tästä voi toipua? Kuinka voi ojentaa kätensä toista kohti lempeästi ja ymmärtävästi näkemättä vihollista.

Kotkan ruusu

Viikot hujahtavat, taas on perjantai. Alkaako viikko sunnuntaista vai maanantaista? Ihan hiljattain törmäsin siihen, että uusi viikko alkaisi sunnuntaista. Mielestäni maanantai on viikon ensimmäinen päivä. Eikös se ole almanakassakin sillä tavalla?

Kotkan ruusu soi Muistojen bulevardilla. Tämä riipaiseva haikeus sopii aamuni tunnelmaan. Toisaalta se tuo mieleeni iloiset hetket Pietari-Paavalin linnoituksessa, jossa yövyimme Pietarin keväässä vuosia sitten.

Samassa huoneistossa yöpyi nuoria venäläisiä kadetteja äiteineen. Vietimme yhteistä iltaa pikkuruisessa keittiössä ja kilistelimme hilpeissä tunnelmissa vaaleanpunaista shampanjaa. Kadetit lauloivat meille haikeita venäläisiä lauluja. Tuli meidän vuoromme vastata suomalaisella laululla. Yritimme Kotkan ruusua, mutta emme muistaneet sen sanoja…. emmekä muidenkaan rallien, joita yritimme.

Otin mukaan laulukirjoja matkustaessamme seuraavana keväänä Pietariin tanssiryhmän kanssa. Laulu hetki ei kuitenkaan toistunut enää silloin eikä myöhemminkään.

USBIT

Tietokonefriikkiä kuohuttava uutinen pärähti korviin. EU:n alueella sallitaan pian vain USB-C johdot. PIAN ei kuulemma tarkoita ihan lähiaikoja, esitys on vasta tehty. Huokaan helpotuksesta.

Ensimmäinen reaktioni oli se, että ei hitto, minunkin on vaihdettava kaikki laitteeni sääntöjen mukaisiksi. Jokainen niistä muuttuu yhtäkkiä vanhanaikaiseksi, kolme tietokonettani, kaksi kameraa, älypuhelin. En kyllä enää lähde hankkimaan uusia. Onneksi muutos ei tapahdu huomenna. Ehkä ei minun elinaikanani…. seuraan uutisia.

Johtojen saaminen yhtenäisiksi onkin ilmastoteko. Muutos vähentäisi elektroniikkajätettä. Tajuan, että se olisikin järkevä päätös. Suhtaudun jo positiivisesti esitykseen, vaikka toivon, etteivät minun laitteeni vanhene yhdessä yössä.

SUUNNITTELUA

Aamut ovat mieleni aktiivisinta aikaa. Olen täynnä energiaa hyvin nukuttujen öiden jälkeen.

Niinpä suunnittelen päiväni ohjelmaa tänäkin aamuna toiveikkaana. Aion vihdoinkin jatkaa ikkunoiden pesua. Ennen sateita ennätin pestä yhden huoneen ikkunan.

Keittiön siivous näin aamutuimaan on myös hyvä idea, koska voin samalla joko kuunnella äänikirjaa tai miettiä omaa hyvin sujunutta kirjoitustani, joka tökkäsi eilen. Pitää vähän miettiä, miten pääsen taas kirjoituksen imuun. Yksi mahdollisuus juolahtikin jo mieleeni. Sitäkin haluan kokeilla tänään.

Kirjoittamisen parissa vierähtää helposti monta tuntia, joten ensin on toteutettava nuo toiset suunnitelmat, muuten ne jäävät tekemättä.

Eikä sovi unohtaa koiraystävää, joka vaatii oman osansa päivän tunneista.

Aamun mietteitä

Neulomisen kuten muidenkin käsitöiden olennainen osa on purkaminen. Ensimmäisen kerran muistan törmänneeni tähän ikävään asiaan ompelukurssilla. Tehtävänä oli housut. Olin leikannut osat kankaasta ja yhdistänyt ensimmäiset osat. En ymmärtänyt, kuinka niistä housut tulisi. Opettaja tuli tarkastamaan ja olin yhdistänyt osat väärinpäin. Purkuun meni, mutta siitä meni kauan aikaa ennenkuin pystyin hyväksymään purkamisen normaaliksi osaksi käsitöitä.

Tämä tuli mieleeni, kun tässä taas jouduin purkamaan neuletta. Olin mitannut hihan pituuden resorin yläpuolelta kun olisi pitänyt mitata työn alusta. Kahdeksan senttiä oli purettava lisäysten saamiseksi oikeisiin kohtiin. Onneksi lanka on hyvää sekä purkaa että poimia silmukat.

Ei hetkauttanut, vaikka vähän kenkutti.