Isä kirja elää

Olen jo ennen kesää tuskaillut tässä blogissa veljeni täystyrmäystä painattamastani isä-kirjasta.

Yllättäen mökillä veljeni vapautti kirjan pannasta, hän sanoi anna kenelle haluat.

Keskustelin siskoni kanssa. Olimme yhtä mieltä, että kirjassa on paljon sellaista materiaalia, joka ei yleisemmin kiinnostaisi.

Aloitin jo mökillä muutostyöt merkitsemällä niitä käsin kirjaan. Vaihdoin mm kertojaa. Kotona olen jatkanut työskentelyä koneella enemmän historiallisen romaanin suuntaan.

Toivon, että ennemmin tai myöhemmin saan kirjan julkaistua. Mitään paineita en tästä ota. Teen pikkuhiljaa… muiden kirjoitustöitteni lomassa.

Luomisen tuskaa

Mietiskelen, kuinka helppoa onkaan kirjoittaa fiktiota tapahtumista, joissa en ole itse mukana. Olen työstänyt uutta versiota isästä kirjoittamastani kirjasta.

Samalla olen alkanut kirjoittaa yksittäisiä tapahtumia omasta elämästäni. Etäännyttäminen tuntuu yhtäkkiä hankalalta. Jotenkin mustasukkaisesti pidän kiinni siitä, mitä oikeasti tapahtui. Fiktiota omasta elämästä ei olekaan helppoa tehdä. Mutta uskon, että sen tajuaminenkin vie jo eteenpäin.

Nämä viimeksimainitut tähtäävät antologiaan, jota olemme alkaneet työstää työväenopiston ryhmässä.