Varmuuskopiointia

Olen lopettanut useita harrastuksia, olen irtisanoutunut monista yhdistyksistä. Tämä kaikki ajan puutteen takia. Vieläkin minulle kertyy velvollisuuksia, jotka ahdistavat ja häiritsevät.

Eilisen päivän valmistauduin omaan osaani taloyhtiömme juhlailtaan. Valokuvat aiheuttivat kohtuuttomasti päänvaivaa.

Olin irroittautunut OneDrivesta ja kaikkien siellä olleiden kuvien olisi pitänyt löytyä Gigantti Cloudista. En ymmärrä, kuinka olinkin ne voinut löytää aikaisemmin silloin, kun sopimus oli tehty. Nyt löytyi vain viimeisimpiä kuvia, joiden varmuuskopiot olin sopinut tuohon pilveen.

Uuden läppärini Word ohjelma, jonka siis ostin, tallentaa tekstini automaattisesti OneDriveen. Vain osan teksteistä tallennan koneelle. Minulla siis on Wordin kautta yhteys OneDriveen. Kirjauduin OneDriveen vanhoilla tunnuksilla ja löysin kuviani sieltä… miten tää voi toimia näin?

Ehkä sovin uudelleen kuvieni varmuuskopioinnin OneDriveen…. on se sitä monta kertaa jo tarjonnutkin….

No kun sain lopultakin kuvia käyttööni, tein kolme erilaista kuvaesitystä, yksi niistä on video. Nämä olisi tarkoitus näyttää juhlassamme isolta näytöltä. Saas nähdä kuin käy.

Välietappi

Eilen opettelin tekemään sisällysluettelon kirjoitelmastani. Siinäpä kuluikin monta tuntia.

Tulostin ja korjasin. Tulostin ja korjasin. Vihdoin sain tyydyttävän version tehdyksi. Sisällysluettelon pituus on kolme ja puoli sivua.

Luettelosta oli helppo päättää ja tulostaa ne parisenkymmentä sivua, jotka vien torstaina kurssikavereideni luettavaksi.

Nyt tajuan, että olisin tarvinnut sisällysluettelon jo silloin, kun lähetin tekstejä serkkuni ja toisen serkkuni tyttären luettaviksi. Heille lähetin 59 sivua käsikirjoituksen alusta. En tajunnut, että sisällysluettelo selkiyttää näin paljon enkä edes ajatellut silloin sen tekemistä. Onneksi se vaaditaan kirjoituskurssille.

Tekstien luettaminen toisilla on osa kirjan saattamista julkaisukuntoon ja se on välietappikin. Olen nyt päässyt siihen kohtaan, jossa en tiedä, jatkanko vai en. Oliko se tässä..

Odotan vielä yhtä kaukolainauskirjaa, josta ehkä lisämausteita kirjaani.

Tietokonekipuilua

Onko älyttömämpää kuin kirjoittaa kännykällä… hmmm. En ole vielä ottanut wordpressiä käyttöön uudella läppärilläni. Niinpä kirjoitan kännykällä.

Tuntuu, että kaikki on vaikeampaa uudella windows kymppi koneella. En ymmärrä sen sielun maailmaa.

Tänään kipuilin Peda.netin kanssa. Uskoin pitkään, että vika on minussa. Sitten huomasin, etten ollutkaan ainoa opiskeluryhmässämme, joka ei saanut sitä toimimaan. Ohjelmassa oli jotain häikkää ja sen ratkaiseminen siirtyi IT-osastolle viikonlopun yli. Harmitti, että puolet päivässä meni ihan hukkaan.

Tilasin kaukolainauksella ”Oli kerran Vuoksenniska” -kirjan. Se tuli yllättävän nopeasti. Aioin tänään hakea sen, mutta alkoi sataa. Huomenna on parempi sää ja kirjasto on auki. Haen siis huomenna. Tarvitsen tuota kirjaa nykyiseen kirjoitustyöhöni. Tarkistan siitä joitakin asioita.

Hyvää perjantai-iltaa!

Rentoutumista

Olen viettänyt kaksi pitkää päivää käsikirjoituksen parissa. Nyt tulee pakollinen tauko, kun pitkäaikainen ystäväni ilmoitti tulevansa nimpparikahveille. Tietenkin hän kysyi, voiko tulla.

Toivotin tervetulleeksi ja kerroin, että olinkin ajatellut leipoa korvapuusteja. Eilisen pitkän kirjoitussession jälkeen olisin voinut leipoa. Mutta: minusta on tullut sellainen, että teen vain vapaaehtoisesti sen, mitä teen. Ikävä kyllä tuntui ihan siltä, että ne pullat oli pakko leipoa. Niinpä en leiponut, vaan pelasin tietokoneella jotain höpsöä peliä rentoutuakseni.

Nyt on kuitenkin lähdettävä kauppaan ennen kuin vieraani saapuu. Viimeiset kahvin muruset käytin aamukahviin ja samalla voin ostaa jotain kahvin kanssa… jäätelö voisi olla sopivaa vaihtelua.

Kirjoittamista koronan varjossa

Eristäytyminen on antanut mahdollisuuden elää muissa maailmoissa.

Uusi kirja etenee… välillä sujuvammin välillä nihkeämmin. Jatkuvasti omaa tekemistä arvioiden ja korjaten.

Päivärytmi on 4-5 tuntia kirjoittamiseen liittyvää tekemistä. Pari tuntia käsitöitä, telkkaria iltaisin monta tuntia. Pyrin ulkoilemaan päivisin.

Minua ei ainakaan vielä kiusaa yksinäisyys, kun seurustelen kirjani henkilöiden kanssa.

Ihanaa lämmintä viikonloppua!