KUNTTA

KUNTTA – Ulkosuomalaisten antologia  Toim. Anu Heiskanen OK-kirja 2020

Kiinnostuin kirjasta, koska siskoni on asunut Sveitsissä viitisenkymmentä vuotta. Annan kirjan hänelle, kun hän tulee seuraavan kerran Suomeen. Blogi- ja some- ystäväni Irma, joka on Kuntta-kirjan tekijöitä, pyysi minua kirjoittamaan lukukokemuksestani. Häneltä sain tietää tästä kirjasta.

Myös antologiamuoto kiinnosti, koska olin itse ollut juuri tekemässä Likat liikkeellä –antologiaa. Se julkaistiin 2019 marraskuussa. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan verrata näitä kahta kirjaa.

Kuntta sanana oli minulle tuttu, koska tykkään katsoa Huvila ja Huussi –ohjelmia televisiosta. Useat kunnostettavat mökkipihat maisemoidaan kuntalla, joka on nopeasti juurtuvaa metsänpohjaa. Tässä kirjassa Kuntta on vertauskuvallisessa merkityksessä. Kuinka synnyinmaan taakseen jättäneet juurtuvat uuteen ympäristöön. Lähteekö suomalaisuus heistä, kun he jättävät Suomen kymmeniksi vuosiksi. Miltä tuntui lähteä aikanaan ja miltä tuntuu käydä täällä.

Kirjaan on koottu 74 tekstiä 34 kirjoittajalta, joista kaksi on miehiä. Suurin osa kirjoittajista on asunut Suomessa yli 30 vuotta sitten, kauimmin 58 vuotta sitten. Kirjoittajista vain kolme on alle 30 vuotta ulkomailla asunut. Antologian tehneet ulkosuomalaiset ovat sijoittuneet ympäri maailmaa. Jotkut ovat asuneet useissakin maissa. Eri asuinmaita on nelisenkymmentä.

Kirja on käteen sopiva, kovakantinen ja kauniisti taitettu. Kirjan paperi on miellyttävää mattaa, tekstityyppi ja koko ovat lukijaystävällisiä.

Tekstit ovat oman elämän tarinoita, muistelmia, runoja, kirjeitä, yksi kuunnelmakin. Hämmästyttävää on, että useat tekstit ovat syntyneet vuoden 2019 helmikuun ja elokuun välisenä aikana. Jotkut ovat aikaisemmin julkaisseet omaa tuotantoa, kun taas toiset eivät ole kirjoittaneet suomen kielellä kymmeniin vuosiin. Lukija ei kuitenkaan huomaa eroa. Tekstit ovat viimeisteltyjä. Siitäpä päättelenkin, että kirja on hyvin toimitettu.

Minua miellyttävät välisivuilla sanallisesti esitellyt kasvit, joista kotoisen maisemamme kuntta muodostuu. Valkovuokko, kanerva, vanamo, rahkasammal, sananjalka, suopursu, mustikka, hilla, puolukka ja monet muut.

Minusta on tärkeää, että kirjan lukevat myös sellaiset henkilöt, jotka eivät koskaan lähteneet ulkomaille. Itsekin olen sellainen. Tilaisuuksia oli parikin kertaa, mutta en uskaltanut. Ihailen näiden ihmisten rohkeutta. Heistä on tullut rikkaita kuten Elsi Rheiner miettii runossaan ”Sydämellistä”

Koti on siellä missä sydän.

Minullapa on kaksi sydäntä.

Olen rikas.

Tampereella 21.4.2020

Pirjo Aarnio