Adelaide Hills

Tänään olemme kävelleet koko aurinkoisen päivän vuoristossa. Ylhäällä on mainio Cleland wildlife -puisto australialaisen eläin- ja luontokannan elvyttämiseksi. Eläimet liikkuvat vapaina ihmisten joukossa. Niitä voi ruokkia ja silittää. Näimme melkoisen kavalkadin paikallisia otuksia. Mummo vaelteli hyvän matkaa toisten perässä, kun kuvattavaa oli niin paljon. Kameraan tallentui 257 otosta.

Näimme palanutta maastoa teiden varsilla ja varsinkin ylhäällä Mount Loftylla. Eläinpuistoon kävelimme tällaisen palaneen metsän läpi. Mustuneet rungot muodostivat kauniit kehykset alkavalle vehreydelle.

Kasvillisuus valtaa palaneen maan.

Ensimmäiseksi näimme kenguruita, paljon kenguruita. Niitä oli kahden kokoisia. Pienet olivat halukkaita syömään respasta ostettujen eväspussien ruokapellettejä. Useat olivat niin ruokittuja, että vain makasivat varjossa eivätkä korvaansa lotkauttaneet.

Aluksi ruokkiminen vähän jännitti. Nämä olivat kuitenkin hyvin kilttejä. Kuten kaikki eläimet.
Iso kenguru

Tämä muskelimies olisi helposti päihittänyt isommankin miehen nyrkkeilyssä, onneksi se vain makoili silmät puoliummessa. Hänellä oli varmaankin päivälevon hetki.

Tämä pikku söpöläinen tuli myös syömään kädestä.

Näimme Wombatin, Dingon, papukaijoja, emuja ja monenlaisia muitakin lintuja, liskoja, käärmeitä, jotka eivät olleet vapaina kuten eivät myöskään maailman myrkyllisimmät hämähäkit. Kuvia on satamäärin kuten kirjoitin tuossa alussa enkä aio kaikkia niitä tänne laittaa. Koala on kuitenkin tässä iloksenne. Näitä oli siellä täällä puissa, enimmäkseen aidatuilla alueilla. Meidän silmiimme tuli vain yksi vapaana oleva, vaikka niitä kuulemma onkin siellä. Niin – eihän tämäkään ollut aidatulla alueella, vaan näköalapaikan lähellä parkkipaikan puussa.

Muutama kilpikonna lekotteli puun päällä ja kymmeniä uiskenteli lammikossa.
Eiköhän tämä ole pelikaani. Se oli uljas ilmestys.

Meillä oli monen tunnin päiväretki. Lopuksi kiipesimme vielä näköalapaikalle, jossa piti saamamme ruokaa. Lounasaika oli valitettavasti päättynyt. Tarjolla oli vain makeita leivonnaisia ja juomia. Lapset ottivat smoothieta ja jäätelöä, aikuiset kahvia ja leivonnaisia. Makea ei pidä nälkää kovinkaan kauan, sen totesimme jo puolen tunnin kuluttua, kun lapset alkoivat valitella nälkäänsä. Pienimmät nukahtivat autoon. Perillä Seaview Roadilla tilasimme seitsemän pitsaa, jokaiselle yhden ja ne hiljensivät nälkäiset. Pojat lähtivät porukalla uimaan ja aikuiset saivat hengähtää verannalla viinilasin äärellä pienen lapsettoman hetken.

Lopuksi pari kuvaa näköalatasanteelta:

Pirjo ja Antero Aarnion jälkeläiset yhteisessä potretissa. Esiäiti edessä.
Sininen osa on Adelaiden kaupunkia, vaalea osa merta ja yläpuolella vaaleansininen taivas.