Perjantaina en valokuvannut

Söin aamiaiseksi tyttären keittämää kaurapuuroa. Kaurahiutaleet ovat suuria ja vaativat pitkän kypsennyksen kaasuliedellä. Australialaiseen tapaan sähköhelloja ei ole tässä modernissa kerrostalokeittiössä.

Ihana kaurapuuron tuoksu leviää keittiöön. Puuroni saa voisilmän ja maitoreunuksen. Pannullinen kahvia kruunaa aamiaiseni. Lasinen kahvipannu on painettavaa mallia, porot pohjalle, kiehuvaa vettä päälle ja seosta seisotetaan joitakin minuutteja ennenkuin makunsa antaneet porot painetaan pohjaan. Tämä malli on tuttu jo taannoisilta mökkireissuilta ystäväni Eppiksen mökille. Vain vanhin lapsenlapsista syö aamiaiseksi kaurapuuron, toiset tyytyvät paahtoleipään ja kulholliseen Corn Flakesia. Peetun puuroinnokkuus on yllätys myös äidilleen. Emme pidä kiirettä aamuisin, olemmehan lomalla. Perusteellinen rasvaus vie myöskin oman aikansa. Ennätämme rannalle vasta puolen päivän aikaan.

Meri oli tänään myrskyinen ja tyrskyinen. Vesi oli kuitenkin lämmintä niinkuin sääkin. Levitimme rantapyyhkeemme nurmikolle, jossa ei tuullut niin paljon kuin rannalla. Siinä oli muutenkin mukava olla, kun hienonhieno valkoinen hiekka ei tunkeutunut joka paikkaan.

Siinä iltapäivän mittaan haimme syötävää läheisestä rantaravintolasta kuten muutkin nurmikolla istuvat ryhmät. Itse asiassa Pirita haki. Ensimmäisellä ostosreissulla minulle jäätelön, Peetulle lasten annoksen kanapaloja ja ranskalaisia. Peetun annos oli niin suuri, että, kun Pirita kävi hakemassa toisesta ravintolasta kala-annoksen, hän otti sen vain kahdelle, vaikka oli aikonut ostaa FamilyPackin, joka olisi ollut neljälle. Tässä kahden hengen annoksessa oli kaksi reilua leivitettyä kalapalaa, kymmenkunta mustekalarengasta, kaksi kaalikääryleen tyylistä juttua ja tietenkin ranskalaisia. Kaikkea he eivät jaksaneet syödä, vaikka minäkin autoin. Lokit pyörivät ympärillämme, mutta loput ruoasta menivät roskikseen eivätkä lokkien suuhun.

Kävin poikien kanssa meren aalloista nauttimassa. Tyhmästi otin mukaani puolet omaisuudestani, vaikka Pirita jäi pyyhkeelle. Kroksini, kännykkäpussini, silmälasini ja pyyhe olivat kasassa lähes veden rajassa. Yhtäkkiä huomasin, että tavarani ovatkin vedessä eivätkä hiekalla. Vesi oli noussut vauhdilla ja aallokkokin oli kova. Juoksimme Pessin kanssa tavaroiden luo. No voitte vain kuvitella, mitä vedssä juokseminen on, kun aallot vielä hankaloittavat menoa. Pessi nappasi kastuneet tavarat ennenkuin aallot ennättivät viedä ne mukanaan.

Viihdyimme rannassa kolme-neljä tuntia. Minä lähdin vähän aikaisemmin ruoan laittoon. Ruokalistalla oli tänään pinaattikeittoa.

Viereisen talon katutasossa on hyvin varustettu ruokakauppa. Sieltä hankituista tuoreista pinaateista valmistin keiton, lisäkkeeksi keitin kymmenen kananmunaa. Hyvin tekivät ruoat kauppansa ulkoilun jälkeen. Keittoa oli kaksi litraa eikä mitään jäänyt. Ai niin, kaksi kananmunaa jäi jollekin aamupalaksi.

Ruokakaupan kanssa samalla alueella on viinikauppa. Sieltä hain eilen valkoviinilaatikon ja punaviinilaatikon. Kumpikin ovat neljälitraisia ja maksoivat kappaleelta 12 AUSD. Halpaa vai mitä? Valkkari on 10 -prosenttista ja punkku 11-prosenttista. Mietoja, hyviä ruokaviinejä ja ennenkaikkea australialaisia. Tämä alue onkin kuuluisa viineistään.

Illalla istuimme parvekkeella kunnes aurinko laski ja ilma viileni. Siirryimme olkkariin kaasutakan lämpöön.

Suomessa on kuulemma ollut tänään Kalevalanpäivä, joten oikein hyvää sen päivän iltaa kaikille.