Torres joella

Tänään kävelimme Torres joelle merenrantaa. Tämä vuoristosta lähtevä Adelaiden kaupungin läpi kulkeva joki päättää matkansa Intian Valtamereen. Me siis olemme Intian Valtameren äärellä, emmekä Tyynen Valtameren kuten aikaisemmin kirjoitin.

Täällä suojellaan luontoa ja yritetään elvyttää sitä mitä on elvytettävissä. Esim. tämä joki on ollut lähes kuollut. Sen kalakantaa on elvytetty, rantoja ruopattu ja luontoa uudistettu. Joen vedestä riittää mereen vain puronen. Mereen pyrkivät vesi kuitenkin seisoo paikallaan ainakin laskuveden aikaan ja haju on sen mukainen. Ehkä vielä jonain päivänä vesi virtaa vuolaasti, kalat ja rantakalastus voivat hyvin.

Kävelimme joen rantaa lintujen liverrysten saattelemana ja saavuimme paikalle, jossa hevoset olivat laitumella.

Olen aina pelännyt hevosta, kun se on niin valtavan suuri enkä ole sihen koskaan tutustunut. Tällä yksilöllä oli pehmeä turpa ja hyvin somasti se huulillaan poimi heinät kädeltäni. Siltikään en vielä koe oloani mukavaksi hevosen lähellä.

Paluumatkalla kuulimme papukaijojen kirkunaa. Minä huononäköinenkin, etsin niitä katseellani ja siinähän pariskunta istui puun oksalla somasti.

Papukaijoja on vaikea saada kuvaan, koska ne piiloutuvat oksistoon. Ääni vain kuuluu. Näiden selkäpuoli oli vihreä ja vatsa punainen. Pirita näki sinisenkin yksilön. Ehkä vielä joku päivä saan jonkin värisen papukaijan kameran linssiin.

Joella purjehti ylväästi joutsenen näköinen musta lintu punaisessa nokassaan. Lieneekö sukulainen Suomen kansallislinnulle…

Mikähän tämäkin pitkäsäärinen loikkija lienee…?

Kirjava hevonen taitaa olla lehmän sukua..

Palasimme yläkadulle Seview Roadille, missä majoitumme Jukka -poikani ja Mirjamin luona.

Ja illalla aurinko laski pilven alta toisen pilven taakse mereen.

Hyvää yötä Adelaidesta.