Adelaide Hills

Tänään olemme kävelleet koko aurinkoisen päivän vuoristossa. Ylhäällä on mainio Cleland wildlife -puisto australialaisen eläin- ja luontokannan elvyttämiseksi. Eläimet liikkuvat vapaina ihmisten joukossa. Niitä voi ruokkia ja silittää. Näimme melkoisen kavalkadin paikallisia otuksia. Mummo vaelteli hyvän matkaa toisten perässä, kun kuvattavaa oli niin paljon. Kameraan tallentui 257 otosta.

Näimme palanutta maastoa teiden varsilla ja varsinkin ylhäällä Mount Loftylla. Eläinpuistoon kävelimme tällaisen palaneen metsän läpi. Mustuneet rungot muodostivat kauniit kehykset alkavalle vehreydelle.

Kasvillisuus valtaa palaneen maan.

Ensimmäiseksi näimme kenguruita, paljon kenguruita. Niitä oli kahden kokoisia. Pienet olivat halukkaita syömään respasta ostettujen eväspussien ruokapellettejä. Useat olivat niin ruokittuja, että vain makasivat varjossa eivätkä korvaansa lotkauttaneet.

Aluksi ruokkiminen vähän jännitti. Nämä olivat kuitenkin hyvin kilttejä. Kuten kaikki eläimet.

Iso kenguru

Tämä muskelimies olisi helposti päihittänyt isommankin miehen nyrkkeilyssä, onneksi se vain makoili silmät puoliummessa. Hänellä oli varmaankin päivälevon hetki.

Tämä pikku söpöläinen tuli myös syömään kädestä.

Näimme Wombatin, Dingon, papukaijoja, emuja ja monenlaisia muitakin lintuja, liskoja, käärmeitä, jotka eivät olleet vapaina kuten eivät myöskään maailman myrkyllisimmät hämähäkit. Kuvia on satamäärin kuten kirjoitin tuossa alussa enkä aio kaikkia niitä tänne laittaa. Koala on kuitenkin tässä iloksenne. Näitä oli siellä täällä puissa, enimmäkseen aidatuilla alueilla. Meidän silmiimme tuli vain yksi vapaana oleva, vaikka niitä kuulemma onkin siellä. Niin – eihän tämäkään ollut aidatulla alueella, vaan näköalapaikan lähellä parkkipaikan puussa.

Muutama kilpikonna lekotteli puun päällä ja kymmeniä uiskenteli lammikossa.

Eiköhän tämä ole pelikaani. Se oli uljas ilmestys.

Meillä oli monen tunnin päiväretki. Lopuksi kiipesimme vielä näköalapaikalle, jossa piti saamamme ruokaa. Lounasaika oli valitettavasti päättynyt. Tarjolla oli vain makeita leivonnaisia ja juomia. Lapset ottivat smoothieta ja jäätelöä, aikuiset kahvia ja leivonnaisia. Makea ei pidä nälkää kovinkaan kauan, sen totesimme jo puolen tunnin kuluttua, kun lapset alkoivat valitella nälkäänsä. Pienimmät nukahtivat autoon. Perillä Seaview Roadilla tilasimme seitsemän pitsaa, jokaiselle yhden ja ne hiljensivät nälkäiset. Pojat lähtivät porukalla uimaan ja aikuiset saivat hengähtää verannalla viinilasin äärellä pienen lapsettoman hetken.

Lopuksi pari kuvaa näköalatasanteelta:

Pirjo ja Antero Aarnion jälkeläiset yhteisessä potretissa. Esiäiti edessä.

Sininen osa on Adelaiden kaupunkia, vaalea osa merta ja yläpuolella vaaleansininen taivas.

Perjantaina en valokuvannut

Söin aamiaiseksi tyttären keittämää kaurapuuroa. Kaurahiutaleet ovat suuria ja vaativat pitkän kypsennyksen kaasuliedellä. Australialaiseen tapaan sähköhelloja ei ole tässä modernissa kerrostalokeittiössä.

Ihana kaurapuuron tuoksu leviää keittiöön. Puuroni saa voisilmän ja maitoreunuksen. Pannullinen kahvia kruunaa aamiaiseni. Lasinen kahvipannu on painettavaa mallia, porot pohjalle, kiehuvaa vettä päälle ja seosta seisotetaan joitakin minuutteja ennenkuin makunsa antaneet porot painetaan pohjaan. Tämä malli on tuttu jo taannoisilta mökkireissuilta ystäväni Eppiksen mökille. Vain vanhin lapsenlapsista syö aamiaiseksi kaurapuuron, toiset tyytyvät paahtoleipään ja kulholliseen Corn Flakesia. Peetun puuroinnokkuus on yllätys myös äidilleen. Emme pidä kiirettä aamuisin, olemmehan lomalla. Perusteellinen rasvaus vie myöskin oman aikansa. Ennätämme rannalle vasta puolen päivän aikaan.

Meri oli tänään myrskyinen ja tyrskyinen. Vesi oli kuitenkin lämmintä niinkuin sääkin. Levitimme rantapyyhkeemme nurmikolle, jossa ei tuullut niin paljon kuin rannalla. Siinä oli muutenkin mukava olla, kun hienonhieno valkoinen hiekka ei tunkeutunut joka paikkaan.

Siinä iltapäivän mittaan haimme syötävää läheisestä rantaravintolasta kuten muutkin nurmikolla istuvat ryhmät. Itse asiassa Pirita haki. Ensimmäisellä ostosreissulla minulle jäätelön, Peetulle lasten annoksen kanapaloja ja ranskalaisia. Peetun annos oli niin suuri, että, kun Pirita kävi hakemassa toisesta ravintolasta kala-annoksen, hän otti sen vain kahdelle, vaikka oli aikonut ostaa FamilyPackin, joka olisi ollut neljälle. Tässä kahden hengen annoksessa oli kaksi reilua leivitettyä kalapalaa, kymmenkunta mustekalarengasta, kaksi kaalikääryleen tyylistä juttua ja tietenkin ranskalaisia. Kaikkea he eivät jaksaneet syödä, vaikka minäkin autoin. Lokit pyörivät ympärillämme, mutta loput ruoasta menivät roskikseen eivätkä lokkien suuhun.

Kävin poikien kanssa meren aalloista nauttimassa. Tyhmästi otin mukaani puolet omaisuudestani, vaikka Pirita jäi pyyhkeelle. Kroksini, kännykkäpussini, silmälasini ja pyyhe olivat kasassa lähes veden rajassa. Yhtäkkiä huomasin, että tavarani ovatkin vedessä eivätkä hiekalla. Vesi oli noussut vauhdilla ja aallokkokin oli kova. Juoksimme Pessin kanssa tavaroiden luo. No voitte vain kuvitella, mitä vedssä juokseminen on, kun aallot vielä hankaloittavat menoa. Pessi nappasi kastuneet tavarat ennenkuin aallot ennättivät viedä ne mukanaan.

Viihdyimme rannassa kolme-neljä tuntia. Minä lähdin vähän aikaisemmin ruoan laittoon. Ruokalistalla oli tänään pinaattikeittoa.

Viereisen talon katutasossa on hyvin varustettu ruokakauppa. Sieltä hankituista tuoreista pinaateista valmistin keiton, lisäkkeeksi keitin kymmenen kananmunaa. Hyvin tekivät ruoat kauppansa ulkoilun jälkeen. Keittoa oli kaksi litraa eikä mitään jäänyt. Ai niin, kaksi kananmunaa jäi jollekin aamupalaksi.

Ruokakaupan kanssa samalla alueella on viinikauppa. Sieltä hain eilen valkoviinilaatikon ja punaviinilaatikon. Kumpikin ovat neljälitraisia ja maksoivat kappaleelta 12 AUSD. Halpaa vai mitä? Valkkari on 10 -prosenttista ja punkku 11-prosenttista. Mietoja, hyviä ruokaviinejä ja ennenkaikkea australialaisia. Tämä alue onkin kuuluisa viineistään.

Illalla istuimme parvekkeella kunnes aurinko laski ja ilma viileni. Siirryimme olkkariin kaasutakan lämpöön.

Suomessa on kuulemma ollut tänään Kalevalanpäivä, joten oikein hyvää sen päivän iltaa kaikille.

Torres joella

Tänään kävelimme Torres joelle merenrantaa. Tämä vuoristosta lähtevä Adelaiden kaupungin läpi kulkeva joki päättää matkansa Intian Valtamereen. Me siis olemme Intian Valtameren äärellä, emmekä Tyynen Valtameren kuten aikaisemmin kirjoitin.

Täällä suojellaan luontoa ja yritetään elvyttää sitä mitä on elvytettävissä. Esim. tämä joki on ollut lähes kuollut. Sen kalakantaa on elvytetty, rantoja ruopattu ja luontoa uudistettu. Joen vedestä riittää mereen vain puronen. Mereen pyrkivät vesi kuitenkin seisoo paikallaan ainakin laskuveden aikaan ja haju on sen mukainen. Ehkä vielä jonain päivänä vesi virtaa vuolaasti, kalat ja rantakalastus voivat hyvin.

Kävelimme joen rantaa lintujen liverrysten saattelemana ja saavuimme paikalle, jossa hevoset olivat laitumella.

Olen aina pelännyt hevosta, kun se on niin valtavan suuri enkä ole sihen koskaan tutustunut. Tällä yksilöllä oli pehmeä turpa ja hyvin somasti se huulillaan poimi heinät kädeltäni. Siltikään en vielä koe oloani mukavaksi hevosen lähellä.

Paluumatkalla kuulimme papukaijojen kirkunaa. Minä huononäköinenkin, etsin niitä katseellani ja siinähän pariskunta istui puun oksalla somasti.

Papukaijoja on vaikea saada kuvaan, koska ne piiloutuvat oksistoon. Ääni vain kuuluu. Näiden selkäpuoli oli vihreä ja vatsa punainen. Pirita näki sinisenkin yksilön. Ehkä vielä joku päivä saan jonkin värisen papukaijan kameran linssiin.

Joella purjehti ylväästi joutsenen näköinen musta lintu punaisessa nokassaan. Lieneekö sukulainen Suomen kansallislinnulle…

Mikähän tämäkin pitkäsäärinen loikkija lienee…?

Kirjava hevonen taitaa olla lehmän sukua..

Palasimme yläkadulle Seview Roadille, missä majoitumme Jukka -poikani ja Mirjamin luona.

Ja illalla aurinko laski pilven alta toisen pilven taakse mereen.

Hyvää yötä Adelaidesta.

Botanic Garden Adelaide

Tänään oli vähän viileämpi ja pilvisempi päivä. Se olikin ihan hyvä, koska muutamia kehon paikkoja oli jo kaikilla palanut. Elikkä juurikin ne, joihin käsi ei ollut yltänyt/osunut aurinkorasvaa levittämään. Minulla allit, Piritalla korvan taukset ja niska, pojilla käsiä ja sääriä.

Uskaltauduimme linja-autolla Adelaiden keskustassa sijaitsevaan Botanic Gardeniin, josta sitten myöhemmin kävelimme ostoskadulle. Kaikkein hankalinta oli heti alkumatkasta, koska vasemmanpuoleinen liikenne kuljettaa ihan eri suuntaan kuin luulisi. Ainakaan tällaisen vanhemman ihmisen aivot eivät meinaa millään kääntyä tuohon nurinkuriseen suuntaan. Onneksi emme vaihtaneet toiselle puolelle katua bussia odottamaan kuten ensin aioimme. Siitä piti kyllä saada puhelinneuvontaa. Matka Henley Beachiltä kulki asutusalueiden läpi. Välillä oli hienompia taloja ja pihoja, välillä matalia pitkiä taloja aidan takana. Aika ahtaalta näytti, kun aidan ja talon väliä oli ehkä metri. Keskustan monikymmenkerroksiset talot kiinnostivat Severiä, joka laski innokkaasti kerroksia. Taisi päästä kolmeenkymmeneen ja niille paikkeille.

Botanic Garden toi mieleen puiston Englannissa, jossa Eppiksen ja Johnin kanssa vietimme kokonaisen päivän. Tässä Adelaiden puistossa ei ollut sisäänpääsymaksua. Täällä oli myös paljon lintuja ja kilpikonniakin. Niitä ei muistaakseni Englannissa ollut.

Sää näytti ihan parhaat puolensa. Aamun viileys ja alhaalla roikkuvat pilvet olivat kadonneet. Ei kuitenkaan ollut liian kuuma sää vaellella kauniissa puutarhassa. Eräässä lasitalossa, jossa oli korkeampi lämpötila ja soliseva vesi, näytti olevan vain madagaskarilaisia kasveja. Keltaisia kukkia, kaktuksia, palmuja, aloe vera yms.

Erilaisia pikkulintuja ja isompiakin lenteli ja tepasteli vapaana ympäri puistoa. Yhdelle annoimme nimeksi töyhtöhyyppä, koska sillä oli hauska tupsu päässä. Vesilinnut ja kilpikonnat uiskentelivat puiston lammikoissa hyvässä sovussa. Kuulin ääniä, joita en ollut ennen kohdannut. Eräästä puusta kuuluvat laulut nauhoitin kännykällä.

Erikoiset räpylät on tällä, taisi kaverilta päästä kakka.

Tämä komeahiuksinen on meidän töyhtöhyyppä.

Kilppari.

(Bart??) Simpson kahvilassa söin ankka-leivonnaisen, toiset ottivat täytettyjä croissantteja. Linnuista näytti olevan kova vaiva nuoremmille, minä en paljon piitannut enkä ainakaan pelännyt. Pirita juoskenteli lintujen perässä häätämässä niitä pois, Pessiltä jäi croissantti syömättä, kun linnut eivät antaneet rauhaa. Miksi he pelkäävät lintuja…?

Kaktukset olivat hienoja.

Puistossa kuvasimme myös toisiamme.

Severi ja Peetu isossa puussa.

Mummo tyttärensä Piritan ja tämän poikien Severi ja Pessi kanssa. Piritan kolmas poika Peetu ei ole kuvassa, koska hän otti kuvan.

Maanantaina

Aamukävelylle otin mukaani kameran. Oikeastaan lähdin hakemaan simpukoita. Mutta tästä tulikin ensimmäinen oikea kuvauspäivä. Laskuvesi jättää simpukoita ja kaikenlaista muutakin rannalle, esim. sileiksi hioutuneita mustia ja punaisia kiviä. Tänä aamuna rannalla makaili jonkinlainen limaeliö. Otin siitäkin kuvia, mutta ei niistä kummoisia tullut. Olisi ehkä pitänyt asettua vatsalleen hiekalle.

Laskuveden aikaan valkoinen hiekka häikäisee.

Täällä Henley Beachilla on hämmästyttävän siistiä ja puhdasta. Ihmisten jäljiltä rannat ovat puhtaat, yhden paperipalan näin aamulla rantarappusilla. Useilla on koira mukanaan. Huomasin, että hihnan pitelijä kerää lemmikkinsä jätökset huolella pois. Ei ole myöskään lasinsiruja eikä muovia. Ei edes meressä. Ihan huoletta voi kulkea paljain jaloin ja uida kirkkaissa vesissä. Tämä ei ole turistipaikka ja pysyy siksikin siistinä. Asukkaat pitävät huolta ympäristöstään. Uskon, että suomalaisetkin pystyisivät tähän halutessaan. Se kyllä vaatisi aika paljon, ei vain valistusta, vaan käytöksen muutosta. Kierrätys on kuitenkin Suomessa paremmalla tolalla. Suurin osa jätteistä laitetaan täällä sekajätteseen, myös ruoan tähteet, pilantuneet hedelmät ym. Pahvit ja pullot kerätään kiertoon. Roska-astiat ovat tässä talossa autotallissa ja ne haisevat.. hyhhyh.

Aamupäivän vietin yksinäisellä lenkillä ja aamu-uinnilla. Olin yksin, mutta en yksinäinen. Näin uimareita, pallon pelaajia, koiran ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, pikkulapsia vanhempineen. Ja mikäpä oli ollessa, kun sään lämmetessä lähemmäs kolmeakymmentä, ravakka tuuli viilensi ilman miellyttäväksi. Meinasi kyllä hätä tulla rannalta palatessa, kun huomasin, ettei ketään ollut kotona. En ollut ottanut puhelinta mukaan enkä myöskään juomapulloa. Olin kuvittellut viipyväni vain hetken, mutta aika oli vierähtänyt iltapäivän puolelle. Energiat alkoivat olla vähissä, vaikka olin aamulla syönyt kaurapuuroa voileipien kera. Kävelin vähän aikaa edes takaisin miettien mitähän tekisin. Kaiken huippu olisi, jos alkaisi pissattaa.. no sitä vaivaa ei tullut. Tulivat Pirita ja pojat, jotka olivat olleet tutustumassa ympäristöön. Heillä oli avain.

Iltapäivällä menimme porukalla rantaan. Aurinkoa, uintia, temppuilua. Yllättäen olimmekin nälkäisiä eikä kotona mitään valmista. Kaupassakin olisi pitänyt käydä. No tämä nälkä ratkaistiin hampurilaisilla. Viisi hampurilaista ja yksi hotdog ranskisten ja juomien kanssa maksoivat 75 AUSD. Illemmalla kävimme ruokakaupassa hakemassa kahden päivän sapuskat kaikille seitsemälle ja selvisimme alle 66 dollarilla.

Tyynen meren vaahtokylpy

Temppuilua rannalla 1

Temppuilua rannalla 2

Temppuilua rannalla 3

Kello on nyt noin varttia vaille puolenyön. Hyvää yötä!

Aamupäivitys

Meri on turkoosin sininen, taivas pilvetön. Ihmiset vaeltelevat aamun viileydessä rannalla, toiset ovat pulahtaneet uimaan tai seisoskelevat vedessä. Tuolla veden rajassa juoksee lenkkeilijä, ja toinen pyöräilee puistotiellä. Lapset rakentelevat hiekkalinnaa. Lämpötila on 18.

Ilmastointi pitää huolen sisätilan viileydestä. Puen verryttelypuvun lämpimikseni, otan iPadini ja kuvaan rantaa. Suunnitelmani on istua parvekkeella, tehdä päivitys iPadilla ja liittää ottamani kuva siihen. Vaikka minkälaisia temppuja yritän, niin padi ei suostu kommunikoimaan netissä. Onko ongelmana Safari??? Sitä epäilen, mutta en tiedä, voiko padiin ottaa tuliketun… Laite ilmoittaa, että palvelinta ei löydy, sitten saan vilahduksen sivustani. Painan päivitysnappia ja kaikki häviää. Lopulta annan periksi ja tulen läppärilleni. Vaikka kaikki Applen laitteet kuulemma käyttävät samoja kuvakansioita, niin en minä onnistu hakemaan iPadilla ottamaani kuvaa Macilleni. Ehkä ongelma onkin käyttämässäni Firefoxissa, onhan tässä Safarikin, voin seuraavaksi yrittää sitä.

Alkuvaikeuksia tässä esittelen, vaikka piti tehdä aamupäivitys.

Aurinko alkaa lämmittää, ehkä lähden aamu-uinnille. Kahvit olen jo juonut. Toisetkin alkavat heräillä. Odotettavissa on rantapäivä, lämpötila lähenee kolmeakymmentä.

Adelaide päivä 1

Adelaidessa olimme viiden kuuden maissa eilisiltana. Ennätimme vielä uimaankin ja ihmettelemään merta ja 30 km:n hiekkarantaa. Tänään olemme hankkineet nettiliittymiä, rantapyyhkeitä yms. tarpeellista. Ilman herätystä puolen päivän aikaan nekin olisivat jääneet hankkimatta.

Lennot yms. sujuivat erinomaisesti. Mitä nyt Pirita tutkittiin huumelaitteella kaikkialla muualla paitsi Adelaidessa ja minulle tehtiin ruumiintarkastus samoin. Minulle lonkkametallien tähden, Piritalle kai muuten vaan kolmen lapsen kanssa matkustavana. Jouduinhan Australian rajalla puhutteluun ruisleipien tähden. Siitä ei tullut mitään seuraamuksia kuitenkaan. Qatar -lentoyhtiössä ja lennoilla oli suurenmoinen palvelu ja koneet hyviä.

Minkäänlaista ongelmaa ei tunnu olevan aikaerosta.

Tuloiltana Tyynellä Merellä.