Kaarlo Sarkian syntymäpäivänä

Mua muistatko? Muistatkos, ystäväin,
sinä olleita päiviä silloin?
Miten portaillas poskiimme – on kevätyö –
kukat sireenin lyö?
Kujan muistatko? Kukkulan harjaa päin
käsikkäin miten kuljimme illoin?

4. säkeistö Kaarlo Sarkian runosta Muistatko? liikuttaa minua tänään Sarkian syntymäpäivänä, kun olen eilen käynyt Sarkian lapsuuskodin paikalla ja myös mökissä, jossa hän asui myöhemmin.


Olimme viettäneet kokonaisen päivän kirjallisissa puuhissa Kinnalan Koukulla. Marjolla ja minulla ei ollut mitään kiirettä Sastamalaan, koska linja-automme lähtisi vasta reilun tunnin kuluttua. Ihana Irmeli ystävämme kuskaa meitä tamperelaisia kurssipäivinä Kiikkaan ja takaisin. Tällä kertaa Irmeli ajoi vanhaa Tampereen tietä. Laakeat satakuntalaiset maisemat, keväiset pellot, vanhat talot ja hyvin hoidetut pihat vilahtelivat silmiemme ohitse. Runoilija Kaarlo Sarkian muistomerkki ja museo ovat tämän historiallisen ja kauniin reitin kohokohtia. Onneksi Irmelilläkään ei ollut kiire ja ennätimme pysähdellä.

Toiset jäivät autoon istumaan, kun kiipesin kuvaamaan muistomerkin. Kimppu tuoreita ruusuja nojasi patsaaseen. En käynyt lukemassa siihen kiinnitettyä lappua. Ehkä kukat olivat Kaarlo Sarkia -seuralta, joka on hyvin aktiivinen paikkakunnalla. Ajoimme pienen matkan eteenpäin ja Irmeli pysähtyi museon kohdalle. Pompin ojan yli pihaan kuvaamaan. Kaksi naista saapui paikalle, he olivat tulossa avaamaan ovia. Pääsin siis sattumalta myös museon sisälle.

Tämä kaikki oli minulle erittäin merkityksellistä ja sieluun käypää.

Etsin omia Sarkia -muistojani kotona. En löytänyt kirjahyllystäni yhtään Sarkian runokirjaa. En kyllä sitä odottanutkaan. Olin koonnut nuorena itselleni tärkeitä runoja kansioon. Löysin A5 kokoisen sinisen kansion vaatehuoneen ylähyllyltä. Olin naputtanut kirjoituskoneella melkoisen määrän runoja ruutupapereille. Aila Meriluotoa, Pablo Nerudaa, Elina Vaaraa, Lauri Viitaa, Eila Kivikk’ahoa, Eino Leinoa, Carl Sandburgia, Saima Harmajaa, Eeva-Liisa Manneria ja usean muunkin runoilijan tuotoksia.

Löysin myös Kaarlo Sarkian runoja tästä kansiosta. Muistin säkeitä, joitakin runoja. Tänään minua liikuttaa artikkelin alkuun kirjoittamani.

Sisukkuus ja kysymys

Keväistä

Tässä päivässä on erikoinen tunnelma. Minulla ei ole kiire mihinkään. Ainoakaan tekemätön työ ei painosta minua. Oli ihan vähällä, ettei tästäkin päivästä tulisi stressaava.

Kävin kuvausretkellä lähimaastossa viime kertaisen päivitykseni jälkeen. Halusin laittaa Instagramiin joitain kuvia retkeltäni. Oli pakko todeta jälleen kerran, ettei se onnistu Macin kuvaohjelmastani Aperture. Hämärästi muistin, kuinka olin aikaisemmin toiminut. Olin nimittäin käyttänyt iPadia välittäjänä. Päivitin iCloudin jakelun näillä kuvilla ja sain ne näkyviin iPadiin, mutta en saanut niitä siirrettyä Instagramiin. Huomasin tämän osaamattomuuteni jo eilen, mutta en jaksanut sitä selvittää. Avasin siis iPadin heti aamulla. En juurikaan käytä sitä ja huomasin, että siellä oli toistakymmentä ohjelmaa päivittämättä. Päivityksistä ei ollut apua kuvien siirtoon.

Kävin läpi kaikki iPadin asetukset ja yritin löytää vikaa, miksi se ei ota yhteyttä Instagramiin. Joku ”piuha” siis puuttui välistä, niin sanottiin joskus atk-sovellusneuvojan kurssilla. Olen kyllä niin sisukas tietokoneongelmissa, että en helpolla anna periksi. Kone toimii loogisesti ja käyttäjän ohjeiden mukaan. Minun on vain keksittävä, miten.

Sain ratkaistua parina edellisenä päivänä sellaisen ongelman, kuinka jaan haluamani kuvat toisen henkilön luomaan Dropbox -kansioon. Itse olen ollut useamman vuoden tämän nettitaltion laiska käyttäjä. Minulle oli tullut käyttöongelmia jo aikaisemmin, kun Dropbox oli ilmoittanut, että vanhan Maccini käyttöjärjestelmä ei ole enää yhteensopiva.

Yllätyin, kun pääsin nettitaltioon toiselta vanhalta koneeltani, siinä on Windows7. Sain laitettua kuvat tikulta itse luomaani kansioon, mutta Dropbox ei siirtänyt siitä kansiosta kuvia toisen luomaan kansioon. Vehtasin ja veivasin ennenkuin huomasin, että eihän kyseinen käyttäjä ole edes antanut lupaa laittaa kansioonsa kuvia. Hän poisti eston, mutta en vieläkään saanut kuvia siirrettyä omasta Dropbox-kansiostani. Annoin periksi ja latasin kuvat tikulta toisen kerran elikkä suoraan hänen luomaansa kansioon.

Kaikessa menee niin paljon aikaa, mutta sekään ei haittaa, kun on eläkkeellä. Yleensä keksin ongelmien ratkaisut, niin myös tänä aamuna. Instagram-ohjelma oli iPadillani ja näin aina linkin, mutta linkki ei toiminut. Siis välistä puuttui ”piuha”. Osaatko arvata, mitä tarvittiin, että kuvien laitto Instagramiin onnistui?

Arvostan vastauksianne.

Lintujen laulua ja muuta taivaallista

Facebook ja Instagram ovat some-kanavani. On kiusallista, että avaan niitä monta kertaa päivässä. Se on ihan älytöntä touhua. Tänä aamuna aurinko paistaa, kevät on parhaimmillaan. Kuuntelin radiosta lintujen laulukonserttiyön tunnelmia ja minulle tuli suuri ikävä metsään ja järven rannalle. En minä täällä kerrostaloasunnon sisällä kuule lintujen laulua kuin radiosta.

Olen viettänyt itse asiassa monta päivää sisällä. Kirjahyllyprojekti oli uskomattoman iso. Nyt mietin vielä, mitä teen poistettujen kanssa. Eilisen päivän tein kotiläksyjä yhdelle kirjoituskurssille ja tänään pitää tehdä toisen kurssin hommat. Oma iso kirjoitustyö on tauolla. Pelkään, että jääköhän se koko kesäksi tauolle. Siihen ei olisi varaa, jos aion saada kirjan valmiiksi.

Laitoin digijärjestelmäkameran akun lataukseen, vielä lataan toisenkin akun valmiiksi. Vaikka älypuhelimen kuvatkin ovat kohtalaisia, niin kameralla otetut ovat kyllä parempilaatuisia.

En aio viettää enää tätä päivää sisällä, vaan lähden metsään kuuntelemaan lintujen laulua ja kuvaamaan kesän tuloa.

Mukavaa sunnuntaita sinullekin.

Vappukin meni

Vappuaatto oli nuorempana tärkeä juhla. Karnevaalitouhua. Nyt ei enää huvita karnevaalit tai muut humut. Sain kuitenkin tehtyä jotain muuta.

Ostin pokasahan ja teräksisen sahapukin sekä kompostiherätettä. Aikaisempina päivinä olin hoitanut lämpökompostoria, mutta se ei käynnistynyt, vaikka siellä oli pieneliötoimintaa. Kahden vuoden tauko oli pysäyttänyt sen totaalisesti. Tökin massaan ilmareikiä ja ripottelin herätettä. Muutamassa tunnissa lämpötila alkoikin nousta.

Tyttären kanssa ruuvattiin sahapukin osat yhteen ja olipa mukava irroitella lapoja auringonpaisteessa saunapuita sahaamalla ja pilkkomalla.

Vappupäivänä ja seuraavana päivänä ahkeroin kirjahyllyn viimeistä osaa. Tyhjensin koko hyllykön. Purin pöytätietokonesysteemin, imuroin ja pyyhin kirjat. Löysin myös ison kasan pois heitettäviä opuksia. Nyt mietin, hävittäisinkö ne paperi- ja pahvikeräykseen vai tilaisinko jonkun kirppuotorin niitä hakemaan. Uskonnolliset kirjat sopisivat varmaan hyvin pelastusarmeijan kirpparille.