Hyvää ja huonoa

Kymmenen päivän poissaolo normaalista elämästä aiheuttaa arvaamattomat seuraukset. Yksi tutkimusaika meni ohi, siitä tulee sakko. Saan myös ylinopeussakot. Kotikaupunkini nopeusrajoitukset olivat kaikonneet mielestäni ja salama välähti. Turhat rahanmenot harmittavat suunnattomasti.

Meillä sisaruksilla oli hurja remonttisessio toisella puolen Suomea, kun pintaremontoimme äitimme entistä asuntoa. Emme ennättäneet edes mökillä käydä, se olisi ollut päivän reissu. Fyysinen rasitus oli kova kaikilla. Aivan täysin uvahdin vasta sitten, kun saavuin kotiin keskiviikkona. Sen illan tehtävänä oli lukea useita torstain kirjoituskurssille laadittuja tekstejä. En pystynyt edes aloittamaan lukemista, istuin vain telkkarin ääressä koko illan ja syödä mussutin.

Eilinen meni vielä väsymyksen piikkiin, mutta mukavaakin tapahtui. Aamulla ennätin lukea toisten tekstit ennen työväenopistoon menoa. Omista kirjoitelmistani sain positiiviset ja kannustavat palautteet. Tapani käsitellä sukuhistoriaa meni loistavasti läpi. Jännitin sitä aika paljon etukäteen. Nyt tiedän, että voin jatkaa isoa työtäni samaan malliin. Helpotuksen huokaus on suunnaton.

Ei

Kai tämä WordPress toimii vielä samalla tavalla kuin ennenkin. Tätä on kehitetty niin, että pitäisi avata erilaisia lohkoja. En nyt jaksa perehtyä niihin lohkoihin, kirjoittelen kuten tähänkin saakka.

Huomaan nauttivani siitä, että on paljon tekemistä. Täysi kalenteri ensin ahdistaa, kun päällisin puolin näyttää siltä, että aikani ei riitä siihen kaikkeen, mihin olen lupautunut. Sitten kun alan toimittaa niitä asioita, joita viikolle on kertynyt, huomaankin ennättäväni vallan hyvin. Ilman, että tarvitsee karsia mistään. Itse asiassa pysyn paljon virkeämpänä, kun päivät ovat täynnä. Asioiden pitää kuitenkin olla sellaisia, etteivät ne rasita, niiden pitää itse asiassa olla mukavia. Oikeasti haluan tehdä sitä kaikkea, mihin lupaudun. En enää lähde mukaan mihin vain. Osaan sanoa myös ei.


Idolini Saara

En muista koskaan seuranneeni kenenkään idolini edesottamuksia niin tunnollisesti kuin olen seurannut Saara Aaltoa. Ihan alusta saakka. En lainkaan ymmärtänyt, miksi hän jäi aina kakkoseksi. Mielestäni häntä ei arvostettu Suomessa. En oikein voinut avoimesti kannattaa häntä, koska koin, että jouduin aina puolustuskannalle, jos kerroin mieltymyksestäni.

Hienoa, että hän on saanut luotua uraa Englannissa brittien X-factorin jälkeen ja onhan hänet jo Suomessakin valittu vaikka missä kisassa ykköseksi niinkuin esim. Vuoden positiivisin henkilö tai mitä niitä kaikkia onkaan. Hän edusti Suomea kunniakkaasti Euroviisuissa, vaikka nyt tässä uuden euroviisuvalinnan yhteydessä tuotiinkin esille Krista Sigfridsiä ja hänen menestymistään Euroviisuedustuksen jälkeen. Saara ohitettiin melkein tyystin. Krista oli omassaan 24. ja Saara omassaan 25. niin että ihan samoilla viivoilla he ovat.

Olen nytkin suu supussa enkä kerro, miten ihailen Saaraa, kun hän paneutuu antaumuksella luistelukisaan. Hyvin hän on menestynytkin Englannin Dancing on Ice kisassa. Pääsi finaaliin. En usko hänen voittoonsa, mutta kuka olisi uskonut, että hän näin pitkälle pääsee. En minäkään.

Toivon todella kaikkea hyvää hänelle, hänen elämäänsä ja hänen uralleen. Ja jatkan seuraamista.

Kaamoksen loppu

Herään kaamosmasennuksesta kevääseen. Aurinko paistaa, taivas on sininen, lintujen liverrykset ilahduttavat erityisesti. Huomaan, että olen saanut ihan uutta puhtia ja olemisen iloa. En stressaa kirjoituksiani, kun kirjoittelen muitakin tekstejä kuin tuota varsinaista työtä. Olenkohan niistä jo postannut…. Työväenopiston ryhmässä päätimme koota nuoruusantologian. Toisessa opistossa osallistun joululehden tekoon. Lisäksi yritän runoilla ainakin kerran kuukaudessa.

Ihan pieniä ituja nousee jo siivouksenkin suuntaan, hyvänä mallina 1.3. aloittamani tavaroiden hävitys. Ensimmäisenä päivänä yksi tarpeeton tavara, toisena kaksi jne.

Se, että jaksan kiinnostua käsitöistäkin, on selvä merkki piristymisestä. Neulon toista lasten sormikasta, ensimmäinen on lankojen päättelyä vailla. Kunhan nämä ovat valmiit, aloitan jotain vauvajuttuja…

Haasteita

Uusi kuu, uudet tuumat. Virkistävää vaihtelua elämään tuovat parit haasteet, joihin olen tarttunut.

Tolkutonta tavaramäärää aloitin purkaa viemällä roskikseen lasten polkupyörän sisäkumin. Huomenna vien kaksi tavaraa, ylhuomenna kolme ja niin edelleen, 31.3. tietysti 31 tavaraa. Tämän pitäisi olla pätevä tapa aloittaa tavaroiden hävitys. Huhtikuussa laskenta alkaa alusta.

Tänään saan ensimmäisen ruksin kuntoilulomakkeeseen, jota pidän 1.3.-30.4.. Kaikkina niinä päivinä, jolloin liikun vähintään puoli tuntia, saan ruksin. Yhtenä päivänä voin saada vain yhden ruksin enkä edellisen päivän kuntoilusta saa ruksia seuraavaan päivään. Tänään tein puolen tunnin reippaan kävelyn, tosin jäätiköt vähän hidastivat tahtia.