Kaamoskiireitä

Pääsisinpä kotiin nainen miettii Nyssessä.

Kaamos on vahva. Se pystyy lyömään ihmisen maahan. Sielu supistuu hämäryyden myötä ja ihminen kutistuu. Joukko vaeltaa sumuisessa maisemassa mustissa vaatteissa päätä roikottaen. Kukaan ei reagoi toiseensa. Välillä riepoo tuuli, välillä pieksää sade. Sateenvarjon alle voi piiloutua.

Matkan loputtua hän juoksee porraskäytävään ja seisoo hississä kammoten, että joku muu ennättää samaan kopperoon. Hän sormeilee kotiavainta ja ennättää avata oven ennen kuin naapuri tulee ulos omastaan.

Nainen avaa tietokoneen, etsiytyy Someen. Ystävät ovat siellä. Puhelin ei soi enää koskaan, yhteydenotot ovat Facebookissa, Instagramissa, blogeissa. Nainen kirjoittaa sähköposteja enemmän kuin oikeita kirjeitä tai kortteja. Mistään ei jää enää mitään jälkeä. Kaikki katoaa, kun hän kuolee.

Hän kirjoittaa kirjoja, että jäisi joku jälki. Hän työskentelee kaamoksen ajan aamusta iltaan. Kun päivät pitenevät, kirja on valmis tai ei. Jos ei, niin kirja jää kesäksi odottamaan seuraavaa kaamosta.

Mainokset

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

5 vastausta artikkeliin “Kaamoskiireitä”

    1. Kiitos Susupetal. Nyt on niin lähellä kaamosmasennus kuin olla voi. Onneksi pystyn seurustelemaan kuolleiden kanssa aamusta alkaen. Tänäänkin jo viidestä. Mites siulla? Vaikuttaako tämä aika pahiten?

      Liked by 1 henkilö

  1. Et ole nyt kovin usein tänne kirjoitellut. Olin tänä iltana puhelinkeskustelussa melkein tunnin ajan Puskan Veikon, Riitta Puskan veljen kanssa ! Veli on Riittaa melkein täydet 10 vuotta vanhempi. Hän soitti minulle päin yllättäen, kun olin hieman kokeillut hänen vanhaa lankapuhelinnumeroaan, onko käytössä, toimiiko. Olipa mielenkiintoinen kontakti todellakin !

    Sain mm. selville, että Vepsän Kari (vanha kouluystäväni) on edelleen hengissä, ja on paraikaa seurakuntavaaliehdokkaana (vaikka jättäytyikin kaupunginvaltuustosta pois vuoden 2017 alussa). Sain monenmoista tärkeää tietoa Imatralta ja Imatrasta jne… Puskan Veikko on todella tärkeä harrastelijahistorioitsija Imatran seudun asioissa, todella merkittävä. Hänhän täyttää nyt 23.11. jo 84 vuotta, mutta vaikuttaa todella nuorekkaalta ikäisekseen. Luen nyt vasta 71. kirjaani tänä vuonna, päässen ehkä 80-85 kirjaan viimevuotisen 128 kirjan asemesta. Hyvä näinkin, kuitenkin, = lähes 300 luettua kirjaa kolmessa vuodessa, yhteensä noin 100.000 sivua !

    Kovin on lämmin sää, synkkää, pimeää. Mutta minua, toiveikasta, ei syksyn synkkä sää masenna ollenkaan, ei.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s