CATS

Olipa kerran rotta, joka halusi olla kissa…

Kolmekymmentä vilkasta kissaa, ai niin ja yksi rotta (Risto Korhonen) yhtä aikaa suht pienellä Tampereen Teatterin näyttämöllä ja kymmenen hengen orkesteri jossain verhoissa. Reilut kaksi tuntia tanssin, musiikin, akrobatian ja sirkustelun ilotulitusta. Oi mitä tanssinumeroita ja millaista taituruutta milloin milläkin välineellä. Miksi en ottanut lapsenlapsia mukaan?

Telkkarissa näkemäni, ikuisesti mieleeni jääneen esityksen perusteella en oivaltanut, että lapsikin saisi Catsista jotain. Muistan, että tv-esityksessä minua kosketti taitavien maskeerausten lisäksi Elaine Pagen ”Memories”.

Ihme ja kumma! Samoin kävi eilen näkemässäni näyttämöversiossa. Kissat olivat maskeissaan, asuissaan sekä taitavissa liikkeissään ja hypyissään niin kissoja ja rähjäinen, pitkähäntäinen, isokorvainen rotta aivan rakastettava. Grizabellan (Ritva Jalonen) Memories pysäytti kissatkin eikä kyyneliltä voinut välttyä katsomossakaan, kun Grizabella vajosi kuolleena maahan ja nousi näyttävästi taivaisiin.

Cats menee vielä muutaman kerran Tampereen Teatterissa. Ellet ole nähnyt sitä, niin mene ihmeessä katsomaan!

Musiikki: Andrew Lloyd Webber

Teksti: T.S. Eliot, suomennos Jukka Virtanen

Artikkelikuvaan halusin ottaa oikean kissan, jo taivaisiin kohonneen Kisumisuni.