Taidan olla museokamaa

Löysin vanhan raameihin laitetun valokuvan, joka oli liimautunut keskeltään lasiin. Kiertävä valokuvaaja on tallentanut äitini lapsuuden perheen 1920 -luvulla. Teetin kopiot sisaruksilleni ja serkuilleni. Annoin kuvan veljelleni eikä hän tuntenut, keitä siinä oli.

Eräänä iltana isän puoleisen serkkuni tytär vieraili luonani. Näytin hänelle valokuvia, karttoja ja kertomuksia yhteisistä juuristamme, joista hänen tietonsa vaikuttivat olevan puutteellisemmat kuin minun. Iltamme ei meinannut loppua millään, koska historia vei meidät mennessään. Näytin hänelle yhteisen esiäitimme hartauskirjat, virsikirjat, perheraamatun ja keittokirjan, jotka ovat kirjahyllyni aarteita. Valokuva-albumit ja kartat kertovat omalta osaltaan yhteisen sukumme historiaa.

Viime viikolla ilmoittauduin irtisanomiskokemuksien keruuseen. Eilen kävin työväenmuseo Werstaalla haastattelussa tapauksestani vuodelta 1986, kun kenkätehdas Lana lopetti toimintansa. (Kuvassa on Lanan kenkä)

Lapsuudestani kertovan kirjani ”Sairaalan iloiset lapset” jälkeen minulle avautui kaksi polkua seuraavaa kirjaa varten. Lapsuuden jälkeinen oman elämäni aika tai isän ja äidin tarina ja heidän historiansa. Muutama viikko sitten istuin nojatuolissa tekemättä mitään, mikä on aika poikkeuksellista minulle. Siinä lorvaillessani sain selkeän vision, että minun tehtäväni on kertoa historiaa ja tarinat, jotka katoavat mukanani, jos en niistä kirjoita. Ainakin itselleni nämä vanhat jutut ovat kiinnostavampia ja niistä löytyy tarinoiden aiheita. Itse on liian lähellä omia kokemuksia ja etäännyttäminen on haastavaa.

Tänä keväänä olen koonnut taustatietoja, tehnyt sukupuita ja aloittanut kirjoittamaan tarinoita vanhoista ajoista. Tyhjennysprojektini tuli väliin ja aloitan kesän jälkeen uudella innolla siitä aiheesta.

Nyt odottelen pakkaustouhuissani huomista siirtymistä Saimaan syleilyyn.

 

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

2 vastausta artikkeliin “Taidan olla museokamaa”

  1. Huomenta, taas törmätään yhteiseen historiaan, muutenkin kuin Arkioitten kautta. Äitini oli ruiskumaalarina Waseliuksella Tapionkadulla. EKL on liittynyt jäseneksi Uudenmaan Kirjoittajat ry:hyn ja UK on järjestämässä kuuden päivän kirjoittajakurssia Rajaniemeen elokuun alussa. Olen ilmoittanut itseni sinne. Kirjasi kannusti minuakin kokeilemaan onko kynäni tylsä vai terävä. Alkulause on paperilla… Rattoisaa kesää! t. Tarja H

    Tykkää

  2. Kiva kuulla Tarja, että olen voinut olla insipiraation lähteenä. Rajaniemen kaunis luonto ja herkulliset tarjoilut eivät ainakaan vähennä kirjoittamisen intoa. Minä menen lokakuussa Kinnalan Koukulle Sastamalan Opiston järjestämälle kurssille. Ajattelin mökillä päivittää blogiani ahkerammin, ehkäpä joka päivä. Sehän on tärkeää, että kirjoittaa – ei niinkään se mitä kirjoittaa. Se on tärkeää, että kynä pysyy terävänä. Kirjoittamiin!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s