Kirjat ovat matkalla

Muutamien jännityshetkien jälkeen uudet kirjani ovat viimeinkin päätyneet kuljetusliikkeen hoiviin. Luokseni ne saapuvat viimeistään ensi viikon alussa. Jos ne tulevat perjantaina, en tee valitusta. Jos toimitus tapahtuu vasta ensi viikolla, teen valituksen. Kirjoille vahvistettu toimitusaika on silloin viikon myöhässä.

Lehtien hinnoittelu myyntiin

Ensimmäiset kappaleet lehtivarastoista olen laittanut nyt Huutonettiin. Se on vasta pienen pieni alku. Hinnoittelin ne siten, että toimituskulut kuuluvat hintaan. Kun selaan myynti-ilmoituksia enemmän, huomaan, että kukaan ei ole sisällyttänyt niitä hintaan. Voisin tietysti muokata ilmoituksia, mutta annan niiden nyt olla tämän ensimmäisen viikon noilla hinnoilla ja vaihdan hinnat seuraaviksi viikoiksi. Näköjään Aku Ankat on pistetty pidemmiksi ajoiksi yleensä, minä valitsin vain seitsemän päivää. Laitoin myös Non Stop -lehtiä 1970-luvulta. Aku Ankat ovat myös samalta vuosikymmeneltä.

Minä olen kauhistellut postipakettien hintoja. Mutta olenkin aina mennyt suoraan postiin lähetyksiä laittamaan. Onkin olemassa edullisempia pakettien lähetystapoja. Pakettiautomaatti on edullinen ja saman hinnan maksaa myös verkon kautta lähetys. Tämä edullisempi hinnoittelu oli hyvä huomata myös tulevia kirjalähetyksiäni varten.

Aku Ankka trauma

Olen alkanut purkaa arkistoja. Vihdoinkin olen siinä vaiheessa elämää, että pystyn pikkuhiljaa edistämään säilyttämieni papereiden ja tavaroiden hävittämistä. Mikä riesa ne tulisivatkaan olemaan jälkipolville. Eilisessä puhelussa kouluaikainen kaverini kutsui tätä kuolinsiivoukseksi. Hänkin on aloittelemassa.

Äitini teki kuolinsiivousta monta vuotta. Hän oli onneksi jättänyt dokumentteja, valokuvia ja muutakin tavaraa, vaikka mielestäni oli hävittänyt liikaakin. Olisin halunnut äidin säilyttävän kaikki isän kirjoittamat lehtiartikkelit. Ehkä äiti ei arvostanut sanomalehtiä tai ehkä isäni ei ollut säilyttänyt niitä. Tyhjentäessämme siskon kanssa äidin asuntoa päivittelimme tavaroiden määrää ja ihmettelimme, mitä hän oli muka hävittänyt. Onneksi sain hillittyä hävitysvimmamme ja siirsimme osan arkistoista omiin koteihimme.

Tiedän, että minun lapseni eivät ala arkistoja penkoa, vaan tilaavat siirtolavan pihaan ja heittävät kaiken pois. Niin he ovat ainakin sanoneet. Olen jättänyt jokaiselle lapselleni heidän omia koulumuistojaan, ne ovat vielä muovikasseissa ja hyllyillä. Äiti oli arkistonut meille jokaiselle kolmelle lapselle yhden ison pahvilaatikollisen muistoja. Löysimme jopa herbaariomme. Pahvilaatikkoaarrearkku oli suurenmoinen teko äidiltäni, joka muutti arkistojen kanssa sairaalan virkasuhdeasunnosta kerrostalokaksioon. Siellä hänellä oli onneksi iso varastotila. Oli ihana löytää laskentovihkoja, piirustuksia, kirjoituksia ja jokunen koulukirjakin pahvilaatikosta.

Kuolintyhjennykseni tai paremminkin elintilan raivaukseni etenee. Ensimmäinen hävityksen kohteeni olivat kirjaani liittyvät paperit. Sen olin päättänyt tehdä heti ensimmäiseksi, kun saan kirjan käsistäni. Kaksi muovikassillista tulostettuja papereita, muistiinpanoja, sanomalehtikopioita yms. tyhjensin kirjailijan kammiostani. Siitä alkoi prosessi, jonka syntymistä olen odottanut hyvän tovin. Ensin töytäisin vaate- ja kenkävarastoihin. Se prosessi ei ole vielä lopussa, mieheni huone on tyhjentämättä. Hän ei ole kahteen ja puoleen vuoteen asunut täällä, mutta on vielä hengissä. Hetken tuumailtuani päätin keskittyä omiin arkistoihini ennenkuin siirryn tuon toisen jemmarin tavaroihin.

Huomasin, että aloin siirrellä tavaroita paikasta toiseen. En vielä parempaan pystynyt. Ajattelin, että tämä ei kerta kaikkiaan vetele ja tartuin vaatehuoneen lehtiarkistoihin. Olen jo kolme päivää järjestänyt Aku Ankka -lehtiä neljältä vuosikymmeneltä numeroittain vuosipinoihin. Olen kirjoittanut päälle laput, mitä numeroita pinosta puuttuu tai mitä niissä on vv. 1971-2004. Olen nyt pystynyt heittämään sellaiset lehdet pois, jotka ovat kertakaikkisen risoja, nekin olivat arkistoituna. Lisäksi on taskareita, Roope-setä lukemistoja ja muita sarjakuvalehtiä. Seuraavaksi aion selvittää, olisiko joku kiinnostunut ottamaan nämä, ehkäpä vähän maksamaankin. Tai jos joku kierrätys- tai hyväntekeväisyyskirpputori ottaisi lehdet. Minun on tosi vaikea heittää näitä lehtiroskiin. Tälle vaikeudelle on olemassa selityskin: minulla on Aku Ankka -trauma.

En enää muista jännittää

Mitä enemmän aikaa on kulunut kirjan painoon menosta, sitä vähemmän muistan sitä jännittää. Olen jotenkin jo unohtanutkin, kun ei enää ole mitään tehtävissä. Se tulee sellaisena kuin tulee ja kun tulee. Olen saanut lisää aikaa rempalleen jääneille asioille. Ei pelkästään kirjan takia jääneiden, vaan muidenkin stressiä aiheuttaneiden asioiden johdosta. Kirja tuli taas mieleen, kun sain tämän viestin eilen illalla.

Hyvä Asiakas, 

oletettavasti emme pysty täyttämämään tilauksellesi suunniteltua toimitusaikaa 29.01.2018. Saat tilauksen 30.01.2018, mutta viimeistään 01.02.2018.

Haluamme kertoa tästä teille niin pian kuin mahdollista, että voitte suorittaa mahdolliset siirtymisestä teille aiheutuvat järjestelyt.

Syvä anteeksipyyntömme toimituksen  viivästymisen tai myöhästymisen vuoksi.

Voitte uskoa, että teemme parhaamme voidaksemme palvella Teitä parhaalla mahdollisella tavalla tulevaisuudessa. 

Ystävällisin terveisin
print24-tiimisi

Ei kaikki mene kuin Strömsössä

Kirjoitin eilen, että kirja on painettavana. Tänään tuli vastaisku: materiaali ei ollut ajoissa perillä. Ihmettelin suuresti, koska se lähti taittajalta muutama tunti ennen deadtimea. Lopulta ei ollutkaan kysymys siitä, ettei se olisi ollut ajoissa, vaan siitä, että tilausnumeron muoto ei ollut sähköpostissa oikein. Piti lähettää uudelleen oikeilla viitetiedoilla. Kirjapaino lähetti vahvistuksen materiaalin saapumisesta perille, mutta he ilmoittavat parin tunnin päästä tarkastuksen jälkeen, onko siinä huomauttamista.

Pidetään peukkuja, että kaikki on kunnossa. Jos ei ole, materiaali on lähetettävä korjattuna uudelleen. On hyvä, että tilasin maksuttoman tarkastuksen. Mutta nyt täytyy vielä jännittää.

Jännän äärellä

Nyt on kirja painettavana. Onpa jännittävää nähdä se valmiina parin viikon päästä. Tähän mennessä olen katsellut vedoksia tietokoneelta. Pdf:nä sivut ovat tietenkin sellaisina kuin ne ovat painetussa kirjassa oikeastikin. Entä sitten, kun kirjaan lisätään kannet ja se on konkreettisesti käsissäni…. siinä olen jännän äärellä niinkuin nykyään sanotaan.

Uudet teemat pyörivät mielessä. Menenkö eteen vai taaksepäin? Ehkä huomenna toisten kanssa keskustellessa sekin selviää. Mahdollisesti kirjoitan ensin vanhemman, osittain jo valmiin materiaalin ensiksi ja kurssilla alan kirjoittaa sitä toista teemaa.

Tänään on pyrypäivä, jonkun verran tuuli liikuttelee puiden latvoja. Ajattelin lähteä ihmisten ilmoille vähäksi aikaa. Ehkäpä käyn ennakkoäänestämässä.

Sain pimeimmän ajan sujumaan kirjan parissa

Otin eilen käsityön esiin pitkästä aikaa. Mandala Madnessin toinen peitto on ollut kohta vuoden tekeillä. Mutta sillä ei olekaan deadlinea. Teen kun kerkiän. Eilen kerkesin. Muutama pitkä kerros vielä ja sitten se on valmis. Teen sen neliöksi, edellinen on ympyrä. Pitäneeköhän aloittaa vielä kolmaskin? Lankoja olisi kyllä. Vai tekisinkö välillä tumppuja ja sukkia.

On tämä eläkeläisen elämä oikeastaan aika ihanaa. Jos jotain et saa tehtyä tänään, voit tehdä sen toisena päivänä. Ainoa este on oma mieli. Asioiden on annettava olla, ei niistä kannata stressaantua. Se ei kyllä ole helppoa, kun on sellainen tekeväinen ihminen – ollut ainakin.

Nyt pää humisee, korvat soi ja limaa nousee. Lepopäivä siis tämäkin.

Sain pimeimmän ajan sujumaan kirjan parissa. Se oli kaamokseni pelastus. En minä päivän valoa tarvitse kirjoittaessa enkä kirjoittaessa ajattele, onko päivä pimeä vai valoisa. Uloslähtö ei stressaa hippuakaan, kun on hämärää, sumuista, ja pimeää.