Tuntuu niin tyhmältä kirjoittaa Facebookiin sitä mitä nyt kirjoitan tänne. Olen taas kerran kuin uudesti syntynyt. Olen niin iloinen ja onnellinen siitä, mitä koin kirjailijavieraana palvelutalolla tänään. Kuulijoita oli ”tupa täynnä”, ihan täyspäistä porukkaa, ei talon asukkaita kai ollenkaan vaan ulkopuolelta tulleita. Mainioita paikkoja nämä palvelutalot ovat, hienoja, nykyaikaisia, kaikkien halukkaiden käytössä. Esim. ruokapalvelut ovat päivittäin myös ulkopuolisille. Tansseja näyttää olevan melkein joka viikko livemusiikin tahdissa.
Minä siis olin kirjailijavieraana. Luin tekstejä kirjoistani ja aina välillä keskustelimme, mitä niistä juolahti mieleen. Runoista herahti tippakin silmään jollekin, kun ne tulivat lähelle omaa elämää. Novellit olivat niin jännittäviä, että sali oli hiiren hiljaa ja kuuntelijoiden jännittyneisyys välittyi lukijaankin.
Itse jännitin eniten uuden kirjani tarinoiden lukemista. Olin erityisen helpottunut ja huojentunut, kun ne saivat hyvän palautteen. Aistin jo ensimetreillä, että kuuntelijat eläytyivät teksteihini. Joku näki tapahtumat filminauhana edessään, vaikka paikat eivät olleet tuttujakaan. Sanoi siellä joku myös, että kyllähän se on siitäkin kiinni, miten luetaan.
Olenpa onnellinen, että kirjani on jo loppusuoralla.