Käsikirjoituksesta

Pari päivää sitten aloin lukea käsistä. Ei se olekaan huono – mistähän minä sellaista kuvittelin. Valmiita sivuja näyttää olevan 75, nyt olen lukenut sivulle 47 ja olen samalla korjaillut jotain. Itse asiassa olen aika innostunut. Soitin jopa kirjoituskaverille, joka aikanaan lupasi lukea tuotokseni. Toiseen lupautuneeseen pitäisi ottaa vielä yhteyttä.

 

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

6 vastausta artikkeliin “Käsikirjoituksesta”

  1. Miten ihminen kehittyy omaksi itsekseen? Tämä kiinnostaa minua yhä enemmän. Jos lukisin kässärisi, miettisin varmaan tuota sen tiedon varassa mitä minulla sinusta nyt on. Kaunokirjallisesta puolesta voisin kertoa lukijana, että mikä kosketti, mikä ihmetytti jne.

    Teemalta tuli just Laila Kinnusesta ohjelma. Hän tunsi olevansa aina väärässä paikassa ja koditon, kielitaidoton. Hän meni sotalapsena Ruotsiin 3 v ja unohti suomenkielen kokonaan. Ohjelmassa hän vieraili Simrishamnissa jossa oli lapsuutensa elänyt ja eikös mitä: tunsi olevansa kotonaan sillä hetkellä. En tiennyt että hän oli epävarma suomenkielestään koko ikänsä. Ihminen on uskomaton olio, kehittyy ja on kehittymättä, kuka mitenkin.

    Sukupolveni unta -kuka kirjoitti tuolla otsikolla?

    Liked by 1 henkilö

    1. Miten kehittyy ihminen omaksi itsekseen… ja mikä on oma itse…? onko se oikea ihminen vasta tässä ajassa jota nyt elämme.. Milloin me olemme kehittyneet täyteen mittaan. Oppia ikä kaikki ja elinikäinen oppiminen. Muuttuuko ihminen oppiessaan?

      Olin ruksannut tuon Lailan ohjelman katsottaviin, mutta tein käsitöitä enkä edes muistanut koko juttua. Se tulee varmaan uusintana joskus. Aika paljon telkkarissa näytetään uusintoja, nopeallakin tahdilla, kahtena päivänä peräkkäin.
      Kohta alkaa lentopallo-ottelu, se on suora lähetys. mieluummin katson sen suorana kuin tallennettuna.

      Lähettäisinkö sen kirjoitelmani myös sinulle? Haluaisitko lukea? Palautetta tarvitsen. En ole vielä itsekään lukenut sitä kokonaan, koska samalla korjailen. Parin viikon sisällä uskoisin olevani valmis lähettämään sen.

      Helvi Hämäläinen kirjoitti tuon Sukupolveni unta. Hänhän kuului tavallaan nuoruuteemme…

      Tykkää

  2. Kiitos Heli, että lupaudut lukijaksi. Se on monella tapaa hyvä asia. Olet tarpeeksi ulkopuolinen kirjoittamiseeni ja niihin paikkoihin ja tapahtumiin, joista kirjoitan. Kun annan kirjoituskurssikaverille tai samassa lapsuusympäristössä eläneelle luettavaksi, he arvioivat sitä toisista näkökulmista. Muuttuuko yksityinen yleiseksi, se on se kysymys, johon sinä voit vastata.

    Bostonin Punainen Hehku -kirjaa en luettanut kenelläkään. Itselläni oli vahva visio miten sen teen ja suurin osa teksteistä oli jo etukäteen viimeistellyssä muodossa.

    Tykkää

  3. Minulla olisi yksi pieni pyyntö, se ei kuulu tähän juttuun ollenkaan. Kirjoitin sen sinne kevään 2014 tapaamiseen 50-vuotismerkeissä valokuviin liittyen-

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s