Yht´äkkiä on heinäkuu

Aurinko paistaa tänä sunnuntaiaamuna. Onkohan nyt tulossa kesä. Lämpötilat ovat viime aikoina olleet samat kuin viime vuoden joulukuussa, maisematkin yhtä aneemiset ja kosteat. Onko tänäinen auringonpaiste säätilan muutos vai tilapäinen toivon pilkahdus.

Istun jälleen parvekkeella kirjoittamassa. On varhainen aamu, talo on hiljainen ja Hervanta. Lokin kirkunaa harvakseltaan. Pilvetön taivas. Suoraan edessäni on artikkelikuvan maisema ilman auringonlaskua.  Eivät minua viileät säät ole haitanneet. Pikemminkin päinvastoin. Olen saanut antautua sairastamaan. Se on helppoa, kun ei mollikka ole houkuttelemassa ulos. Aina perjantaista lähtien olen päivisin virkannut Mandalaa ja iltaisin katsonut telkkaa. Monta päivän tuntia vapautuu, kun Mandalan viimeinen osa alkavalla viikolla julkaistaan.

Nyt on mustikka- ja kantarelliaika, tattejakin jo löytyy. Olen hulluna metsäsaaliiden perään. Nyt on välivuosi eikä edes ahdista. Hilloja on kellarissa aikaisemmilta vuosilta ja kuivattuja sieniä hyllyllä. Pärjään vanhoilla seuraavaan kesään.

Tiedän niin kipeästi, että jokainen askel on tuskaa. Antauduin sairastamaan, kun sain leikkauspäivän. Vahvemmat kolmiolääkkeet eivät riitä 26.7. saakka. Alan syödä puolikasta pilleriä, koska lääkkeen määrännyt lääkäri on kesälomalla.

 

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s