Aamupala parvekkeella

Olen onnellinen asuessani kattojen tasalla kuudennessa kerroksessa. Ensimmäisen kerran kolmenkymmenenkuuden vuoden aikana olen huomannut, että täältä näkyy auringonlaskut. Aamuruskot olen tiennyt ja niitä kuvannutkin, mutta en niitäkään näin koillisesta. Kun yö oli lyhimmillään, auringon lasku ja nousu olivat hyvin lähellä toisiaan. Aurinko laski naapurikerrostalon vasemmalle kulmalle ja se nousi saman talon oikealta kulmalta. Tätä en ollut ennen kokenut. Juhannuksiani en ole kaupungissa viettänyt. Olen tottunut olemaan Keskikesän juhlassa veden äärellä, Saimaalla tai Näsijärvellä, siksi en ole tuota taivaan näytelmää täältä kuvannut ennen.

Ihmisen mieli on joustava. Se näköjään sopeutuu uusiin tilanteisiin vanhanakin. Köpöttelen tässä kotona, istun virkkaamassa päivät. Jalkapallo-otteluitakin olen alkanut seurata. Kirjoittamiseen saakka mieli ei yllä. Onneksi on tuo virkkaus ja etenkin Mandala Madness. Ruokia valmistan kellarin ja kaappien varastoista, niin että kaupassa käynnitkin ovat aika harvassa. Siivoa en, sen aika tulee joskus myöhemmin.

Odotan.

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

2 vastausta artikkeliin “Aamupala parvekkeella”

  1. Kiva kuulla, että olet löytänyt kaikkea kivaa asumisesta kesällä kotona kerrostalossa.

    Minä olen solahtanut samaan mutkattomasti ja huomannut, että tämähän on kivaa! En kaipaa mökkiä – päinvastoin, ja sitä tyytyväisemmaksi tulen kun luen uusista jätevesi-ym vaatimuksista. Eivät kosketa minua.

    Kesä Espoossa ja Helsingissä on antoisaa. Ainoa ongelma on polvi ja liikkuminen, niin sinullakin. Molemmilla ohimenevää, uskon niin. Sinulla leikkaus ja minulla ensin ultra, sen jälkeen en tiedä mitä. Iloisella mielellä kohti tulevia kesäpäiviä!

    Tykkää

    1. Aika hyvin tähän solahtaa, vaikka mökille kaipaankin. Ymmärrän hyvin, että ne portaat olivat sinulle liikaa ja kun sinulla ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin niitä rampata. Minäkään en enää portaita pääse ilman suurta vaivaa. Mulle on tiedossa helpotusta ja olenkin päättänyt sairastaa tämän loppuajan hyvällä omallatunnolla ja valmistautua leikkauksen jälkeisiin haasteisiin. Ainoa mikä jurppii, on se, ettei tee yhtään mieli tarttua kirjoihin eikä kirjoituksiin.

      Milloinkas sinulla on ultra? Ehkäpä sinäkin joudut leikkauspöydälle.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s