Saamattomuutta kesäkuussa

Tekee ihmeen hyvää lukea koulutoverin kirjasta lapsuus- ja nuoruusmuistoja. En ole saanut aikaisemmin aloitettua, vaikka Timo Komulaisen kirja on ollut minulla jo keväästä asti yöpöydällä. Kuinka hyvin Timo muistaakaan ja kuinka elävästi kertookaan maalaiskylän elämästä 1950-luvulla. Hänen elämässään on monta yhtymäkohtaa omaani. Sama aika, sama kunta, nuoruudessa sama koulu ja toveriympyrät. Nuoruudessa en vielä ole, luen nyt lapsuusaikaa. Hänen havaintonsa ovat hyvin teräviä jo lapsuudesta asti. Ajankuva on hyvin selkeä, sen ilmaisusta voin ottaa oppia.

Kirjoitan itse eri tyylillä, mutta samasta ajasta. En ole omaa tekstiäni saanut otettua esiin ainakaan kuukauteen. Ehkä olisi joku päivä hyvä lukea yhteen pötköön, mitä olen saanut aikaan. Onko siinä mitään järkeä, tuleeko siitä romaani vai tuleeko mitään. Olen aika synkissä vesissä nyt enkä usko itseeni.

Tämä kesä menee kaupungissa. Koska liikkumiseni on huonoa, en liiku. Ajattelin, että se on hyväkin asia, jää aikaa käsitöille ja kirjoittamiselle. Olohuoneen pöytä on lankoja täynnä ja niitä käytän joka päivä, mitään valmista en ole saanut aikaan. Tietokonetta en edes avaa moneen päivään. Tabletti on tullut sen tilalle. Koneella on romaaniluonnos. Varmuuskopiointia suorittanut ulkoinen kovalevy hajosi ja pitäisi hankkia uusi. En saa hankittua.

Uudesta kauniista saunastani iloitsen. Pystykiuas antaa pehmeät ja ihanat löylyt. Keittiöremontti olisi voinut alkaa jo heinäkuussa. En halunnutkaan sitä vielä, vaikka kirjoitimme jo sopimuksen. Olen liian saamaton keittiötä tyhjentämään, sitä paitsi minun on oltava valmiina, jos sattuisin saamaan nopeasti lonkkaleikkausajan.

Ehkä saan uutta pontta omiinkin puuhiin lukiessani toverini kirjaa. Ja ylipäänsä lukiessa. Sitäkään en saanut tehtyä pitkään aikaan.

 

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

2 vastausta artikkeliin “Saamattomuutta kesäkuussa”

  1. Elämä on välillä saamattomuuden tunteita. Onkohan se joku tarpeellinen pysähtymisen tila jossa mieli työskentelee itsekseen eikä tiedä mitä sieltä on tulossa. Se kuuluu asiaan vaikkei aina kivalta tunnu. Oletko nyt enemmän yksin kuin koskaan ennen kun sinulla on aikaa tuollaisiin tunteisiin?
    Minä olen ihan varma että lapsuudestasi tulee kirja, mielenkiintoinen sellainen.
    Äsken tuli TVstä ruotsalainen ohjelma suurista ikäluokista. Paljon tuttua mutta myös erilaista.
    MInä olin viime viikon Meri-Porissa enkä avannut FB lainkaan. Aikuinen poika oli mukana ja tehtiin 1000 palan palapeli. Ensi viikolla käyn Hesassa juttelemassa velipojan kanssa, en vielä tiedä minä päivänä. On mukavan irrallinen olo. Ulkona on nyt oikeasti kylmää, ei tee mieli ulos. Äsken seurasin kokoomuksen pj valinnan.
    Mitä sulle nyt osaisin toivottaa? Elämä jatkuu…

    Tykkää

    1. Kiitos Heli sanoistasi. Tämä pysähtyneisyys ja ennen kokematon yksinolo tuovat uusia tuntemuksia. En voi ”mennä” normaalisti, kun lonkkavika vaikeuttaa liikkumista ja jokapäiväistä elämää. En viitsi lähteä mihinkään yleisötilaisuuksiin enkä muutenkaan liiku paljon kodin ulkopuolella. Vanhainkodilla käyn välillä. Nuorin poikamme majailee täällä, mutta on liikkeellä aika paljon. Nytkin hän on koko viikonlopun pois. Hän on ollut ulkomailla eikä hänellä ole vakituista asuntoa Suomessa. Hän on tuonut vaihtelua elämääni.

      Saamattomuus on vaan sitä, etten saa mitään aikaiseksi. Tunne tulee esiin, kun en pääse sitä pakoon sijaistoimintoon (esim. elokuviin, konsertteihin yms.) Pitäisi sitä, pitäisi tätä – mihinkään en saa tartuttua. Virkkaan kyllä joka päivä jotain..

      Palapelin tekeminen on kivaa. Laitoitteko palat takaisin laatikkoon, kun olitte tehneet sen? Minä olen joskus liimannut niitä tauluiksi.

      Eläkkeellä olo antaa mahdollisuuden irrallisuuteen, jos ei buukkaa itseään joka paikkaan – menee vain sinne minne huvittaa. Niinkuin sinäkin nyt teet.

      Kai se kirja joskus valmistuu. Kunhan nyt olen antanut tämän olotilan vaikuttaa tarpeeksi kauan, niin otan sen taas esille.

      Nyt minulle on tulossa vaihtelua, kun tyttären kaksi poikaa tulee huomenna mummolaan kesäloman viettoon. Yleensä olen vienyt heitä mökille Mietinsaareen. Nyt en voi sinne epätasaiseen maastoon lähteä, etenkään lasten kanssa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s