Pihatalkoot

Neo-Fiilus on nyt uudessa kotisatamassa. Ihania kesäretkiä toivottelen uusille omistajille.

Tuosta ikkunani takana liehuvasta koivusta saisi mainion saunavastan. Vahinko vain, ettei se yllä ikkunaan saakka, kun saunakin on nyt hienossa kunnossa.

Eilen oli pihatalkoot ja jo tänä aamuna anivarhain joku pitkäkyntinen oli vienyt hienon daalian kukka-astiasta. Minulla ei kyllä riitä ymmärrystä varkaita kohtaan, se on törkeää. Jo viime kesänä tässä ympäristössä on näitä häiriköitä liikkunut. Naapuritalosta vietiin silloin vasta istutetut hortensiapensaat. Ja meiltä yksittäisiä kukkia. Onpa talostamme viety porraskäytäväkukkiakin ennen ovipuhelimien asennusta. Niin ja kylmäkellarista vietiin kerran iso ja komea äitienpäiväkukka, sinne ei pääse kuin talon avaimilla, joten se varas oli ainakin omasta talosta.

Pihaamme ostettiin puinen seurusteluryhmä: pöytä ja penkit. Ennestään meillä on pallogrilli ja muutama säkki hiiliä. Saakohan pihassa grillailu suosiota tänä kesänä, se jää nähtäväksi. Pihakirppistäkin suunniteltiin eilisessä talkootapaamisessa makkaroiden ja juomien äärellä.

 

 

 

Murehdinko turhaan

IPadilla kirjoittaminen on vähän töksähtelevää. Tämä ei toimi niin sujuvasti kuin tietokone. Olenko malttamaton? En jaksa odottaa, että kirjaimet ilmestyvät ruudulle. Heräsin varhain pitkästä aikaa. Tekemään mitä? Murehtimaan.

En osaa aloittaa, en edes tiedä mistä aloittaisin. Pihassa on siirtolava pari päivää. Minulla olisi hyvä tilaisuus heittää pois tarpeetonta tavaraa. Työ on vain niin ylivoimainen, etten osaa edes aloittaa. Myytäväksikin voisin jotain laittaa – ei kaikki ole romua, mitä ympärilläni näen. Kaikki vaatii niin suuria ponnisteluja…

Elämäni on nyt asioiden välttelemistä. Sijaistoimintojen keksimistä, ettei tarvitse tarttua varsinaiseen asiaan. Annan itselleni vapaapäiviä selitellen, että olen ne ansainnut. Mistä kaikesta pidän vapaapäiviä – sitä voisin miettiä. Ja mikä olisi olennaista ja tärkeää tässä päivässä ja tässä hetkessä. Aina torstaisin, kun tulee uusi Mandala-ohje, tiedän mitä teen pari seuraavaa päivää…

Ehkä olen hukassa sen takia, että talven harrastukset päättyivät. Ne eivät ole enää rytmittämässä viikkoa. Enää ei tarvitse lähteä eikä ole kotitehtäviä.

Olennaista olisi nyt hoitaa itsensä leikkauskuntoon. Tulehdukset pois ja lihakset kuntoon. Siis hoitaa itseään eikä huushollia. Päivässä on monta tuntia, ennättäisin tehdä molempia organisoimalla.

 

Uutta

Vene on onnellisesti uudessa kotisatamassa Valkeakoskella. Olen oikein iloinen siitä, että uiva kesähuvilamme sai jatkoelämän tyttären luona. Edelleen kannan vastuuta siitä, että he pääsevät veneilyn alkuun ja murehdin veneen hytin huonoa kuntoa. Tekniikka ei pettänyt pitkällä matkallamme viiden veden läpi, jolla oli yksi kannaksen ylitys trailerin päällä ja kaksi omatoimikanavaa.

Olen teettänyt saunaremontin ja mietin keittiöremonttia. Haluan mennä kohti uutta vaikka lainarahalla. Saan myös uuden lonkan – ehkä – rikkoutuneen tilalle.  Ainakin olen menossa sitä kohti. Uutta olisi myös se, että viettäisin kesän kaupungissa. Aina olen ollut jossain muualla. Liikuntarajoitteisena on parempi jäädä nauttimaan uuden saunan lämmöstä. Siivoamisesta on tullut mielen rasitus, yritän työntää sen taustalle.

Jonkinlainen rasitus on myös puolison odotukset minua kohtaan, vaikka hän onkin pois jaloista. Olen hänen ainoa kontaktinsa vanhainkodin ulkopuolelle. Pitäisi viettää enemmän aikaa hänen luonaan ja kuljetella häntä. Mutta onhan se vähän  niinkin, että poissa silmistä, poissa mielestä. Ainakin lapset toteuttavat sitä.

Meditaatiota harrastan virkkaamalla Mandalaa, jonka tämän vaiheen kuva on artikkelikuvana. Toteutan Helen Shrimptonin mallia omilla väreilläni.

 

 

Toukokuun toinen päivä

Tänä aamuna aurinko nousi klo 5.20.  Nyt se nousee idästä, suoraan olohuoneen ikkunaan. Ihana on herätä auringonnousun aikaan. Eilen vetelin unia puoli kymmeneen. Kovin ovat epäsäännölliset aamut ja yöt. Se on yleensä ollut stressin merkki.

Riittämättömyyden tunne on läsnä. Minun pitäisi riittää enempään mihin pystyn.

Eilen paistoi aurinko juhlakansalle. Joka päivä olen lähtenyt johonkin, eilen en lähtenyt. Yksin en viitsi Vappuakaan juhlia. Olihan minulla munkkeja ja simaa, perunasalaattia ja nakkeja sekä radio-ohjelmat. Työväenlauluja olisin kuunnellut pitempäänkin. Juhlaa oli olla kotonakin.

Suuresti jännittää jo etukäteen, miten selviän veneellä Tampereelta Valkeakoskelle. Sen matkan olen päättänyt ajaa ja sen päivän pitäisi olla ensi lauantai. Minusta se tulee liian pian, mutta veneen uudet omistajat haluavat veneen mahdollisimman pian kotisatamaan. Ensin on hankittava merikortit – niitä ei vielä ole.

Olenhan ennenkin tuntemattomilla vesillä ajanut. Mutta kaikesta siitä on jo viisi vuotta. Kaunis ilma, tyyni järvi, toimiva vene – eihän se muuta vaadi.