Hyvä taloyhtiö

Perjantaipäivä on periaatteessa eläkeläisen vapaapäivä. Miksi siis stressi kolkuttaa… Istun kaikessa rauhassa aamukahvilla kuten muinakin aamuina. Seinäkellot tikittävät samaa aikaa eri aikaan. Miksi niitä on kaksi? Eikö tuo toinen joutaisi pois. Kiirehän tässä tulee, kun kello tikittää ja tikittää…. Eteisen seinäkello antaa yhden tunnin lisää aamuun. Se on liian iso minun viritettäväkseni.

Eilisessä taloyhtiön kevätkokouksessa oli hämmästyttävän paljon porukkaa. Hallituksen jäsenet ja isännöitsijä ihmettelivät, mitä varten sinne niin paljon oli tullut. Eihän esityslistalla ollut mitään isompaa keskustelua aiheuttavaa. Ehkä ihmiset halusivatkin kuulla hyviä uutisia ja tulivat sen takia. Hyvähenkinen kokous oli ohi reilussa puolessa tunnissa. Hallitukseen oli helposti saatu uusia jäseniä eronneiden tilalle. Talousarviosuunnitelma oli antanut mahdollisuuden olla korottamatta yhtiövastiketta jo toisen kerran. Pyykkituvan käyttö on ilmaista ja toukokuussa on kevättalkoot. Heinäkuussa uusitaan kylmäkellareiden laitteistot.

IPadin maailmassa

En ole aikaisemmin kokeillut kirjoittaa blogiini iPadilla.  Usein aamuisin avaan iPadin ja ajattelin, että ehkä voisin kokeilla postata tätä kautta, kun kuitenkin olen kirjautuneena piikiikanmaailmaan.

Hyvinhän tämä näyttää sujuvan. Postaan tämän ja kokeilen kuvien latausta.

Sinivuokkojen aikaan

Enpä ole täällä paljon viivähdellyt, kun olen ahkerasti kirjoittanut romaaniani. Pieni väliaika tuli kirjoittamiseen, kun aloitin toisen mielenkiintoisen projektin: Mandalan virkkaamalla. Siitä ehkä toiste lisää.

Nyt on jo kuulemma sinivuokkoja. Itse en ole niitä päässyt etsimään, kun lonkkani kipuilu on pahentunut. Kuva on viimevuotinen. Järvet alkavat päästä jääpeitteistään. Linnut livertelevät ja touhuavat pesien perustamisessa. Kyllä nyt on kevät.

Sain mainesanat ja onnittelut: Tämä blogini on jo vuoden vanha! Mistähän sen mitalin pääsisin tänne liittämään… ei aavistustakaan.

Olen nähnyt niin hienoja WordPress-blogeja ihmisillä, että jos vain joutaisin, tekisin muutoksia tämän ulkoasuun.

Katoavaa

Mitäpä minä välittäisin siitä, että lapsuudenkotini rakennukset hajoavat. Nehän ovat vain rakennuksia. Tämä vanha tuberkuloosiparantola on suojelukohde, silti se jätetään ensi syksystä alkaen lämmitystä vaille. Senhän tietää, mitä siitä seuraa. Rapistumista yhä lisää, hometta, hajoamista.

Hätkähdin sitä, että tekeillä oleva kirjani kertoo lapsuudestani tässä talossa ja ympäristössä. Taidan kirjoittaa historiaa. Yht´äkkiä koen, että se mitä teen, onkin tärkeää.

Tämän kuvan olen ottanut lapsuus- ja nuoruuskotini pihassa pari vuotta sitten.