Lana kuten Lana Turner

Tässä rakennuksessa aloitin tamperelaisen työurani. Ensin katutasossa. Myöhemmin konttori siirtyi toiseen kerrokseen niinkuin minäkin muiden mukana. Naistenlahden voimalaitos oli edelleen työhuoneeni ikkunanäkymä.

Kenkätehdas Lanan perustaja herra Arkia oli ihastunut amerikkalaiseen filmitähteen Lana Turneriin. Tehtaan nimeksi ja maineikkaan tuotteen nimeksi tuli tämän ihastuksen johdosta Lana. Tehdas oli toki vanhempi kuin minun työurani Lanassa. En ollut aikaisemmin työskennellyt yksityisellä sektorilla enkä ollut koskaan edes käynyt tehtaassa.

Aloitin Kenkätehdas Lana Rentto Oy:ssä konttorin esimiehenä toukokuussa 1973, kilometritehtaalle jouduin kolmetoista vuotta myöhemmin, kun tehdas lopetettiin. Tämän päivän taloudellisen tilanteen kurjimuksessa olen monta kertaa muistellut, mistä 1990-luvun lama alkoi ja kuinka se vaikutti elämääni.

Suomalaisilla kenkätehtailla alkoi mennä huonosti jo 1980 -luvun puolivälissä (Lana lopetettiin 1986). Kenkä- tekstiili- ja konepajateollisuus olivat kärsijöitä Neuvostoliiton kanssa käydyn bilateraalikaupan loppumisesta. Monella tuotantolaitoksella olivat kaikki marjat samassa korissa…   Lana harjoitti vientikauppaa länsimaihin. Rentto Oy piti tätä tulosyksikköään eräänlaisena lippulaivana muodikkaille jalkineille. Oltiin kilpasilla Palmrothin kanssa muodikkuuden saralla. Hyvinkäällä oleva Kenkätehdas Rentto valmisti Reko-merkkisiä miesten kenkiä ja krouvimpaa naisten saapasta, joiden vienti suuntautui Neuvostoliittoon. Naapurit tarvitsivat jalkineita ja suomalaiset kenkätehtaat olivat täystyöllistettyjä.

Lana oli länsivientiä varten, mutta sitten muuttui suunta ja Lanassakin alettiin tehdä jalkineita itäiselle naapurille. Ehkä Rentto Oy tarvitsi lisää kapasiteettia siihen suuntaan tapahtuvaan kauppaan. Sitä en muista. Mutta syöksykierre alkoi Neuvostoliiton kaupan tyrehtymisestä.

Miten lama vaikutti minun elämääni. Halusimme perheeni kanssa muuttaa hervantalaisesta kolmiosta hervantalaiseen rivitaloasuntoon. Olimme sopineet kaupat uudisrakennukseen tulevasta asunnosta, käsiraha oli maksettu. Sitten vaan kerrostaloasunto myyntiin. Asuntokauppa hyytyi noihin aikoihin totaalisesti. Useat jäivät tässä tilanteessa kahden asunnon loukkuun, sitä emme vielä tienneet, kun jouduimme ilmoittamaan rakennuttajalle Hakalle, ettei kukaan käy edes asuntonäyttelyissä. Hakan asuntomyyjä löysi rivitaloasunnollemme hyvin pian ostajan. Peruimme kaupat ja huokasimme helpotuksesta: saimme käsirahankin takaisin. Tässä samassa kerrostalokolmiossa asustelemme edelleen.

Isoja työpaikkoja lopetettiin. Toimistoalan työttömiä oli paljon. Uudesta työpaikasta ei voinut edes haaveilla. Lanassa ei oltu käytetty tietotekniikkaa, joka tänä päivänä on monelle varmaan hyvin vieras asia. Siitä, mitä tehtiin ennen tietokoneita, voisin kertoa jossain toisessa tarinassa. Olin kauppaopistossa Lappeenrannassa ottanut vapaaehtoiseksi aineeksi ATK:n, mutta ohjelmointi opeista ei ollut kovin paljon hyötyä, kun pöytätietokoneita valmiine sovelluksineen alkoi tulla Suomeen.

Olin Työvoimatoimiston vuoden kestävällä työllistämiskurssilla valmistumassa ATK-sovellusneuvojaksi, kun kurssin loppuvaiheessa alkoi tulla Windows -koneita. Meillä ei sellaisia vielä opetuksessa käytetty. Yhteydet olivat omalta pöydältä keskusyksikköön, jota kautta esim. tulostettiin. Toimittiin DOS:issa.

Työharjoittelun loputtua jäin ATK-töihin harjoittelupaikkaani tilitoimistoon, jossa edelleen toimittiin keskusyksikön kautta.

 

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/1990-luvun-laman-paasyy-erikoinen-idankauppa/

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

5 vastausta artikkeliin “Lana kuten Lana Turner”

  1. Hassua. Nyt vasta huomasin että tämä on blogiposti. Katsoin naamakirjassa että tamperelaiset juttelee jostain rakennuksesta keskenään. Nyt voin minäkin osallistua.

    1973 minä oli yliopistolla töissä ja asuttiin vielä yksiössä miehen kanssa. Minä olin hitaampi kuin sinä monissa elämän käänteissä. 1977 tytär syntyi ja alettiin katsoa isompaa asuntoa. Olin pätkätöissä eikä määräaikaista työsuhdetta jatkettu äitiysloman ajaksi. Äitiysraha oli matalin mitä voi olla. Sen jälkeen pääsin tutkimusapurahalle 5 kk ja kun palkkatuloja ei ollut, voimme saada edullista aravalainaa ja pääsimme just ja just lainoituksella kolmioon kerrostalossa. Sitten kun oli poika syntynyt ja minä ollut työttömänä 1985 kun piti vaihtaa työpaikkaa, pystyttiin 1990 livahtamaan lainoituksella rivitaloasuntoon että lapset sai omat huoneet. Olin päässyt alkuun koulutustöissä ja palkka oli parempi kuin yliopistolla. Nämä asuntojutut nousivat mieleen kirjoituksestasi. Oli tosiaan varottava kahden asunnon loukkua kun ei ollut yhtään pelivaraa.

    Minun elämä kulki eri tahtiin yleisen laman kanssa. Sain 1991 elämäni ensimmäisen pysyvän työsuhteen yliopettajana ja otin heti virkavapaata kun menin tutkijaksi pariksi vuodeksi. Oli vaikea muistaa että olen taloudellisesti turvatussa asemassa. Nyt siihen on jo tottunut ja pidän sitä luonnollisena.
    Työttömänä eläminen oli opettavainen kokemus ja soisin sen jokaiselle. Siinä katoaa ylimielisyys vastaavassa asemassa olevia kohtaan.
    Kiva kun kirjoitit pitkästä aikaa!
    p.s. kirjoitin viikko sitten meidän mökistä, joka täytti 50 vuotta – huomasitko sen?

    Tykkää

    1. Kiva kun vastasit Heli. Rakennus, jossa olin 13 vuotta töissä, on edessäni kaikkina niinä päivinä, kun jään bussista mennessäni sairaalaan… tiedät miksi.
      Eipähän se sinunkaan taloudellisesti turvatun elämäsi alku kovin helppoa ollut. Mitenkähän pitkä äitiyslomasi oli tuolloin 1970-luvulla? Nämä minun nuoremmat jälkeläiseni ovat syntyneet 1980-luvulla, niin että et sinä kyllä paljon hitaampi elämänkäänteissäsi ollut!

      Aravalainalla mekin tämä kolmio hankittiin. Vuosi oli 1980. Hyvä, että teillekään ei jäänyt kahta asuntoa käsiin. Se oli aika kauheaa aikaa monen osalta. Siihen rivitalokohteeseen, johon meidänkin piti mennä, muutti kaksi perhettä tästä talosta ja riedän ainakin toisen jääneen useaksi vuodeksi loukkuun.

      Kyllä työttömyys opettaa! Se on ihan totta. Ensin se hävettää… lähdin mukaan Hervantaan vasta perustetun Työttömien yhdistyksen toimintaan ja sitä kautta sain vertaistukea, uusia kavereita sekä aloin itse asiassa uuden urani…. tanssinopettaja. (tämä tuli nyt mieleen)

      Tykkää

      1. Äitiysloma oli 6 kk ja minun maksettu loma jouluaatosta vuodenvaihteeseen, jolloin työmääräys loppui. Sain jotain peruspäivärahaa toki tuon 6 kk ja elokuun alussa oli töihin mentävä kun sain tutkimusapurahan. Oli hirveää erota lapsesta niin pian. Muistan kun hain hänet eka päivän jälkeen miten hän tarttui kiinni syliin.
        Kaikki sujui tietty sitten ihan hyvin, töihin meno oli normaalia silloin ja pakko asunnonkin takia. Oliko tuossa jotain tämän ikäpolven naisten yhteistä torjuntaa joka auttoi painamaan piiloon äitiyden vaatimukset, en tiedä.

        Tykkää

  2. Kuinka satuinkin löytämään blogisi! Lapsuudenkotini Lapintie 18:ssa asui Arkian perhe. Blogissani sitä muistelin vaikka nimeä en maininnut. (annelipunneli.blogspot.com)

    Tykkää

    1. Kiitos vierailusta annelipunneli. Kävin tutustumassa blogiisi ja mukaviin kirjoituksiisi. Ehkä muistat jotain kenkätehtailija Arkiasta – olisi kiva kuulla.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s