KIPUILUA PARIKYMPPISENÄ

9.9.-65 (torstai)

Syyskuu. Koulukuukausi. Olen onnellinen, kun kaikki sellainen on jo takanapäin ja voin alkaa suunnitella omaa – ikiomaa – elämääni. Mikään koulu ei kahlitse enää. En ole massaa – olen yksilö – kehittyvä yksilö, joka tarvitsee vapaata ilmaa kehittymiseensä ja ajatuksiinsa. Rakastan …

Rakastan elämää, syksyn värejä – vapautta valita tulevaisuus.

Kodin piiri ahdistaa vielä – tunnelma, joka on kiristynyt äärimmilleen. Välillä latautunut vihamielisyys purkautuu joko suureen huutoon tai pelkkiin kyyneliin.

11.9.-65 (lauantai)

Tulevaisuus – jännittävää. Odotusta ja toiveita. Kenties joku toive toteutuu toisen tuhoutuessa. Minulla olisi nyt työpaikka sekä Ruotsissa että Sveitsissä. Mutta … en tiedä, lähdenkö ollenkaan. Pekkaa en haluaisi jättää ja jos lähden, on kihlaus purettava, sillä Pekka ei kuitenkaan luottaisi minuun. Enkä tiedä oikein, luottaisinko itsekään. Mutta taas toisaalta: täällä minulla ei ole työpaikkaa; kotona en halua enää tätä talvea olla. Ja jos emme kerta naimisiinkaan mene, niin miksi en lähtisi.

Paljon riippuu nyt Piitestä: pääseekö hän yliopistoon saksaa lukemaan. Jos hän ei pääse, niin yhdessä lähdemme ja kahden minä kyllä matkaan lähtisin.

18. X 1965 (maanantai)

Olen kyllästyä tähän joutilaisuuteen. Aivan todella. Joskus valitin, kun täytyy lukea niin mielettömästi, nyt vaikka kävisin koulua mieluummin kuin laiskottelisin kaiket päivät täällä kotona. Tulen niin kärttyiseksikin. Mattoa olen kyllä tehnyt ja teen, mutta täytyisi saada jotain aivan säännöllistä työtä kuitenkin.

Kohta olemme olleeet kihloissa kymmenen kuukautta. Rakastan ja olemme melkoisen onnellisia, vaikka riitelemmekin usein. Toistaiseksi ei ole ollut lopullista riitaa – toivon, ettei tulekaan.

Tänään on syksy – on ollut jo aika kauan, mutta myös tänään. Aamulla oli syksy myös sydämessäni, mutta kun soitin Pekalle kaikki tuntuu taas paremmalta.

Joka puolella maailmassa kiehuu. Ja kaiken huippu on se, että joku pyrstötähti lentää hurjalla vauhdilla kohti aurinkoa.

3. XI -65 (tiistai) LAHTI

Olen nyt Lahdessa. Kuinkas sitten sattuikaan!!! Työnvälitystoimisto minut tänne hommasi. Töihin Lahti-Mainos –nimiseen mainostoimistoon. Ja Pekka on Imatralla. Ja minulla on ikävä. Kaikkea sitä päähän pälkähtääkin kuin nyt lähteä tänne, josta ei pääse kuin korkeintaan kerran viikossa kotiin ja Pekan luo. Mutta tämä ei saa vaikuttaa väleihimme. Ei vaikuta ainakaan minun puoleltani. Toivon hartaasti, että Pekkakin ymmärtää ja tulee perässä. Toivon niin ja Rakastan niin.

28.6.1966 (tiistai)

En ole kirjoittanut, sillä ei ole tarvinnut kirjoittaa, mutta tänä päivänä minut on vallannut vanha hyvä kirjoitustunne.

Juhannuksena tuli heitettyä hätäpäissään sormukset pöhheikköön – Pekan sormus löytyi, minun ei. Täytyisi ostaa uusi kuulemma. Ovat osat vähän vaihtuneet – nyt Pekka on se haluaja ja minä olen vastarannan kiiski. Pekka on nyt ollut niin suloinen, että hän sekoittaa ajatukseni melkein. En enää tiedä itsekään, mitä eniten haluan. Luulin, ettei Lahti minun ajatuksiani pysty muuttamaan, mutta ehkä se sittenkin on tehnyt sen. En tiedä – en tiedä.

15.11.1966

Joo –o. On niin kumman tyhjä olo, mutta ei ikävä. Pääni on täynnä uusia suunnitelmia ja olen toiveikas.

Haluan jälleen kerran aloittaa uudella tavalla, haluan jotain uutta tapahtumista. Olen kyllästynyt odottamaan valkoista pukua ja ravaamaan edestakaisin. Mitä merkitystä sillä on, kun ainoa, joka sitoo on ruumiillinen yhteenkuuluvuus. Ajatuksemme kulkevat eri tasolla, erilaisissa toiveissa. Olen kai pettynyt, kun se ei ollutkaan sellaista kuin olin ajatellut.

Olen pettynyt valitsemaani ihmiseen. Olen kyllästynyt selittämään, kuinka hyvä olen, kun en kuitenkaan ole. Haluaisin ihmisen, joka pystyisi vaihtamaan ajatuksia ja mielipiteitä ilman ainaista vaanimista, milloin toinen paljastaa syntinsä jollain mielipiteellään. Tunnen kaiken olevan lamassa; kehitykseni, ajatukseni ja kaikki haluni. Kenties olen taas tekemässä väärää ratkaisua, mutta ei ole oikein, että kaksi nuorta ihmistä – ja yleensä minkään ikäistä – kiduttaa itseään ja toistaan tällä tavalla. Kun ei sovi, niin on turha taistella vastaan. Kyllä nämäkin arvet umpeutuvat, sillä onhan kaikki ollut suloista leikkiä.

Haluaisin löytää ihmisen, joka todella hyväksyy minut. Uskon, että sellainen on jossain, vaikka myönnänkin, että olen todella vaikea tapaus. Pekka kyllä jaksaa hyvin kestää kaikki tyytymättömyyden ilmaisuni, mutta hän ei hyväksy minua – minua itseäni.

Ja toisaalta taas minäkään en hyväksy Häntä. Ihminen, jolla on yhtä vähän yrittämisen halua kuin Hänellä … Voih! Ja sitten myös taloudellinen asema on erilainen, vaikka ero ei olekaan niin suuri kuin sivistyksellinen. Kyllä minun on sanottava, että on vaikea elää ihmisen kanssa, joka tietää vähemmän kuin itse tietää, vaikka en minäkään niin järin paljon tiedä.

Haluan löytää kesyttäjäni.

. . .

Olen kirjoittanut nämä tekstit sellaisenaan suoraan päiväkirjoista. ”Haluan löytää kesyttäjäni” on lause, joka sai sulhaseni täysin sekaisin –  siitä on muistona revityt sivut.

Ulkomaisiin työpaikkoihin haimme lehti-ilmoitusten perusteella. Muistamme Piiten kanssa saaneemme Au Pair -paikat Amerikasta, päiväkirjassa en sellaiseen mainintaan ole vielä törmännyt. Olikohan se Ruotsi silloin yhtä kaukana kuin Amerikka…. työvoimatoimiston kautta sai silloin helposti töitä. Yhdessä me Lahteenkin menimme. Piite Esan kirjapainoon ja minä mainostoimistoon,

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

8 vastausta artikkeliin “KIPUILUA PARIKYMPPISENÄ”

  1. Mikä ihmeen kiire meillä parikymppisillä oli löytää Se Oikea ja mennä naimisiin! Kipuilusta huolimatta menitte kuitenkin, kuten ystävämme Liiva ja Tarja. Ja jokainen erosi.

    Sinä niin selvästi tajusit erilaisuutenne, mutta tunnetasolla ehkä et sittenkään. Vai oliko se ruumiin taso niin vahva…

    Näitä tekstejä(mme) lukiessa minulle hyvin usein tulee mieleen ajatus, mitä jos olisi tehnyt toisin, miten olisi elämä sitten mennyt. Kutkuttavaa mutta turhaa ja tuloksetonta ajatusleikkiä, mutta silti!

    Lukiko Pekka päiväkirjaasi? Kun suuttui kirjoittamistasi sanoista. Yksityinen on koskematonta avioliitossa tai liitossa yleensä. Ehkä hän halusi vain omistaa sinut ajatuksineen päivineen.

    Tulevaisuutta pohdittiin molemmat, minä vain hiukan kauempana 😊

    PS. Ei ihme, että kotona oli ahdistava ilmapiiri, kun sinulla ei ollut työtä etkä opiskellut!

    Tykkää

    1. Olin jo melkoisen valmis luopumaan Pekasta ja olisi luullut sen onnistuvan, kun menin Lahteen. Sinut lähetettiin aika paljon kauemmaksi. Sinä oireilit siellä ja kaverit olivat ainakin vaihtuneet.
      Olin aika hämmästynyt löytäessäni tuollaisen erilaisuuttamme pohtivan kirjoituksen — tähän mennessähän (kirjoituksissani) vain ne miespuoliset ovat kipuilleet työmies/teini akselilla. Ja minä olen yrittänyt kääntää heidän päätään…
      Tuotakaan en muistanut, että fyysinen kontakti oli noin tärkeä. Olin muistanut sen, että ”jos jollekin antoi, piti sen kanssa olla loppuelämä…”
      Pekka luki ilman lupaa päiväkirjan tai ainakin otteita sieltä. Muistaakseni oltiin kyllä jo yhteisen katon alla siinä vaiheessa. Tässä yhtenä päivänä teippailin konseptipaperia, joka on kirjoitettu 10.9.67. Kaikki palaset löytyivät ja kirjoitan sen puhtaaksi, kun sinne saakka pääsen. En jaksa lukea… Jokainen sivu on yhdeksään osaan revitty.
      Kodin ilmapiirin selitys on vähän toinen .. sitä en tähän viitsinyt kirjoittaa, se oli päiväkirjassa .. tietysti oma tilanne on ollut hyvin turhauttava.

      Tykkää

  2. Upea koonti joka sisältää monia oivalluksia, jotka pitää löytää elämän aikana uudelleen. Olen pettynyt valitsemaani ihmiseen on totta niin kauan kunnes keksii ettei toista ihmistä voi muuttaa.. Etsimisen vimma, se oli totta. Ja vihamielinen suhde omaan kotiin/ sen edustamaan vanhemmuuteen, sitä olen vasta nyt purkanut mielessäni.
    Kiitos tästä postista

    Tykkää

    1. Nuo päiväkirjani ovat kyllä paljastavia, nuoren tytön ajatusmaailma on niissä hyvin esillä. Etsintää, kodista ja vanhemmista irtautumista, oman kodin perustamishaaveet.
      Välillä minua on harmittanut, että olen kirjoittanut niin vähän ympäröivästä maailmasta. Olen kertonut vain omasta sisäisestä maailmastani. Pääsen kyllä hyvin tutustumaan itseeni tuon ikäisenä. Jotenkin luen kuin jonkun toisen tarinaa. Olen niin etääntynyt siitä maailmasta ja elämäni on ollut aika paljon erilaista kuin muistan.
      Kiva kuulla, että tykkäsit. 🙂

      Tykkää

      1. Hapuilua tuntemukset tuon ikäisenä olivat. Olet kirjoittanut hyvin kypsänoloisesti siitä- Minäkin aika nuorena menin naimisiin (23 v) ja kokonaisuutena kuitenkin olen tyytyväinen elämääni. Tuossa 3-kymppisenä sanoin kummipoikani ristiäisissä papille, että nuoret tytöt/ naiset (miksei jotkut miehetkin) tarvitsisivat pillerin hormonitoimintaa vastaan. Välillä ajattelen, miksi juuri minulla on ollut hyvää onnea paljon. Enhän ole ollut edes mikään hyvä ihminen.
        Minäkin olen niitä8 mielestäni), jotka tarvitsevat älykkään miehen: tyhmät eivät kestäisi meikää. Onhan tämä entinen poikaystävä sitä – ehkä enemmän loogiseen suuntaan kuitenkin.

        Tykkää

  3. En koskaan ole kirjoittanut päiväkirjaa. Mielenkiintoista palata omiin nuoruuden ajatuksiin! Samoin, olen ihmetellut aikaisra sitoutumista sormuksin niin nuorella iällä. Kade kaiketinkin, kukaan ei tarjonnut minulle.

    Tykkää

    1. Kaari. Todella mielenkiintoista. Kirjoitan päiväkirjojani puhtaaksi, en kestä lukea niitä. Kirjoitan kuin jonkun toisen tarinaa, se on aika mukavaa ja jännittävääkin. Mitä seuraavaksi…
      En käsitä ollenkaan tuota mahdotonta pyrkimystä naimisiin… ehkä se johtui hormoneista. Muistan kyllä sen valtavan onnen tunteen, kun menimme kihloihin. Olin jotain enemmän kuin siihen asti.

      Tykkää

  4. Raija. Kyllä ne tuntemukset ovat olleet ihan todellisia ja riipaisevia, eivät hapuilua ollenkaan. Tunteiden myllerrystä ja varmaankin sitä on oltu hormonien vietävänä. Tämä ei ollut ensimmäinen poikakaveri, sen ekan kohdalla kirjoitukseni ovat hyvin erilaisia kuin tässä.
    Sinulla Raija on ollut onnea poikakaverin valinnassa. Hyvä sinä, terveisiä sille sun ent. poikakaverille!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s