17 vastausta artikkeliin “VIII B 1964 -1965”

  1. Oliko tuo teidän VIII luokkanne tosiaan aivan sekaluokka kaikin tavoin ? Siellä ovat samalla luokalla sekä pitkän englannin että saksan lukijat, matematiikan linjan ja kielilinjan oppilaat jne.. Eikö tuossa ole Tammisen Helenakin ? Tiesin hänet vain nimeltä ja ulkonäöltä. Muuten sain hänestä sellaisen käsityksen, että hän olisi ollut mukana kaikessa mahdollisessa touhussa ja aina suuna, päänä joka paikassa. Onko käsitykseni oikea vai täysin väärä ?

    Tiedätkö yhtään kuka tai ketkä laativat minusta sen kronikan, joka oli täydellisesti aivan päin peetä, enempää ei olisi voinut mennä pieleen. Eihän teistä kukaan voinut tietää minusta yhtään mitään, mitä touhusin elämässäni. Jo siksikin, että asuin kaikki oppikouluvuoteni Vuoksenniskalla, 7,5 km:n päässä koulustamme. Vietin siellä ”salaista elämääni”, josta nyttemmin olen kertonut kommenteissani Helin palstoilla. Eräs ”nuoruuteni yliopistohan” oli Bio-Vuoksi, silloin maamme uudenaikaisin elokuvateatteri. Se oli 750 metrin päässä asunnostamme ja kodistani Haka kakkosesta, joka on nykyinen Mäntyrinne 7, keltaiseksi rapattu kerrostalo entisen Vuoksenniskan kansakoulun alapuolella.

    Terveisiä muuten Jyllinvuoren Kristiinalle ! En huomannut niitä lähettää toisaalla olevassa kommentissani.

    Tykkää

    1. Ilmeisesti se oli sekaluokka – ei harmainta aavistusta eikä mielikuvaa. Eiköhän kahdeksannella valmistauduttu vain kevään koettelemuksiin.

      Kuvassa on myös Helena Tamminen (nyk.Ranta)

      En tiedä, mikä ryhmä tai ketkä kronikoita laati. Seiskat tekivät ne päättävälle luokalle. Eihän sillä mitään merkitystä enää ole, mitä kronikassa on sanottu….

      Tykkää

  2. Tiedän toki,että hän on nykyisin se kuuluisuus; hoksasin silloin melko pian, en heti, että näyttää olevan Tammisen Helena, kun hän valtakunnankuuluisuuteen ilmestyi.

    Ei tietenkään sillä mitään merkitystä enää ole eikä sinänsä ollut silloinkaan, kuka tai ketkä olivat laatineet. Se oli omalla kohdallani vain niin tyhmä, tietämättömien laatima.

    Huomaan, että olet lopen juurin kyllästynyt kommentointiini, lopetan.

    Tykkää

  3. Onko muuten tuossa kuvassa luokanvalvojanne ”ystäväni” Lea Hyyryläinen ? Hän aivan kuin nautti ylioppilaskeväänäni sanoessaan minulle, ”en anna, Pertti, sinulle kymppiä”, historiasta siis. Historiannumeroni olisi kuulunut olla 10 ainakin II:lla, V:llä ja VII:llä ja ehkäpä viimeiselläkin luokalla (olinhan koulumme ainoa reaalin laudaturin kirjoittaja keväällä 1964, muistaakseni; vastasin seitsemään historian kysymykseen). Ja oikeastaan historian numeroni olisi pitänyt olla jopa 12 verrattuna ”normaali”oppilaisiin. Varsinkin yksityiskohtaiset, tarkat tietoni olivat jo kai paremmat kuin opettajan. Laajojen kokonaisuuksien hallinnassa en toki opettajaani vielä voittanut, vaikka ymmärsin nekin varsin hyvin jo koulupoikana. En yleensä viitsinyt viitata ja ”tuntiosata” oppitunneilla. Tosin viittasin ”ylimääräisiin” asioihin, joita kukaan muu ei tiennyt !

    Tykkää

    1. On se Hiiru. Ihan on näköisensä. Sinä olit kympin oppilas historiassa, minä nelosen. Sain tosiaan ehdotkin kerran tai siis se tapahtui sinä vuonna, kun oli muitakin nelosia ja jäin seiskalle.

      Tykkää

  4. Voi sanoa, että olin kympin oppilas historiassa, vaikken saanutkaan kymppiä koulussa kertaakaan. Maantiedossa olin myös ”kympin oppilas”, siis keskikoulun viidennellä, mutta Putkosen Topi ei silloin kuitenkaan antanut minulle kymppiä (vaikka oli luvannut niille, jotka saavat 10 tai 10 – viimeisestä kokeesta), ”H.:n hiljaiselle pojalle”. Kirkkohistoriasta sain silloin kympin Anna-Maija R:lta; hän oli mielestäni koulumme paras opettaja, hänen tunneillaan viitsin myös ”tuntiosata” ! Valitettavasti hän ei ollut enää lukiossa opettajamme, koska lähti pois Imatralta.

    En muista, että olisin koskaan kuullut kenenkään saaneen historiasta ehtoja ! Todellinen historian ymmärtäminen ei kylläkään ole helppoa alle 20-vuotiaana ja vielä oppikoulussa. Hyyryläinen sanoi minulle, että olin koulussamme ainoita oppilaita, joka todella ymmärsin historiaa ja historiasta. Minulla on mm. tallella eräs historian kokeen vastaukseni VII luokalta (6 p., siis täysi kymppi). Se on täysin pätevä tänä päivänäkin (monien uusien tietojenkin myötä). Todennäköisesti siitä olisi saattanut saada ylioppilasaineena laudaturin, numeronakin aineessa melko lähellä kymppiä !

    Tykkää

  5. Terveysasioitani olen jonkin verran käsitellyt niillä Heli R.: ”palstoilla” (jonne olen kirjoitellut kommenttejani, ”nuoruudenmuistelmiani” melko paljon) tämän viimeisen 13 kuukauden aikana. Samoin olen kirjoittanut melko paljon ”salaisesta elämästäni” Vuoksenniskalla, jossa silloin siis asuimme. Sieltä ne kaikki ovat luettavissa edelleen.

    Olen varsin allerginen monille aineille (lapsuudestani asti), se on tietysti kiusannut ja kiusaa. Enemmän ja vähemmän krooniset poskiontelo- ja limakalvovaivani alkoivat erityisesti kesän 1962 jälkeen (jolloin olin hyvin pölyisissä kesätöissä); siitä lähtien ne ovat kiusanneet. Erityisen vaikeaa aikaa olivat Lahden kaupungin työvuoteni, 11,5 vuotta, vuosina 1975-1986. Rovaniemi ei ole teollisuuskaupunki, täällä vaivat ovat olleet hieman siedettävämmät. Mutta nyttemmin ole kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta lähes kahdeksan vuoden ajan, ja syön loppuikäni Thyroxin-tabletteja, verenpaineeseen Diovan-tabletteja. Opiskeluvuosinani minulla oli varsin paha kilpirauhasen liikatoiminta (jota ei silloin hoidettu ollenkaan !). Lahdessa se puhkesi 1970-luvun lopulla uudestaan ja hoidettiin (lääkitys ja kontrolli noin 1,5 vuoden ajan). Verenpaineeni on luonnostaan melko korkea, samoin hemoglobiinini (meniköhän sana nyt oikein), mutta verenpainelääkkeeseen ”suostuin” vasta lokakuusta 2009 lähtien. On hieman hölmöä kertoa vaivoistaan täällä melko julkisilla palstoilla, mutta kerron nyt tämän kysyttyäsi asiaa.

    ”Reaalinero” on varsin hyvä nimitys, olen (kai) sellainen. Ja yleistietonihan olivat parhaimmillaan eräät maamme parhaat; olen jossain kirjoituksessani arvioinut, että ne parhaimmillaan olivat ehkä jopa maamme viiden ”tietävimmän” joukossa (olenhan menestynyt tietokilpailuissa koulupojasta saakka, ensin radiosta kuunnellen ja sitten televisiosta katsoen ja lopulta myös itse tietovisailijana jne.) Ensimmäisen kerran tiesin ”Ota tai jätä”-tietovisailun viimeisen, päävoittokysymyksen, muistaakseni joskus marraskuussa 1956, IYL:n I luokan oppilaana. Ja olen myös kertonut, että sain ”neron” nimen ja nimityksen vuoden 1957 alkupuolella (ennen kuin täytin 12 vuotta), en kouluosaamisen perusteella, vaan ymmärtääkseni muuten.

    ”Nero” olin sitten ennen muuta työssäni talouden johtajana niin Lahdessa kuin täällä Rovaniemelläkin, kehen tahansa verrattuna maassamme, ja näytän olevan edelleen. Olin työssäni jopa 40 vuotta aikaani edellä ! Mutta nyt tämä ”itsekehumiseni” saa kyllä loppua, vaikka kerronkin aivan tosiasioita. Näillä Sinun palstoillasi olen nyt kirjoitellut tämän joulukuun ajan, 2.12.2015 alkaen. Kiitos kestämisestäsi !

    Tykkää

  6. Niin, muuten vasta nyt näinä viime vuosina olen alkanut ymmärtää historiaa ja historiasta, oppiminen jatkuu koko elämän (kaiken muunkin). Sellaiselta tämä tuntuu, sillä historiahan käsittää kaiken mahdollisen ihmisen maailmasta ja elämästä, kaikesta. Yhä selvemmin ja paremmin näkee ja huomaa, miten vähän on tiennyt ja tietää. Ja toivottavasti sitä kuitenkin edes hieman viisastuu sentään, vaikka sitäkin epäilee.

    Tykkää

    1. Minä olen alkanut ymmärtää, miten paljon olisikaan merkinnyt historian pänttääminen. Perspektiiviä tarvitaan koko ajan.
      Hiirua inhosin ja varmaan hänkin minua. Kostamalla hänen inhottavuutensa, isku osui omaan nilkkaani.
      Sinulla on perspektiiviä, vaikka sen oppiminen jatkuukin edelleen.

      Tykkää

  7. Tuosta nelosesta historiassa. Serkku”tyttöni” Eeva–Liisa Floor soitti minulle yllättäen kesällä
    vuosikymmenten jälkeen ( ! ) ja kertoi terveisiään Vuoksenniskan yhteiskoulun ylioppilaaksi pääsynsä 50-vuotiskokoontumisestaan Imatralla tuoden samalla terveisiä yhdeltä tuttavaltani. Keskustelussamme sain ällistyksekseni kuulla, että serkkuseni oli myös saanut historiassa nelosen Hyyryläiseltä VII-luokalla IYL:ssa. Hän ei suorittanut ehtojaan, vaan vaihtoi seuraavana syksynä Vuoksenniskan kouluun. Historian nelosesta johtui hänen toinen tuplaamisensa oppikoulussa !
    Serkkuseni kertoi myös sinun ”napanneen” aikoinaan hänen ensimmäisen varsinaisen poikaystävänsä, minunkin hyvin tunteman voimistelu- ja urheiluryhmämme Venholan Jukan ! Enpä ollut asiasta aiemmin tiennyt mitään. Hämmästelin.

    Tykkää

    1. Voi kuinka mielenkiintoista! Heillä oli siis viime kesänä riemuylioppilasjuhla. Miksi me tytöt emme tulleet Hiirulaisen kanssa toimeen? Itsellemme siitä harmia saimme. Venden nappaamisesta kuulen nyt ekaa kertaa. Olimme kyllä Venden kanssa ja mikä riemu olikaan tavata hänet koulumme 100-vuotisjuhlissa joitakin vuosia sitten. Vende taisi olla suosittu tyttöjen keskuudessa silloin kouluaikana.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s