Lukioon

En lopettanut keskikouluun, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Lukiossa tuli jako uusiin luokkiin, kieli- ja matematiikkalinjat eriytyivät. Minun olisi tehnyt mieli mennä matikkalinjalle, koska en ollut kielissä erityisen hyvä. Olisin kuitenkin joutunut lukemaan kemiaa ja fysiikkaa – ne taas eivät kiinnostaneet laisinkaan. Siispä aloitin kielilinjan. Uusina kielinä tulivat englanti ja ranska. Keskikoulussa olin äidinkielen lisäksi lukenut pakollista ruotsia ja saksaa – ns. pitkää saksaa.

Kuudennen luokan kuva VI-luokkaoli pitkään kadoksissa, löysin sen äidin jäämistöstä likaisena ja revittynä. Se on varmaankin löytynyt maamökin lattialta. Muistan, että inhosin tätä kuvaa. En halunnut nähdä itseäni tuon näköisenä.

Lueskelin äsken päiväkirjaa.  Vatvotaan ja vaihdetaan poikia, puhutaan selän takana. Kauheeta säätämistä, kuten nykyään sanottaisiin. Jotenkin näissä kohdin inhottava ahdistus hiipii mieleen. Keskikoulussa oli vielä hauskaa… ei enää. Ydinsodan pelkokin leijui, Neuvostoliitto antoi nootin Suomelle.

”Nyt ei ole sota enää kovinkaan kaukana, se on aivan näiden kuukausien juttu. Ei varmaankaan mene enää kauankaan aikaa, kun Neuvostoliiton joukot miehittävät Suomen.” (Pii Kiikka 31.10.61) Parantolassa näytettiin valistusfilmejä, miten pitää suojautua, kun ydinpommi räjähtää. Vieläkin muistan sellaisen neuvon, että sisätiloissa pitää mennä makaamaan sen seinän viereen, missä päin on räjähtänyt – sillä tavoin ydinlaskeuma leijailee yli.

manni,pike,eppis

 

Kaverit vaihtuivat osittain. Manni, Eppis ja Pike iloisina meidän ulko-ovella.

 

erahiihto_

 Erähiihdon kunniakirjan koululaisten laturetkeltä on  allekirjoittanut jumppamaikkamme Elise Närhi.

 

Kevään 1962 pyöräretki suuntautui Utulaan. Kuvassa me luokkakaverit olemme koulun pihalla lähtötunnelmissa.

utulaan

kevat62

Pii Kiikka 16-vuotiaana. Äidin tekemä ruskea jakkupuku on yllä ja rakastamani ruskeat tanssikengät jalassa. Rusketus on peräisin Utulan retkeltä.

Lisään tähän loppuun valokuvassa olevien henkilöiden nimet, pari on epävarmaa, mutta aika hyvin muistan. Liiva, Pike, Rauni, Heli, Sope, Harri, Lauri, Liisa, Maila, Lissu, Tytti, Piite, Laina, Tatsu, Marja, Hele, Tarja, Leena, Ulla, Liisa, Auli, Maila, Riitta, Kipa, Kapu

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

10 vastausta artikkeliin “Lukioon”

  1. Nyt opin että teidänkin luokalla oli muutama poika VI. luokalla. Onko Heli Tuomi tuossa kuvassa? Eikö hän ollut matikkalinjalla? Oli tosiaan paljon kokenut kuva, kuten kerroitkin.

    Sinä olet niin kadehdittavan hyvän näköinen tuossa alimmassa kuvassa. Ja menestyit minua paremmin tanssiaisissa, epäilemättä. No en oikein jaksa enää käydä kadehtimaan, tässä iässä 🙂

    Paljon tuttuja tuossa luokkakuvassa eikä ihme kun B ja C yhdistettiin seuraavana vuonna. Meillä on kaikki kieliopinnotkin erilaisia joten sekin selittää ettei oltu tekemisissä lukion aikaan.

    Tykkää

    1. On Heli.. Ilmeisesti hän oli kielilinjalla… Pojat, heistä toinen (oikeanpuoleinen) ei ollut kauan meidän luokalla – lopettikohan koulun. Lauri jäi ainoaksi pojaksi tyttöluokkaan.
      Nuo kuvan repeämät näyttävät jonkun eläimen syömiltä.
      Olen aika simpsakka 16-vuotiaana – rippikoulu on käyty ja tanssilupa saatu. Sitä harrastin paljon eikä tarvinnut rivissä seisoskella. Noista kengistä tykkäsin kovasti, vaikka välillä ne potkaisin jaloistani, kun jivettiin.
      Mitäs sitä enää kadehtimaan yli 50 vuotta sitten tapahtunutta.
      Lisäänkin henkilöiden nimet tuohon artikkeliin.

      Tykkää

      1. Heli T. on kuvassa . Olin 6. luokalla kielilinjalla, mutta halusin sitten mennä matikkalinjalle. Se jäi kuitenkin vain yritykseksi. Ei kai ollut tarpeeksi energiaa saada muita matikan lukijoita kiinni – olihan heillä jo koko lukuvuoden opinnot takana. Ja näin jälkeenpäin ajatellen olen kuitenkin enemmän kieli-ihminen.

        Liked by 1 henkilö

  2. Oliko sinulla oikeasti olemassa sekin vaihtoehto, että olisit lopettanut keskikouluun? Minulla ei ollut, en suonut minkäänlaista ajatusta siihen suuntaan!

    Ketä nuo kaksi poikaa ovat? Hauskasti puvun takit päällä, ei mitään havaintoa nuorisomuodista vielä. Liivakin ihan pikku tyttö.

    Kevätkuvassa äitisi tekemä jakkupuku päällä olet jo ihan nuoren naisen oloinen, poseerauskin tarkoin harkittu. Oikein hyvä ajan ja muodin kuva!

    Tuosta meidän kolmen kuvasta tykkään. Kuten varsin hyvin tiedät, olen laittanut sen magneetilla jääkaapin oveen Tinjan piirustusten joukkoon.

    Tykkää

    1. Olikohan tuon toisen nimi Harri?? en ole varma. Mutta Laurin kanssa olet poseerannut vuosi sitten. 🙂
      Aika vanhahtavasti silloin pukeuduttiin jakkupukuun ja korkkareihin. 16-v.
      Nätti kuva meistä onkin tuo. Ja niin kauan aikaa sitten otettu. 🙂 Vieläkin kaveerataan.
      Mannilla ja mulla on meidän äidin tekemät villatakit – olen sen varmaan kertonutkin.
      Niin ja oli minulla oikeasti olemassa vaihtoehto, niin moni kaverini lopetti keskikouluun. Päiväkirjaan olen kirjoittanut, että vanhemmat eivät painosta ratkaisuun, vaan saan tehdä sen itse. Minulla oli paljon vähemmän opiskelumotivaatiota kuin Taimilla, joka ei saanut kuitenkaan jatkaa lukioon. Vähällä oli, etteivät hänen opintonsa jääneet kansakouluun.

      Tykkää

  3. Tuttuja kuvassa oli. Mie istun Mäkeläisen Liisan ja Pesosen ( Häyhä nykyisin) Liisan välissä, Tytti Latvanen ( nykyisin Maass ) on Pesosen Liisan vieressä. Me kolmehan olimme paljon yhdessä, tapaamme edelleenkin säännöllisesti. Harri on Kärkkään Harri. Taitaa muuten olla Virkkukoukkusen Tiinan isä. Pikeaarnio on kyllä kommee nainen! Terveisin Maili Hanski

    Tykkää

    1. Maili. Oikeinhan mie sitten muistin. Jännä, että tuo Harri -nimikin tuli mieleeni, mutta ei sukunimi – kiitos sulle! Eikös Harri jäänyt pois aika aikaisin tältä luokalta – mihin lie meni. Tiedätkö? Tämähän on mielenkiintoista: Harri on Virkkukoukkusen Tiinan isä. Juuri viime kesänä kävin liikkeessä juttelemassa tämän Tiinan kanssa – oikein mukava yrittäjä ja värikäs kauppa.
      Kiitos viimeisestä lauseesta! Se lämmitti suloisesti kuin kesäinen päivä.

      Tykkää

  4. Heli T. Onpa mukava huomata, että olet löytänyt tänne. Toinen Helikin muisti tavallaan oikein tuo matikka-asian, vaikka kieli-linjalle sitten jäitkin.
    Nähdäänkö me 5.6.?

    Tykkää

  5. Joudun nyt kuitenkin jatkamaan kommentointiani, antamaan tietoja.

    Kärkkään Harri jätti koulunsa kesken lukiossa VI luokan syyslukukauden jälkeen. Toivo Lauri Raijaksesta tuli ylioppilas keväällä 1964 normaalisti. Meitä kielilinjan poikiahan oli kaksi VI B-luokalla ja me kolme tyttöjen joukossa C-luokalla eli yhteensä vain viisi kielilinjan poikaa. Terästin Jarmohan lopetti kuudennen luokan jälkeen. Me kolme ”jäljelle jäänyttä” jouduimme sitten seitsemännellä luokalla A-luokalle, jossa olivat mm. kaikki pitkän matematiikan lukijat, samoin oli sitten kahdeksannella luokalla. Raijaksen Laurin opin tuntemaan vasta VI-luokalla latinan opintojemme myötä, keskikoulussahan hän oli B-luokalla. En silloin vielä tullut häntä tuntemaan, koska poikien voimisteluryhmässämme olivat yhdistettyinä C- ja D-luokan pojat. Ja minähän olin aina sen ryhmän yleisurheilu”sankari”, kuten olen kertonutkin Helin kirjoitusten kommenteissani. Ja olinpa keskikoulun ajan koko koulummekin yleisurheiluhuippu, kakkonenhan oli Kotovaaran Epo. Saavutimmehan hänen kanssaan yhdessä mm. kaksoisvoiton Etelä-Karjalan oppikoulujen mestaruuskisojen 14-15-vuotiaiden poikien pituushypyssä syyskuussa 1960 Lappeenrannassa (pallopeleistähän en välittänyt, vaikka olisin niissäkin toki pärjännyt).

    Minulle lukioon meneminen oli itsestäänselvyys. Ja VI luokka oli minulle sitten se kaikkein helpoin luokka oppikoulussa, voisi sanoa ”leikittelevän keveä”. Ensin kauhistuin tyttöluokkaan joutumistamme, mutta pian huomasin sen jopa mukavammaksi. Parasta ehkä oli kuitenkin se, että keskikouluun jäi se ”heikompi aines”. Itsehän olin pelleillyt koko kolmannen luokan, pelleilykaverini Lutkaus eli Eero Laitinen jätettiin luokalleen, meidät erotettiin. Ja minullakin nousi neljännellä urheilun numeroni viitosesta kymppiin, minne kuuluikin (olin toki kolmannellakin yleisurheiluhuippu, mutta pelleilin koko vuoden Immuksonin ollessa opettaja)
    jne.. Seitsemännellä luokalla olin sitten sairas jokseenkin koko lukuvuoden pahan poskiontelotulehduksen ja sen aiheuttaman ainaisen päänsäryn takia. Luokalle en silti jäänyt, tietenkään. Tuosta terveyteni huonosta vuodesta olin täysin toipunut oikeastaan vasta kesän 1964 myötä eli vasta ylioppilaaksi päästyämme. Poskiontelovaivoistani tuli sitten kylläkin melko krooninen, elämänikäinen vaiva

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s