Yo-ainekirjoitusten arviointi

Meillä Tampereella keskustellaan ylioppilaskokeiden äidinkielen arvioinnista. Ensin Aamulehden kolumnisti Tiina Keskinen moitti ädinkielen sensoreita salaseuraksi (12.4.) ja kaipasi läpinäkyvyyttä arvosteluun. Eilen julkaistiin ”salaseuran” jäsenten vastaus aiheesta. Siinä he monin argumentein todistavat, että arviointijärjestelmä on varsin läpinäkyvä. Esseen arviointikriteerit ovat nykyisin julkisia ja löytyvät Ylioppilastutkintolautakunnan sivuilta.

Viisikymmentä vuotta sitten mieleeni ei olisi tullut edes omien opettajien arvioita epäillä, saati sitten Helsingissä kokoontuvan raadin. Ei äidinkielessä eikä muissakaan aineissa. Aina sain mitä ansaitsin.

Nyt olen alkanut miettiä, mitä olenkaan kirjoittanut ”Vaaran viehätyksestä”, kun se oli aineeni aihe. Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että esseellä tai siis aineella kuten silloin sanottiin, punnittiin abiturientin kypsyys. Kielet, matematiikka ja reaali olivat enemmän tietopohjaisia. Ainekirjoituksen aihevalikoimaan sisältyi silloin vuonna 1965 enempi niitä tietopohjaisia aiheita kuin vapaa, jonka minä valitsin. Vuosien varrella olen kohdannut vain yhden ihmisen, joka myös kirjoitti Vaaran viehätyksestä. Ehkä se oli riski, mutta se kannatti ottaa.

Kiinnostaisi kyllä lukea sekin, minkälaista kypsyyttä olen osoittanut kirkkohistorian ja psykologian kysymyksiin vastatessani. Omista äitini jemmaamista arkistoista löysin reaalikokeen kysymykset. Valitettavasti leikkeessä ei ole vuosilukua, niin en voi olla ihan varma, että nämä ovat juuri vuoden 1965 kysymykset. Joitakin olen ympyröinyt, ehkä niihin olen vastannut.

reaalikokeen kysymyksetEi tarvitse hakea suurennuslasia. Kuva suurenee luettavaksi pari kertaa klikkaamalla.

Tietoa kirjoittajasta

pikeaarnio

Sähköposti: pike.aarnio@gmail.com

6 vastausta artikkeliin “Yo-ainekirjoitusten arviointi”

  1. Ei todellakaan tullut mieleeni kyseenalaistaa yhdenkään opettajan saati ylioppilaslautakunnan antamaa arvosanaa! Ansioni mukaan sain, aina.

    Yo-aineeni käsitteli tuolloin ajankohtaista ja kiisteltyä aihetta, Hannu Salaman kirjaa Juhannustanssit. Itselläni ei ole mielessäni ensimmäistäkään lausetta tai mielipidettä aiheesta, mutta cumun kirjoitin. Yleensä kirjoitin mieluummin niin sanotun asia-aineen. Ja asiasta kirjoittaminen sopii edelleen minulle, ei luova kirjoittaminen.

    Tykkää

    1. Olit varmaan lukenut Juhannustanssit. MInä en muista lukeneeni sitä. Kohukirja se oli. Poistettiinko siitä lopulta ne jumalanpilkkalauseet vai ovatko ne vielä siellä.
      Tarkoittaako se sitä, että nyt ollaan valveutuneempia, kun arvioijen taidot asetetaan puntariin. Tuo kolumnin kirjoittaja on muistaakseni äidinkielen opettaja. Onhan se tietysti kehitystä, että vaaditaan läpinäkyvyyttä.
      On meidän kouluaikana saattanut joku joutua epäsuotuisan arvion kohteeksi, jos on ollut huonot välit opettajan kanssa – ihmisiähän hekin ovat. Se on voinut olla kohtalokastakin ja toisaalta taas, saattaa olla että joku on noussut arvoasteikossa ylemmäs kuin on ansainnut.

      Tykkää

  2. Ilmeisesti nuo reaalikokeen kysymykset ovat vuodelta 1965. Historiasta olisin silloisin tietoineni vastannut noista kuuteen kysymykseen. Omassa reaalikokeessani keväällä 1964 vastasin historiasta seitsemään kysymykseen. Muut vastaukseni olivat yksi biologiasta, yksi yleismaantieteestä ja yksi kirkkohistoriasta. Ja ainoana koulussamme sain silloin reaalista laudaturin.
    Aineestahan olen kertonut H. N.:n palstoilla, että siinä minulle kävi todella huono tuuri: yksikään aihe ei ollut mieleeni, jouduin kirjoittamaan varsin väkinäisesti aiheesta, josta kirjoitin. Se lähetettiin juuri ja juuri laudaturina, mutta palasi H:stä cum laudena (kuten olin pelännyt). Äidinkielen laudaturia olin ennen kirjoituksia pitänyt jokseenkin varmana, kuten myös englannin kielen (mutta siinä kokeessa olin tunnin liian pitkään ja ”korjailin” laudaturini astetta alemmaksi !). Englannistahan kirjoitin edellisen syksyn preliminäärissä laudaturin.

    Tykkää

  3. Oikeastaan vasta nyt huomaan, että pystyn tällä aamuisin käyttämälläni iPadilla kommentoimaan tänne. Kysymykset ovat vuodelta 1965. Historiasta en tiennyt mitään, enkä myöskään vastannut niihin kirjoituksissa. Johonkin kirkkohistorian kysymykseen vastasin ja psykologian kysymyksiin. Selvisin tästäkin.

    Tykkää

  4. Tuon kevään 1964 ylioppilasaneeni kirjoitin muuten aiheesta ”Naiset urheilun kilpakentillä”. Kirjoitin kouluaineitani usein urheiluaiheista, monia varsin hyviäkin (ainekirjoituskirjoitelmiani luettiin usein eri luokilla, lukijana olin joko itse tai opettaja, muistakin kuin urheiluaiheista kirjoitin toki, historiasta, politiikasta, oppikoulussa aina asia-aiheista kuitenkin), mutta tuo ylioppilasaineeni oli väkinäinen, vaikka se alkoikin varsin ”hienosti”, Wilma Rudolphista, Rooman olympiakisojen mustasta pikajuoksijakuningattaresta. Aineeni oli hengeltään väkinäinen, ei riittävän laajakatseinen eikä laaja-alainen. Oloni ei ollut tuona päivänä ollenkaan hyvä, voimani menivät paljolti reaalikokeen kuuden tunnin ”täystyöpäivään” (reaalihan oli ensimmäinen kokeemme, kai kaksi päivää aiemmin muistaakseni). Kirjoitelmani lähetettiin kyllä 9 – :ksena, mutta se putosi Helsingissä 8 + :ksi, kuten olin hieman ”pelännyt”. Edellisen kouluvuoden pahasta poskiontelotulehduksesta ja lähes jokapäiväisestä päänsärystäni olin toipunut (punkteerauksen jälkeen) kunnolla vasta kesällä 1964, kirjoitusten jälkeen. Mutta selittelyittä paras, tulipahan tuokin käytyä läpi ! Silloin nuorena koululaisena en vaivojani juuri valitellut; vanhemmilleenkin niistä kertoi yleensä vasta kun oli lopulta pakko kertoa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s